"Ei huoleta huomisen huolet, ku NP hoitaa duunit mun puolest"

Otsikko ei sitten liity mitenkään mihinkään - mitä nyt olen taas kipeänä ja kuunnellut mm tuota Nost33n & Protron biisiä ihan kiitettävästi tänään :D

Heti kun Vares muutti meille, miun into Iivarilla ratsastukseen on noussut huimasti. Viime sunnuntaina käytiin about 10km käyntilenkki, miä Iivarilla ja Iida Vareksella. Meni ihan hyvin, vaikka jouduttiin menemään aika läheltä Pastilan tallia (Talli Onnenpolkua, mutten ole koskaan oppinut käyttämään tätä virallista nimeä, vaan miulle se on edelleen Pastila) ja sen hevosia. Toki Ivari vähän jännittyi eikä ollut yhtä leppoisa kuin normaalisti, muttei miulla suurempia ongelmiakaan siellä selässä ollut. Ja pomona Iivari ei tietenkään tykännyt kävellä takana, vaan oli välillä suurinpiirtein valmis pukittamaan jos Vares käveli edellä... :D

Maanantaina ponilla oli vapari ja tiistaina käytiin Monan kanssa Iivarilla pieni maastolenkki ilman satulaa. Poni oli kiva mutta taas aika innokas tutuilla laukkapätkillä - käsistähän tuo miulta lähti ennen kuin olin antanut luvan juosta, ja sitten paineltiin semmoista vauhtia että miun oli pakko pitää silmät kiinni kun lunta tuli ihan kiitettävästi - enkä paljon sen enempää olisi silmät aukikaan nähnyt, kun aika pimeää oli jo. :D

Keskiviikko oli muistaakseni vapari ja eilen käytiin Jennin kanssa käyntilenkki maastossa - Jenni ponilla ja miä Vareksella. Mentiin joku 4 kilsaa, ja siitäkin talutin varmaan viimeisen kilsan kun oli kylmä. Meni kuitenkin ihan hyvin, Iivarikaan ei pelleillyt yhtään, vaikka monesti Jennillä ilman satulaa jotain typerää tekeekin - tosin sekin taitaa olla vain sattuman kauppaa.

Heh, nyt kun tässä katselen ikkunasta poikien touhua tarhassa, niin Iivari taas pomottaa Varesta ihan 6-0. Ihan leikkiähän tuo taitaa olla, kun kaverukset rauhoittuivat yhtä nopeasti kuin aloittivatkin. Näytti vaan jokseenkin huvittavalta kun vajaa 130cm poni komentaa ja ajaa takaa n.160cm suokkia. Onneksi Vares on kuitenkin niin leppoisa kaveri, että antaa pienemmän pomottaa ihan rauhassa ja äskenkin tyytyi vain ravaamaan edellä ja välillä vähän näykkäisemään, eikä ala oikeasti puremaan ja potkimaan kun sen verran sillä on enemmän massaa ja vielä hokkikengät.. :D

eiotsikkoa...:D

Kohta on joulu! ♥ Luntakin tullut tänään ja eilen varmaan 15 senttiä, joten aika jouluiselta näyttää.

Eilen käytiin Iidan ja Iivarin kanssa pieni maastolenkki - lähinnä testattiin mitä tapahtuu kun lähdetään pihasta Vareksen jäädessä tarhaan. Saatiin kokeilla Iivarille Vareksen ratsastusvyötä ja toimi ihan mainiosti. Kun lähdettiin pihasta, Vares juoksenteli hädissään aidanvierusta edestakaisin, mutta Iivari ei tuumannut asiasta mitään, vaikka ihan vierestä mentiinkin. Myöhemmin ponin piti toki jumitella kun olisi tehnyt mieli kääntyä sittenkin takaisin, mutta totteli ihan nätisti kun miä talutin. Ei tehty muuta kuin käveltiin ja Iida ratsasti koko lenkin.

Tänään lähdettiin kentälle samaan aikaan kun Susseli kävi Vareksella maastossa. Koitin saada ponin päätä alas ja selkää pyöreämmäksi jotta saataisiin selkää ja takasia vahvistettua. Samalla tuli hankitreeniäkin, kun kentällä ei oltu lumisateen jälkeen vielä menty. Vähän piti ponin pälyillä sivuille kun iskä poltti roskia pellon laidassa, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen siihen miten meni. Kerran poni yllätti kun käveltiin ihan normaalisti voltilla - kokosi itsensä äkkiä lyhyeksi, ja hyppäsi kaikilla neljällä jalalla suoraan ylöspäin, jonka jälkeen lähti pukittaen eteenpäin. Ei siinä mitään, hypyt ei olleet isoja joten kestin selässä ja jatkettiin normaalisti.

Iida ratsasti vielä pienen lenkin maastossa. Kun ne yrittivät ravata, poni vetäisi kunnon pukin ja ryösti laukalle, mutta Iida kesti kyydissä ja sai ponin aika äkkiä hallintaan. Ravattiin vielä vähän niin että miä juoksin vieressä, mutta muuten käveltiin. Puhintiellä Susseli ja Vares tulivat vastaan, ja Susseli käski miut Vareksen selkään loppumatkan ajaksi, kun halusi kävellä loppumatkan jotta saisi itsekkin liikuntaa. Käveltiin sitten kotimatka peräkkäin, Iivari edellä ja Vares perässä. Meinattiin välillä törmätä pieneen poniin, mutta Iivari ei onneksi sanonut asiasta mitään. Pihassa Iida vielä kiipesi Vareksen selkään ja miä talutin Iivaria, ja käytiin muutaman sadan metrin lenkki. Iivaria ei enää huvittanut käyttäytyä vaan pukitteli ja pyöri vähän väliä, mutta selvittiin :D

Torstailta, kun miulla ei ollut uusia kuvia..

Päästettiin liikutuksen jälkeen pojat samaan tarhaan, eikä tuottanut mitään ongelmaa. Iivari ryntäsi äkkiä isommalle puolelle, kun ei ollut sinne pariin päivään päässyt ja Vares tutki tarkasti pikkutarhan. Kun olin tuomassa päiväheiniä ja Varesta olisi kiinnostanut mitä teen, päätti Iivari kuitenkin muistuttaa isompaa siitä kuka on pomo ja pukitti vähän päin, mutta mitään sen suurempaa ei siitäkään tilanteesta kehkeytynyt, vaan molemmat söivät tyytyväisinä omilta - ja välillä toistensa kasoiltaan. Leppoisia kavereita. :)

YLLÄTYS! :)

Vaikka olen monesti teille jo luvannutkin postata ahkerammin, enkä ole sitä tehnyt, niin nyt miulla olisi ihan oikea syy aloittaa tämä ahkerampi päivittely ;)

Pikaisesti toissapäiväisestä ennen kuin isken pääaiheen kimppuun. Sillä aikaa kun miä olin koulussa, kävivät Sannin äiti ja joku hevoshieroja meillä hieromassa ponin. Kuulemma oli selässä jotain jumeja ja takapolvet (varsinkin vasen) löysät. Kuulemma kuitenkin tämä yksi hierontakerta riitti, joten nyt on edessä hankitreeniä vahvistamaan jalkoja, sekä paljon eteen-alas ratsastusta jotta saadaan selkä paremmaksi. Samallahan ne takajalkojen lihaksetkin siinä vahvistuvat ja saadaan vasenkin takanen kunnolla alle. :)

Nyt jokatapauksessa asiaan!

Tuommoista :D Miun serkkuhan siis osti tuossa pari päivää sitten suokkiruunan, joka tänään muutti meille Iivarin seuralaiseksi! Olen tästä tiennyt jo jonkin aikaa, ja pari viikkoa sitten kävin Susselin kanssa katsomassa tätä herraa. Susselihan on nyt vuoden verran ruunaa ratsastellut, joten tunsi hevose entuudestaan hyvin.

Joskus vähän puolenpäivän jälkeen käytiin Susselin kanssa hakemassa Vares Puhintien laidasta, johon entinen omistaja hevosen toi, kun ei voinut meille asti ajaa kun ei olisi päässyt koulunmäkeä ylös trailerin kanssa. Pihassa annoin Iivarin olla tarhassa, mutta otin sen varalta narun päähän. Kun se huomasi Vareksen, se näytti olevan valmiina syöksymään aidasta läpi. :D Susseli toi hevosensa aidan toiselle puolelle ja pojat saivat haistella toisiaan. Kertaakaan ei kumpikaan edes luimistanut, ainoastaan Iivari pari kertaa ynähti malliin "Ollaan kavereita, kunhan muistat että se olen minä joka määrään!". Jaettiin tarha kahtia ja päästettiin Vares toiseen osaan. Heitettiin molemmille vielä pienet heinäkasat ihan aidan viereen jotta nähtäisiin miten "samalta" kasalta syöminen sujuisi, eikä tuottanut mitään ongelmaa. Alkuun Iivaria toki kiinnosti ennemmän kaveri kuin eväät, mutta pian heinät veivät voiton.

Kun Susseli lähti myöhemmin käymään Vareksen kanssa maastossa, Iivari hätäili hetken uuden ystävänsä perään, mutta nopeasti malttoi rauhoittua syömään.

Vares on nyt aika paljolti myös meidän hoidettavana, kun Susseli ei ehdi päivittäin käymään. Miä (ja miun kaverit) saadaan kuitenkin aika vapaasti ratsastaa ruunalla, joten vaikka tämä Iivarin blogi onkin, saattaa tänne tulla jonkinverran juttua myös Vareksesta, joten toivottavasti ei haittaa :D

Voi kun Iipu näyttää pieneltä ♥ :) Mutta toisaalta, onhan Vareksellakin kokoa semmoiset 160cm suurinpiirtein.

Niin, ja HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!