YLLÄTYS! :)

Vaikka olen monesti teille jo luvannutkin postata ahkerammin, enkä ole sitä tehnyt, niin nyt miulla olisi ihan oikea syy aloittaa tämä ahkerampi päivittely ;)

Pikaisesti toissapäiväisestä ennen kuin isken pääaiheen kimppuun. Sillä aikaa kun miä olin koulussa, kävivät Sannin äiti ja joku hevoshieroja meillä hieromassa ponin. Kuulemma oli selässä jotain jumeja ja takapolvet (varsinkin vasen) löysät. Kuulemma kuitenkin tämä yksi hierontakerta riitti, joten nyt on edessä hankitreeniä vahvistamaan jalkoja, sekä paljon eteen-alas ratsastusta jotta saadaan selkä paremmaksi. Samallahan ne takajalkojen lihaksetkin siinä vahvistuvat ja saadaan vasenkin takanen kunnolla alle. :)

Nyt jokatapauksessa asiaan!

Tuommoista :D Miun serkkuhan siis osti tuossa pari päivää sitten suokkiruunan, joka tänään muutti meille Iivarin seuralaiseksi! Olen tästä tiennyt jo jonkin aikaa, ja pari viikkoa sitten kävin Susselin kanssa katsomassa tätä herraa. Susselihan on nyt vuoden verran ruunaa ratsastellut, joten tunsi hevose entuudestaan hyvin.

Joskus vähän puolenpäivän jälkeen käytiin Susselin kanssa hakemassa Vares Puhintien laidasta, johon entinen omistaja hevosen toi, kun ei voinut meille asti ajaa kun ei olisi päässyt koulunmäkeä ylös trailerin kanssa. Pihassa annoin Iivarin olla tarhassa, mutta otin sen varalta narun päähän. Kun se huomasi Vareksen, se näytti olevan valmiina syöksymään aidasta läpi. :D Susseli toi hevosensa aidan toiselle puolelle ja pojat saivat haistella toisiaan. Kertaakaan ei kumpikaan edes luimistanut, ainoastaan Iivari pari kertaa ynähti malliin "Ollaan kavereita, kunhan muistat että se olen minä joka määrään!". Jaettiin tarha kahtia ja päästettiin Vares toiseen osaan. Heitettiin molemmille vielä pienet heinäkasat ihan aidan viereen jotta nähtäisiin miten "samalta" kasalta syöminen sujuisi, eikä tuottanut mitään ongelmaa. Alkuun Iivaria toki kiinnosti ennemmän kaveri kuin eväät, mutta pian heinät veivät voiton.

Kun Susseli lähti myöhemmin käymään Vareksen kanssa maastossa, Iivari hätäili hetken uuden ystävänsä perään, mutta nopeasti malttoi rauhoittua syömään.

Vares on nyt aika paljolti myös meidän hoidettavana, kun Susseli ei ehdi päivittäin käymään. Miä (ja miun kaverit) saadaan kuitenkin aika vapaasti ratsastaa ruunalla, joten vaikka tämä Iivarin blogi onkin, saattaa tänne tulla jonkinverran juttua myös Vareksesta, joten toivottavasti ei haittaa :D

Voi kun Iipu näyttää pieneltä ♥ :) Mutta toisaalta, onhan Vareksellakin kokoa semmoiset 160cm suurinpiirtein.

Niin, ja HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!