Klinikkapäivä

Tänään onkin käyty kahden hevosen kanssa klinikalla. Päivä alkoi Melissan kanssa, kun Susseli ensin hiittasi sen (ja saatiin se jopa pestyä, vaikka sitä niiiiiin otti päähän kastuminen), jonka jälkeen sen jalat kuvattiin ja hampaat raspattiin. Tamman jaloista ei löytynyt mitään kummempia, ihan normaalit kolmivuotiaan nivelet pientä jänispatin alkua lukuunottamatta.

Melissalta kiskottiin yksi heiluva maitohammas irti, ja raukan suu tiputteli verta seuraavat kymmenen minuuttia.

Puolen kahden jälkeen lähdettiin käymään kotona vaihtamassa Melissan tilalle Iivari, ja lähdettiin ajelemaan takaisin klinikalle, sillä Iivarille oli varattu aika puoli kolmeksi. Ponilla oli hirvittävästi virtaa (ja taisi sillä olla nälkäkin..) reilun kahden viikon lomailun jälkeen, ja se karkasi kertaalleen jo ennen kuin päästiin edes lähtemään. Klinikan pihassa Sinnemaa pyysi miua taluttamaan Iivaria edestakaisin käynnissä ja ravissa, jotta näkisi miten poni liikkuu. Jo käynnissä tyypillä oli hirveä kiire ja sain roikkua sen riimun poskihihnassa, mutta siinä vaiheessa kun ruvettiin ravaamaan, sain ihan oikeasti pitää kiirettä että pysyin sen perässä. Jouduin juoksemaan vielä useamman kerran, joten lämmin tuli. Sinnemaakin totesi, että onpas siinä reipas poni. :D

Jalan taivuttelua Iivari ei sietänyt juuri ollenkaan, vaan alkoi jo kevyestä taivutuksesta heilua ja lähteä liikkeelle. Vähän reilumman taivutuksen jälkeen vuohinen olikin jo niin kipeä, että käynnissä näkyi selkeää ontumista. Siirryttiin sitten sisälle ja rauhoitettiin ponia röntgeniä varten.

Odoteltiin Susselin kanssa jonkin aikaa kun eläinlääkärin avustaja otti kuvat vuohisesta. Jännityksellä odotin vielä hetken, jotta saisin kuulla tulokset - joita lopulta kuuntelin pala kurkussa; vuohisesta löytyi melko paha nivelrikko, Sinnemaa sanoi että harvoin näkee näin pienellä ponilla noin pahaa kulumaa. Se ei luultavasti ole mikään ihan uusi vamma, vaan nivelessä on voinut olla selkeitä muutoksia jo ponin miulle tullessa. Ontuminen on kuitenkin alkanut vasta, kun vuohinen on venähtänyt Iivarin liukastuessa.

Hoitona on nyt kuukauden verran lepoa sairastarhassa/minilaitumella ilman kaveria, sekä kymmenen päivän kipulääkekuuri. Varsinaisen sairasloman jälkeen voidaan varovasti aloittaa liikutus kävellen, ja soitellaan sitten eläinlääkärille miltä poni vaikuttaa. Jos paraneminen lähtee sujumaan hyvin, aletaan pikkuhiljaa ravailla ja lisätä liikuntaa. Ennuste tämän kokoisella ponilla on parempi, kuin jos kyseessä olisi 600 kiloinen hevonen. Tavoitteellisempaan treenailuun siitä ei ehkä ole, mutta onneksi miulla ei ikinä ole tavoitteet kovin korkealla olleetkaan. Jos meidän hypyt on nyt hypätty, ja kiitolaukat hiekkateillä laukattu, niin tottakai se harmittaa, mutta sitten keksitään jotain muuta mikä on molemmista kivaa. Mennään nyt ihan Iivarin jalan keston mukaan, ja toivotaan että jalat kestävät harrastelua vielä monta monta vuotta. ♥

Jos jollain on kokemusta elämästä nivelrikkoisen kanssa, jakakaahan kokemuksenne kommenttiboksissa!