Jos sitä jotain luonteesta.. Ensivaikutelma miusta on varmasti yleensä tosi ujo ja hiljainen, sillä en vain osaa puhua puhua tuntemattomille. Kuitenkin kun miuhun tutustuu ja jos ollaan suunnilleen samalla aaltopituudella - ja toisella on yhtä huono huumorintaju kuin miulla, en välttämättä enää muuta teekään kuin selitän. Ja kuten jo mainitsinkin, miulla on outo huumorintaju ja nauran paljon - yleensä vielä väärille asioille. Perusluonteeltani olen positiivinen, enkä yleensä stressaa turhasta.
Ratsastuksen aloitin tosiaan vuonna 2006, Kekkolan kartanolla. Sittemmin kävin Niemenpellon tallilla, jossa miulla ehti olla kaksi hoitsuakin. Saatuani Iivarin lopetin kuitenkin tunneilla käymisen, ja viimeiset pari vuotta olen humputellut menemään lähinnä kotona ja kavereiden hevosilla. Joulukuusta 2012 meillä on Iivarin lisäksi asunut serkkuni suomenhevosruuna Vares. Hevosten kanssa olen tosi rento, mutta tarvittaessa osaan olla erittäin napakka ja jääräpäinen. Meidän tallilla mennäänkin aikalailla sen mukaan, mikä tuntuu maalaisjärkeä käyttäen järkevimmältä. Pikkutarkalle perfektionistille tämä blogikaan ei siis ole sen oikeampi paikka, kuin meidän tallimmekaan. Itse olen kieltämättä tarkka mm sen suhteen, että tallissa kaikki on omalla paikallaan, mutta hevosta käsitellessä olen huomattavasti suurpiirteisempi, vaikka pidänkin ehdottoman tärkeänä sitä, että hevonen kunnioittaa ihmistä johtajana, enkä siis suvaitse turhaa kiukuttelua.
© Iida
2012
Poni, josta en halua koskaan luopua! ♥