keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Hengissä vielä!

Pitkästä pitkästä aikaa täällä taas! Tällä kertaa en edes yritä luvata tsempata postailun suhteen, vaan jos "tapaamme" seuraavan kerran taas puolen vuoden päästä, niin näin olkoon.

Jospa käydään lyhyesti läpi isoimmat jutut mitä tässä puolen vuoden sisään on tapahtunut... Kavioeläinten kokoonpano on nyt vanha tuttu poikakolmikko, kun Melissa lähti tammikuussa leasinkiin. Tammikuussa myös ihmeteltiin Iivarin ähkyä aamuseitsemästä reilusti yli puoleenpäivään. Kun ponin maha jatkoi kipuilua vielä ähkyn mentyä ohi (oli hyvin kiukkuisen näköinen ilme, jos yhtään tökit tai harjasit mahaa), alettiin epäillä hiekkaa ja käytiin klinikalla kuvissa. Mitään ei näkynyt, eikä ellikään osannut sanoa oikein mitään. Ehkä poni oli yön + aamun pitkän syömättömyyden seurauksena saanut lievän mahahaavan, mikä oireili useamman päivän ähkyn jälkeen, tiedä nyt tuosta.

Ja koska sain olla onnellinen, terveen ponin omistaja kolmen vuoden ajan, ei tietenkään riitä että ponilta menee ensin jalka ja sitten oireillaan mahaa - puolen vuoden välillä. Niinpä nyt on jo reilun kuukauden verran hoidettu kaviokuumeista ponia. Kavioissa ei onneksi ollut tapahtunut muutoksia, ja nyt Iivari alkaa olla muutenkin taas kunnossa. Se saa olla päivät pienessä tarhassa jossa ei kasva muutamaa nokkosta lukuunottamatta juuri mitään vihreää, ja yöt se asustelee pihattoon tehdyssä karsinassa. Eiköhän sen pian uskalla antaa tarhailla ympäri vuorokauden, kun jalat eivät tunnu reagoivan tarhailuun mitenkään.

Iipusta on tullut hoikka poika! Itseasiassa se taitaa tällä hetkellä olla jopa hoikempi kuin Vares, joka on lihonut hirveästi...

Elmeri taasen, noh, mitäs se. Nyt kun Iivaria ei voi kiusata kuin aidan yli, on Vares joutunut sietämään jatkuvasti nahassaan roikkuvaa pikku kiusankappaletta. Nyt tässä kesän aikana aasi on myös saanut pari kertaa kärryt peräänsä, eikä ole sanonut niistä juuta eikä jaata. Kunhan taas on aikaa ja saan jonkun kolmanneksi avustamaan, voidaan hyvillä mielin jatkaa harjoituksia kohti ajoaasin uraa.

Luojan kiitos Vareksella on pitkät hermot. Aasi kun törmäilee siihen (hampaat edellä) jatkuvasti milloin mistäkin suunnasta.. :D


Vares on lähinnä kasvattanut mahaa. Neljä starttia sillä on nyt tässä kevään ja kesän mittaan ajettu, tuloksilla hylätty pitkä laukka, 2., 9., ja nyt tänään keskeytys. 

Lappee 8.7.
Kokeilussa oli uudet hienot vetolaput, mutta kun Vares päätti että "Eheei, nyt minä kävelen loppumatkan", ei lapuillakaan ollut mitään virkaa...

Ja minä itse? Tuossa tammikuun alkupuolella täytin 18, jippii! Ajokortin sain vihdoin huhtikuussa ja oman auton vappuna. Pikku-e:n ajoin iskän autolla ja Susselin trailerilla toukokuussa, eli hevostakin saan nyt vetää. Ei tässä kai muuten sen kummempia.

Pari kertaa on tullut käytyä tunnillakin. Tässä ratsuna Päivin tallin eestiläisruuna Virk. Ei tuo nyt kovin hyvin sujunut, mutta oli kyllä ihan sen tyylinen hevonen, että kun vaan oppisi sitä ratsastamaan, tykkäisin siitä varmaan ihan tosi paljon!
© Iida Arpiainen
Aasi kovasti yritti olla hurja laumanjohtaja...
...mutta taitaa se olla kuitenkin Iivari joka edelleen määrää.
Saapa nähdä miten kovasti Elmeri yrittää komentaa Iipua kun ne pääsevät taas samaan tarhaan...

Jos jollain on nyt heittää jotain postaustoiveita, niin katsotaan josko tämä innostus nyt hetken taas kestäisi ja saisin jotain toteutettua. Iivarin kaviokuumeesta yritän saada laajempaa postausta kirjoitettua vaikka väkisin, ihan jo sen takia, että tulee jonnekin kirjoitettua koko sairauden kulku ylös nyt kun kaikki on vielä aika lailla tuoreessa muistissa.