Sitten kiipesin selkään minä. Iidan ratsastuksen jälkeen poni liikkui innokkaasti eteenpäin, eikä pahemmin evästaukojakaan pitänyt. Yritin kerran, pari saada laukan nousemaan, mutta kun ei noussut, aloin hypätä. Menin samoja esteitä kuin Iidakin. Poni meni hienosti, vaikka alussa pari kertaa kielsikin aika reippaasta ravista. En kuitenkaan tippunut, kun tuon kiellot ovat aika rauhallisia, jos sen nyt niin voi ilmaista. Kun poni meni niin hienosti, nostettiin toinen esteistä n.45cm:iin. Tultiin hienosti yli kerran, vaikka laukka ei noussutkaan, mutta reippaalla ravillakin pääsi. Toisella kerralla tiputti, enkä viitsinyt enää hypätä, kun olihan Iivari edes yrittänyt, eikä kieltäytynyt. Nyt sain laukankin nousemaan hienosti, ja jopa pysymään kierroksen verran parikin kertaa, vaikka oli vielä VASEN laukka, joka on ollut tähän asti vähän hankala.
Käytiin sitten ottamassa satula pois ja vaihtamassa tilalle satulahuopa ja loimivyö. Iida kiipesi selkään ja lähdettiin käymään maastossa, huomisella maastoestepaikalla. Talutin, sillä Iivari ei siellä ole suuremmin seikkaillut, ei ollut satulaa, ja vierestä saattaa mennä autoja. Iivari kuitenkin ylitti hienosti pienen tukkiesteen (n.20cm korkea) ravissa. Iida siis oli ensimmäinen, joka meillä on hypännyt (tai hypännyt ja hypännyt, Iivari astui siitä yli ravissa) ponilla ilman satulaa, ja vielä maastossa. Lähdettiin sitten ja kierrettiin lenkki loppuun. Iivari ravasikin nätisti, vaikka oli taluttaja! Kolme koiraa tuli omistajineen vastaan, mutta Iivaria ei tippaakaan pelottanut, vaikka haukkuivatkin ja tulivat lähelle, ennemmin oli kiinnostunut ja halusi olla niiden kaveri. Loppumatka sujui hienosti.
Iivari sai muuten tänään sadeloimen. Hieno on, vaikkakin aika iso. Näyttää lähinnä siltä kuin ponin selkään olisi viskattu teltta, mutta ei se mitään, mahtuupahan kylmemmillä ilmoilla fleeceloimi alle, ja mielummin vähän iso kuin liian pieni (: