Rakkaat lukijat, saanen esitellä;...

...aasiori Korven Elmeri!

Blogin facebook-sivulla jo vähän vihjasinkin yksi päivä, että jotain mullistavaa tulee taas tapahtumaan. Ja niin tallimme saikin uuden asukkaan, Iivari ja Vares uuden ystävän ja miä yhden siivottavan karsinan lisää.

Sanni ehti varmaan pari kuukautta kaupitella Elmeriä miulle, ennen kuin sain iskältä suostumuksen. Kun lupa tuli, ei mennyt kuin viikko, niin miun setä oli saanut karsinan tehtyä ja talliin oli mahdollista hakea uusi asukas. Eilen lähdettiin joskus puolen viiden jälkeen iskän kanssa ajelemaan Kotikorpeen, jossa iskin nimen papereihin ja lähdettiin pistämään aasi matkustuskuntoon. Vähän ennen kuutta oltiinkin jo kotona.

Ei kehdattu pimeässä ruveta säätämään jotta saataisiin tarha jaettua kahtia, joten kävin vain näyttämässä Elmeriä isoille pojille, ja vein sen sitten karsinaansa. Ensikohtaaminen oli rauhallinen, eikä nyt myöhemminkään ole tarvinnut kenenkään kiukutella kun ovat käyneet toisiaan nuuhkimassa. Elmerihän nyt onkin jo hevosiin tottunut, mutta Iivarille ja Varekselle pitkäkorvainen pikkuotus on suuri ihmetyksen aihe - etenkin Varekselle, joka on muutenkin paljon ponia uteliaampi.

Elmeri on siis pian puolitoistavuotias aasiori, joka on syntynyt Kotikorven puutarhalla, eli toisinsanoen kaverillani Sannilla (blogi). Emä on Knud's Sanda "Sanda" josta olenkin varmaan joskus kirjoittanut täällä, ja isä Pikkuponin Oma David Beckham. Korkeutta Elkulta löytyy 90-100cm, pitäisi mittailla joskus tarkemmin. Luonteeltaan se on tosi kiltti ja rauhallinen siihen nähden että on orivarsa.

Elmeristä saatte varmasti lukea jatkossakin jonkun verran, vaikka blogi luultavasti jatkossakin pysyy ennenkaikkea Iivari-painotteisena.

Iivarin kuulumisista sen verran, että viime aikoina ei olla tehty mitään erikoista, ja varsinkin nyt kun on muutaman päivän ollut ihan älyttömän liukasta, se on pitänyt lomaa. Sen mitä olen sitä voinut liikutella, on menty aika kevyesti koulua sekä kotona että "Korpparin" (Korpijärven koulu, eli tämä entinen koulu jonka kenttää aina lainataan) kentällä.

Viimeaikojen ostoksia!

Syyslomalla kun ajeltiin Helsingistä kohti Mikkeliä, käytiin pikaisesti Jokimaan ravikaupassa - joka myös entisenä Lahden Horzena tunnetaan. Lisäksi kävin tässä yksi päivä Agrissa ja sieltäkin kun tarttui jotain mukaan, ajattelin kerrankin esitellä teille nämä löydökset.

Horze kolmisormirukkaset 12€, Ravikauppa

Horze Dixi-topparatsastushanskat 20€, Ravikauppa
Nämä eivät ole kovin paksut, sopivat alle -10 asteen keleille.

Horze pipo 11,50€, Ravikauppa

Horze talviratsastustakki 64€, Ravikauppa

On oikeasti ihan musta, kuva ja likainen peili hämäävät.

Horze Katie-fleecetakki, S-etukortilla 29,00€ (norm. 35€), Agrimarket

Magic Brushit saatiin tavarapalkintona kisoista. Olen kyllä ihan rakastunut noihin, vaikka aika epämukavalta kieltämättä kädessä tuntuvat. Yksi noista päätyi miun hiusharjaksi, kun en ole vielä saanut aikaiseksi ostaa vastaavanlaista harjaa, joka olisi oikeasti tarkoitettu hiuksille.

Iivarin ja Vareksen oudot tavat [erikoispostaus]

Tässä tämä nyt vihdoin tulee, erikoispostaus jonka aihetta saitte toivoa! Tätä kun pyydettiin kahteen kertaan, toteutan nyt ainakin tämän, mutta katsotaan jos joskus noita muitakin toteuttelisin.

Aluksi ajattelin, että tämä olisi tosi helppo aihe. Miusta kun tuntuu että etenkin Iivari nyt on niin omalaatuinen poni, ettei tämä tuottaisi mitään ongelmaa. Kun sitten aloin miettiä, en enää keksinytkään siitä mitään outoja piirteitä tai tapoja! Tai ehkä olen vain niin tottunut tuon ponin käytökseen, etten osaa pitää outona enää mitään sen tekemisiä. :'D Sain miä kuitenkin joitain enemmän tai vähemmän outoja tapoja kasaan, joten antaa palaa.

Aloitetaan nyt kuitenkin Vareksesta.
Imppaaminen: Ei nyt sinänsä outo tapa, mutta tuli ensimmäisenä mieleen. Vares tekee tätä lähinnä tylsyyttään ja välillä ihan kiusallaan. Tai ainakin siltä tuntuu, kun se ensin vilkaisee sinua ja sitten iskee hampaansa kiinni karsinan reunaan - ja ÖRH. Tai kun se tyytyväisenä seisoskelee karsinassaan imppaamatta, mutta heti kun otat imppauspannan käteen ja alat lähestyä ruunaa - ÖRH. Imppauspannalla on yritetty estää tätä, ettei kuluttaisi hampaitaan, ja kun ei tuo nyt muutenkaan kovin terveellistä pidemmän päälle ole.

Epätavallinen ravuri: Vares on tosi rauhallinen kaveri ravuriksi. Jopa ravipaikalla se käyttäytyy todella rauhallisesti. Se oikeasti melkein nukkuu aina katoksella ja herää vasta kun se käsketään siitä liikkeelle. Toisaalta se kuitenkin monesti nostelee toista takastaan siinä vaiheessa kun on saatu kärryt perään, joskus jopa potkaisee kärryjä. Oudon rauhallinen hevonen, jolle on outoa käytöstä tuo kärryjen potkiminen...?

Laukka: Ravuriksi Vareksella on miusta todella hyvä laukka. Ainakin sen on uskomattoman kolmitahtinen, ihan ratsuhevosillakin olen nähnyt nelitahtisempaa laukkaa. Toinen mikä liittyy laukkaan, on hassu tapa jonka Vares on oppinut. Kun mennään maastossa ja lähdetään ravaamaan, niin monesti jos kuski nappaa harjasta kiinni, Vares siirtyy laukalle. Nykyään se tekee sitä käsittääkseni vähän harvemmin, mutta varsinkin aiemmin se oli todella yleistä. Varsinaisia laukkapohkeitahan se ei ymmärrä, joten onpahan ainakin joku keino saada se laukkaamaan!


Ja sitten Iivari.
Nuoleminen: Iivari nuolee. Paljon. Kaikkea. Teidän kyllä muitakin hevosia jotka harrastavat nuolemista, mutta toiseen näin pahaan tapaukseen en ole vielä törmännyt! Menet sitten harjaamaan tai rapsuttelemaan ponia, niin jos tarjoat sille kämmenen, on hyvin todennäköistä, että poni kuolaa sen. Tai jos yrität putsata etukavioita.. Ei ole yksi eikä kaksi - ei edes kymmenen tai kaksikymmentä kertaa kun Iivari on silloin iskenyt kielensä selkään. Ja auta armias jos annat sille jonkun herkun! Ja vaikka Iivari syö aamu- ja iltaruokansa parissa minuutissa, se käyttää vähintään yhtä kauan tyhjän kupin ja etenkin karsinan reunan nuolemiseen. Se etenee tarkasti, järjestelmällisesti ja toistuvasti oikealta vasemmalle ilmeisesti ensin putsatessaan kielensä ja sitten nuollessaan kielestä irronneet muruset siitä reunalta. Iipu ei edes nuole samalla lailla kuin moni muu - kevyesti ja kuolaten paljon. Se tuntuu käyttävän voimaa, eikä valuta kuolaa ympäriinsä. Toki se silti kastelee paikat aika tehokkaasti.. Välillä poni tykkää nuolemisen lomassa/päätteeksi napata vaatteista kiinni, eikä tahdo päästää irti. Vaikka enpä sitä ole ikinä kieltänytkään. Joskus taas jonkun aikaa nuoltuaan poni aloittaa armottoman haukottelusarjan. Hupsu. Jotkut tuntuvat säikähtävän ja ällöksyvän Iivarin tapaa nuolla, mutta miusta se on aika söpöä. Ja kun olen jo niin tottunut siihen, annan ponin välillä myös nuolla naamaa - kyllä. Siinäkään ei ole miusta mitään hirveää, ennen kuin löytää ponin kielen korvastaan, suustaan tai silmästään. Kaiken tämän olen valitettavasti kokenut. :D Nuoleminen oli muuten yksi asioista joihin ihastuin Iivarissa kun käytiin sitä aikoinaan katsomassa.

Hirvikärpäskammo: Moni hevonen inhoaa hirvikärpäsiä siinä missä ihmisetkin. Iivari vie tämän kammon kuitenkin aika pitkälle siinä, että samalla hetkellä kun se tajuaa itsessään hirvikärpäsen, se alkaa huitoa hännällään kiukkuisesti. Jos asialle ei hetkeen tee mitään, poni saattaa pysähtyä siihen ja aloittaa pukittelun. Kuitenkin samantien kun joku alkaa sitä kärpästä ponista etsiä, se jää tyytyväisenä odottamaan. Jos kärpänen löytyy, kaikki on taas hyvin, mutta jos sitä ei löydy, poni alkaa taas kiukuta heti kun etsiminen lopetetaan. Iivari on kyllä muidenkin ötököiden suhteen aika kiukkuinen, vaikkei ole edes kesäihottumainen.

Metsien mies: Sitä tuo poni todellakin on (hirvikärpäskammostaan huolimatta). Aina maastossa laukatessa saa pelätä, millä hetkellä poni kääntyy tieltä metsään. Nimittäin heti kun poni keksii jonkun pienen polun tai minkä tahansa kohdan, joka näyttää sen mielestä riittävältä kulkureitiksi, se saattaa kääntyä. On muutaman kerran kääntynyt jopa ravissa tai siitäkin huolimatta, että sen on pitänyt hypätä pienen ojan yli. Kerran olen onnistunut tippumaankin, kun laukattiin vauhdikkaasti ilman satulaa ja poni päätti että hän haluaa nyt mehtään. :D Eli jos poni saisi päättää, ei muualla varmaan mentäisikään.

 Sinne se vei Maijan... :D

Jumittelu: Joskus Iivari päättää, ettei halua liikkua. Se on ihan sama miten paljon hakkaat sitä pohkeilla tai maiskutat, ilman raippaa se ei liiku. On se muutaman kerran seissyt hetken vielä senkin jälkeen, kun raippa on jo napsahtanut lautasille. Välillä pitää vaan näyttää olevansa poni, ainoana syynään se että juuri silloin nyt ei vain satu huvittamaan. Uusia ratsastajia saattaa testata tekemällä tätä aika paljonkin.

Kusetus: Sanan voi ymmärtää periaatteessa kahdella tapaa. Ja molemmat ovat oikein. Ollessaan ensimmäistä kesää meillä, Iivari tajusi, että kun kesken ratsastuksen pysähtyy kusemaan, on samalla oiva tilaisuus napata maasta vähän välipalaa. Pian poni oppikin jäämään muuten vain seisomaan takaset oikein pitkällä takana, esittäen aikovansa vessailla. Tottakai se saa silloin jäädä siihen, ja mitäs muuta siitä seuraakaan, kuin evästauko. Nykyään Iivari tekee tuota joskus silloinkin, vaikkei maassa heinä kasvaisikaan, jos se nyt vain haluaa pitää tauon. On muuten rasittavaa, kun ei tiedä milloin ponia kusettaa ja milloin se kusettaa kuskia!

 © Tiffani Jylhänniska

Ämpärien kaatelu: Tämäkin on toki aika yleinen tapa, mutta Iivarille se tuntuu olevan pakkomielle. Kaikki vesiastiat mihin se pääsee käsiksi, onkin aina köytettävä kunnolla kiinni, sillä poni nykii niitä siitäkin huolimatta. Jopa melassivedet se kaataa pitkin lattiaa kun ei jaksa juoda enempää, jos ämpäristä ei joku pidä tiukasti kiinni. Kerran kun olin juuri kantanut kahteen kertaan pari kastelukannullista vettä laitumelle, poni tuli ja edes maistamatta vettä kehtasi kaataa astian. Ei toki ärsyttänyt kantaa vielä toiset neljä kannullista! Toisaalta, ei Iipulle voinut siinäkään kuin nauraa.

Siinä se nyt oli. Kaikki nyt eivät tosiaan olleet mitään kovin erikoisia, ja ihan varmasti unohdin jotain, mutta toivottavasti kelpaa. Persoonallisia tapauksiahan nuo molemmat ovat huolimatta siitä, että nämä listat näinkin lyhyiksi jäivät!