Parin päivän kuulumiset perinteisen kaavan mukaan

Tällä kertaa luvassa ihan tavallinen kuulumispostaus, milloin lie viimeksi tullut sellaista kirjoitettua! Tähän aikaan vuodesta saa sen verran harvoin kuvia, enkä kuvattomiakaan postauksia kehtaa tulla kirjoittamaan, joten nyt kun niitä uusia kuvia kerrankin on, täytynee käyttää tilaisuus hyödyksi.

Eilen halusin saada Iivarin liikutettua pikaisesti ennen pimeää ja päiväheiniä, joten päädyin pitkästä aikaa juoksuttamaan. Ensimmäiset kymmenen minuuttia yritin epätoivoisesti saada ponia kävelemään ympyrällä, mutta kun ei niin ei. Iivari on kerta toisensa jälkeen yhtä hankala juoksutettava, sillä kun pitäisi kävellä, se joko tulee luo tai pysähtyy syömään. Kun sitä sitten ihan varovasti pyytää liikkeelle, se lähtee ravaamaan.. Kun iskän avustuksella poni oli onnistunut kävelemään hetken, se sai ravata ihan luvan kanssa. Se kuitenkin päätti tehdä Iivarit - useampaankin otteeseen - eli karkasi ympyrältä hirveällä vauhdilla. Kun se oli kahdesti päässyt irti, en enää jaksanut tapella vaan tyydyin irtojuoksuttamaan, eikä poni ihme kyllä sukellellut aitojen ali kertaakaan! Juostuaan riittävästi Iivari tuli miun luo ja seurasi vapaana ympäri kenttää, mikä on ihan uskomatonta, sillä yleensä sitä ei kiinnosta mikään muu kuin syöminen...

Oli jo aika hämärää kun lähdettiin kentältä, mutta ajattelin käydä taluttamassa Iivaria ihan pienen lenkin tiellä loppukäynneiksi. Kun ohitettiin alatarha, Elmeri ja Vares seisoivat vieretysten portilla ihmettelemässä meitä. Päästiin vähän matkaa eteenpäin, ylätarhan portille, kun Iivari pysähtyi sen eteen syömään, enkä saanut sitä heti liikkeelle. Sillä aikaa toiset lähtivät tulemaan meidän luo, Elmeri edellä ja Vares heti sen perässä. Ne olivat päässeet muutaman metrin päähän, kun yhtäkkiä Vares säikähti ilmeisesti Iivaria (...) pahanpäiväisesti ja kuulin kun se säntäsi liikkeelle. Elkku säikähti sitä ja loikkasi eteenpäin, mutta pysähtyi sitten rauhassa Iivarin viereen. Iivarikin säikähti Vareksen syöksyä niin, että unohti syömisen ja meinasi juosta miun yli. Kuten aasi, sekin rauhoittui kuitenkin saman tien. Ennen kuin ehdin reagoida ponin sinkoiluun mitenkään, kuulin pimeästä järkyttävän rysäyksen, ja heti sen jälkeen Vareksen juoksevan laitumella. Kun huusin iskää saalistamaan hevosta ja katsomaan miten pahasti se oli tuhonnut aidat mennessään, iskä totesi sen yrittäneen hypätä laitumen portista yli, mutta oli onnistunut rysähtämään ylintä puomia päin katkaisten sen. Ihme että se pysyi pystyssä, kun on kerran kesken hypyn tuolla lailla aitaan törmännyt. Vähän aikaa Vares vielä kyttäsi meitä, ennen kuin uskoi oudon lihavan möykyn Iivariksi ja uskalsi palata tarhaan.

Tänään sain kerrankin aikaiseksi lähteä talliin hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa. Otin ensin Elmerin sisälle ja tottakai tyyppi päätti piehtaroida heti karsinaan päästyään - ei sitten pihalla voinut sitä tehdä, vaikka olisi siten välttänyt seiniin törmäilyt.. Harjailin lapsosen ja lähdettiin ensimmäistä kertaa (hei hetkinen nyt, aasi on ollut meillä reilun kuukauden, eikä se ole vielä kertaakaan päässyt poistumaan pihasta) kiertämään Minkkisen lenkki ja käymään koulun kentällä. Kaiken kaikkiaan lenkin pituudeksi tuli siis kolmisen kilometriä. Elmeri oli hieno pieni itsensä ja käveli vieressä kuin koira, mitä nyt jossain vaiheessa olisi halunnut vähän säntäillä. Se kuitenkin on paljon helpompi talutteva kuin Iivari, heti kun ollaan päästy pois pihasta, missä kaikki kolme liikkuvat jotakuinkin automatisoidusti.

Pikkujätkä ♥

Alkuun se oli vain kiva, nyt yli kuukauden jälkeen alan olla pikkuhiljaa jo aika ihastunut tyyppiin!

"Okei, okei, seison tässä tällein nätisti kaks sekuntia, ja jos et ehi sitä kuvaa napata ni se on voivoi. Koska tää kaveri kyllästyy kolme, kaks, yks..."

Mokomakin hurjimus! :D

Kun Elmerin kanssa oli urheiltu, heitin sen tarhaan ja vaihdoin seuraavaan kokoluokkaan. Iivarin hakeminen tarhasta on osoittautunut usein hyvinkin hankalaksi, sillä lapsonen on kovin tykästynyt vanhempaan ruunaan. Se säntäilee vieressä kun talutan ponia portille, ja siinä se häärii muuten vain edessä. Eräänkin kerran, kun talutin Iipua tarhan kauimmaisesta nurkasta löysällä narulla, Elkku tunki miun ja ponin väliin, ja kun olisin halunnut pyytää ponia vasemmalle kohti porttia, aasi nappasi narun suuhunsa ja lähti viemään ponia oikealle... Miun ei auttanut kuin seurata, kunnes Elmeri uskoi miun osaavan taluttaa Iivaria yksinkin.

Hoidin Iivarin aasin karsinassa ja totesin, että poni varmaan sekoaisi lopullisesti jos se joutuisi asumaan siellä. Sitä nimittäin ärsytti suunnattomasti kun toisella nurkalla se haistoi pellavamössön ja jopa yletti kauratynnyriin ja melassiämpäriin, saamatta kuitenkaan mitään suuhunsa. Toisella nurkalla se puolestaan haistoi lampaiden heinät, ja oli pettynyt kun ei saanut niitä säkin pohjalta. Se nyki ja ravisteli säkkiä kyllästymiseen asti, eikä sen harjaamisesta meinannut tulla mitään.



Kun lopulta olin saanut ponin suittua ja suitset päähän, lähdettiin kentälle. Siinä vaiheessa oli jo sen verran hämärää, että kunnollisia Iivari-kuvia ette tänään(kään) saa. Ravattiin aika paljon pääty-ympyrällä ja yritin taivutella ponia. Herraa olisi kiinnostanut lähinnä portille syöksyminen, tai oikeastaan mikä tahansa muu kuin ympyrän juokseminen. Pariin otteeseen oli lähellä ettenkö valahtanut alas, mutta kyydissä pysyttiin loppujen lopuksi koko aika. Kun viimein olin tyytyväinen poniin ympyrällä, harjoiteltiin hetki vielä kulmien ratsastusta. Siinä vaiheessa kun iskäkin pölähti kentälle (äitihän oli siellä alun alkaenkin kameran kanssa) ja nakitin molemmat seisomaan kulmiin esittämään tötteröitä, poni kyllä kiersi heidät ihan nätisti, mutta laski sen mukaan, että mahtuu itse, eikä huomioinut kuskin jalkoja. Jossain vaiheessa en enää edes kyennyt ratsastamaan, kun nauroin niin paljon törmäillessäni viattomiin tötteröihin. Aikani sählättyäni skarppasin ja pyysin ponia käymään kulmassa asti rauhassa ja tasaisesti ravaten. Selvittiin hommasta pari kertaa, jonka jälkeen poni sai vihdoin huilata ja pitkät ohjat.

Kuvat jätin nyt vähän normaalia pienemmäksi, jotta teidän tarvitsisi kärsiä kamalasta laadusta mahdollisimman vähän.

Näkemiin 2013, tervetuloa 2014!

Niin siinä kävi, etten postannut joulukuussa kertaakaan. Hyvät joulut ja uudet vuodet nyt sitten vähän jälkikäteen kaikille. :D

Päätin nyt mennä massan mukana ja tehdä viime vuodesta jonkinlaisen koosteen kuvapostauksen muodossa. Toivottavasti jaksatte loppuun asti!

 Tammikuu: Toisin kuin tänä vuonna, tammikuussa oli ihan oikeasti talvinen keli. Ylempi ratsatuskerta taisi olla viimeinen jonka menin kokonaan satulalla ennen puolen vuoden taukoa. Poni osoitti mieltään kovasti aina satulan kanssa, jonka takia maneesillakin päädyin heittämään satulan kesken kaiken pois. Tuo maneesireissu ei mennyt miun ja Iivarin osalta ihan niin kuin piti, kun ei saatu oikein mitään aikaiseksi. Nyt otettiin Sannin kanssa kymmenen kerran kortti Relanderin ponitallin maneesille, ja ensimmäisen kerran mennään ensi viikon sunnuntaina. Meni nyt vähän ohi aiheen, mutta tuli nyt tuosta maneesista mieleen.

Helmikuu: Helmikuusta ei ole suurempia muistikuvia. Mentiin melkein pelkästään maastossa ja ilman satulaa edelleen.

Maaliskuu:  Thaimaan reissu ja pako Suomen kylmyydestä. Siellä ei palentanut, ei, kuten ensimmäisestä kuvasta voinee päätellä. Toinenkin kuva samalta reissulta. Helmi-maaliskuussa alkoi Vares kiertää raviratoja, tämä muistaakseni sen neljännestä startista. Hevonen, joka lähdössä irroneen sekin takia laukkaa ja jää kauas jälkeen - ja voi siitä huolimatta kiriä toiseksi! Vauhdithan eivät noina aikoina vielä päätä huimanneet, mutta mitä sitten! Iivarista ei ollut maaliskuulta yhden ainutta kuvaa.

Huhtikuu: Nost3 & Protro (+ Justimusfilms) 6.4. ♥ Iivarin kanssa mentiin edelleen ilman satulaa. Pikkuhiljaa lumien sulettua ja paikkojen kuivuttua aloin siirtyä kentälle ja tajusin, miten hirveä työ miulla olisi Iivarin kanssa edessä. Olin usein todella epätoivoinen, kun poni vain yritti heittää miut alas tai jos suostuikin pitämään miut kyydissä, se vain juoksi selättömänä alta.

Toukokuu: Epätoivo Iivarin suhteen helpotti vähän, kun sen kiukuttelu väheni huomattavasti. Ei se edelleenkään hyvä ollut, joten tyydyin vain humputtelemaan sen kanssa. Poni juoksee pää taivaissa eikä tee töitä juuri ensinkään selällään ja ratsastaja tyytyy vain matkustamaan kyydissä vaatimatta ponilta yhtään mitään... Olipa taas loistava idea! Mutta ainakaan en pahentanut tilannetta, vaikkei se yhtään parantunutkaan. Tuossa ratsatuskuvassa poni näyttää huomattavasti paremmalta mitä se todellisuudessa tuolloin oli. Toukokuussa hevoset pääsivät vihdoin laitumelle, ja voi sitä tyytyväisyyden määrää!

Kesäkuu: Vihoin peruskoulu oli ohi ja loma alkoi! Miulla ja Iivarilla tuli mittariin kaksi yhteistä vuotta. Kesäkuun ratsastin vielä ilman satulaa aiempaan tyyliin humputellen, kunnes kuun lopussa Putkosen Jaana kävi pitämässä miulle tunnin (jonka menin ratsastusvyöllä) joka todella avasi miun silmät. Se miten poni loppuraveissa liikkui, oli jotain niin mahtavaa, että vihdoin todella päätin saada ponin kuntoon! Samalla Jaana sovitti Iivarin satulan ja totesi sen ihan sopivaksi. Siinä vaiheessa sapetti, kun olin periaatteessa turhaan mennyt puoli vuotta ilman. Vaikka kehittyihän siinä tasapaino. Jaanalle olen ikuisesti kiitollinen, sillä hänen ansiostaan miun ja Iivarin kehitys lähti taas vauhdilla oikeaan suuntaan! Kesäkuussa vietettiin lisäksi tottakai juhannusta Iidan, Essin ja Heidin (sekä kaikenmaailman kyläläisten :D) kanssa. Mitä muuta kesäkuulta muistan, niin eräs kerta vähän ennen juhannusta Iida ja Maija olivat meillä yötä ja Maija halusi nukkua, toisin kuin miä ja Iida. Mutta ehkei siitä sen enempää, jos Maikki luet tämän, saat kenties joskus kuulla koko jutun, älä huoli. Oli joka tapauksessa hauskaa!

Heinäkuu. Kyllästyin tappelemaan koneen kanssa, kun se ei suostunut tallentamaan lopullista kuvaa, jossa olisi ollut teksti...

Heinäkuu: Kuun alussa pidettiin leiri, josta ei nyt sen enempää. Jos kiinnostaa, postaus siitä löytyy tästä. Iivarin satulaan ostettiin neopreenialusta, ja kun se ei enää valunut liian eteen, poni alkoi pikkuhiljaa liikkua kerta toisensa jälkeen niin kuin ratsun kuuluukin. Kun kesäkuussa ei juuri oltu hypätty, alettiin heinäkuussa harrastaa sitäkin. Kuun lopussa olin Sannin ja sen porukoiden kanssa Kuopiossa, kuninkuusraveissa. Isojen ravien tunnelma, sitä ei todellakaan voi mitkään ratsastuskisat voittaa! ♥ Ja Kuopio, ne kesäiset illat, ravikansa, jopa humalaiset ravimiehet! Kesän parhaita päiviä!

Elokuu: Elokuu ja miun ja Iivarin ensimmäiset kisat! 40cm ja hylky, raviohjelma ja 51,111% (säälistä arvostelivat meidän suorituksen, vaikka oikeasti siitäkin olisi tullut hylkäys :'D). Jäi kuitenkin ihan hyvä mieli, ja alettiin katsella Ellalle ja Iipulle sopivia kisoja. Elokuussa käytiin myös Pastilassa tunnilla. Iivari ei toiminut yhtään, enkä muutenkaan saanut tunnista oikein mitään irti. Mutta käytiinpähän harjoittelemassa vieraissa paikoissa toimimista. Valitsin tuon kuvan, koska nähdessäni sen ensimmäisen kerran hajosin niin totaalisesti itselleni, kun en yhtään tiennyt (tai tiedä edelleenkään) mitä miä olen huitonut. Kun siihen lisätään tuo ilme, ei vaan voinut pokka pitää. :D Elokuussa Ella ja Iivari kävivät hakemassa 47% Rellun seurakoulukisoista, aikuisohjelmasta.

Syyskuu: Syyskuu oli nähtävästi lämmin. Vihdoin Iivari oli alkanut toimia niin hyvin, että sillä pystyi menemään jopa riimulla - näin mentiikin muutaman kerran syksyn aikana. Ella ja Iivari kävivät nappaamassa viidennen sijan (ensimmäinen ei-sijoittunut ratsukko!) Rellun seuraestekisoista, 40cm luokasta neljällä virhepisteellä, ponin kiellettyä ensimmäiselle esteelle. Aika oli kuitenkin kova, ja aloinkin uskoa ponista kuoriutuvan näppärän ratsun pieniin luokkiin, sillä kokoisekseen uskomattoman pitkälaukkaisena se pärjäisi vauhdissa isommillekkin poneille. Miä kävin Iivarin kanssa vielä Levälässä hyppäämässä ristikkoluokan (ainoana osallistujana) sekä 50cm. Viidessäkympissä jäätiin aika viimeisten joukkoon kiellon ja kahden pudotuksen takia. Kielto olisi voitu välttää jos en olisi unohtunut vain matkustelemaan, mutta mitäs sitä jossittelemaan. Poni oli oikein mainio ja eteni jälleen vauhdikkaasti!

Lokakuu: Lokakuun alussa Riina alkoi vuokraamaan Iivaria kerran viikkoon. Kävin Iidan kanssa Kuopiossa katsomassa Uniikkia ja Mikael Gabrielia, oli huippua päästä taas keikalle! Ella ja Iivari ottivat osaa M-Ridersin kisaviikonloppuun luokassa HeC. Prosentteja tuli tällä kertaa jo 55,313, eli huomattavaa edistystä edellisiin koulukisoihin verrattuna. Miä kävin Iivarin kanssa nappaamassa toisen sijan Murtovaaran kouluharkkareista luokasta HeD ja jaetun viimeisen sijan luokasta HeC. Papereihin oli kuitenkin merkitty 63,157% ja 55,0%. Olin enemmän kuin tyytyväinen! Todettiin viimeistään näissä kisoissa, että Iivarille kaksi luokkaa on liikaa, eikä se jaksa enää keskittyä toisessa. Tiedetäänpähän jatkossa.

Marraskuu: Todella vähän kuvia. En muutenkaan muista marraskuusta juuri mitään, vaikkei siitä vielä pitkä aika olekaan. Kokeiltiin kuitenkin Iivarille kärryjä perään, mikä sujuikin oikein mallikkaasti. Ratsastelut olivat luultavasti maastoilua ja koulun kentällä tuuppailua, mitäpä muutakaan. Kuun lopussa, 29. päivä Elmeri muutti meille.

Joulukuu: Vuosi lopuillaan. Kelit olivat enimmäkseen surkeita, joten Iivari liikkui ihan liian harvoin, samoin Elmeri. Joulukuusta en siis osaa sanoa paljon sen enempää kuin marraskuustakaan. Vihoin tuli kauan odotettu joulu, sai vain olla ja syödä niin paljon, että teki mieli liikkua pyörimällä. Mikäs sen parempaa! ♥ Lahjoja ei kovin paljon tullut, kun iskä kuitenkin maksoi Elmeristä puolet, mikä olikin sitten isoin lahja mitä sain. Pidin kuitenkin kaikesta mitä sain, joten kiitos kaikille, vaikkette tätä varmaan luekaan! Elinalta sain Taru sormusten herrasta trilogian yksissä kansissa, ja sitä olenkin ahminut menemään päivittäin joulusta asti. Ihan mahtava kirja, kuten elokuvatkin! Vielä en ole kovin pitkällä, mutta silti jo kauhulla odotan sitä hetkeä, kun ei ole enää sivuakaan jäljellä! Mihin miä sitten käytän aikani?!

Meni muuten kauan etsiä ja muokata kuvat ja lopuksi vielä kirjoittaa tämä! Kello on kolme, ja jos tosiaan ajattelin olla kahdeksalta tallissa, taidan suosiolla hipsiä nukkumaan. En kehtaa edes oikolukea tätä, joten pahoitteluni mahdollisista virheistä!