Maastakäsin työskentelyä

Pahoittelen, etten ole postaillut muutamaan päivään, mutta en ole käynyt koneella, joten en ole päässyt kirjoittamaan. Joten tänään tuleekin vähän tavallista pidempi postaus.

KESKIVIIKKO 27.7.
En liikuttanut Iivaria. Kävin kuitenkin ratsastamassa Niemenpellolla. Meillä oli estetunti ja menin entisellä hoitsullani Rosella. Oli ihana, mutta laiska kuin mikä. Maneesissakin lämpötila oli taas kolmissakymmenissä, joten oli aika rauhallinen tunti. Omaa hyppyvuoroa odoteltiin osastossa, esteet olivat n.40cm, eikä niitä otettu peräkkäin kuin muutama kerrallaan. Miun serkku oli samalla tunnilla, ja meni Ofeigilla, joka puolestaan oli miun ratsun Rosen vastakohta - paineli täysillä menemään ja hyppäsi komeasti yli jokaisen esteen. Tunnin jälkeen olinkin taas ihan väsy.

TORSTAI 28.7.
Menin Iivarilla kevyen maastolenkin. Iskä lähti mukaan kävelemään, kun poni oli vähän häslä, eikä ketään muutakaan ollut paikalla mukaan lähtemään. Kun hän lähti vaihtamaan kenkiä, poni meinasi seurata alakerran ovesta perässä sisälle. Ja minä keikuin satulassa. Onneksi ei kuitenkaan sisälle asti mennyt. Reilu kilometrin lenkki mentiin pääasiassa kävellen, mutta pihatiellä otin vielä vähän ravia ja laukkaa. Iivari meni hienosti, oli reipas. Viimeisellä laukannostolla lähti kuin nato-ohjus, ja jarrut löytyivät juuri ja juuri ennen alamäen alkua. Muutenkin yritti pari kertaa ampaista matkaan ilman lupaa, mutta suuremmilta onhelmilta vältyttiin. Pitäisi tässä joskus lähteä vaikka pellolle oikein kunnolla revittelemään, varmasti ponikin tykkäisi.

PERJANTAI 29.7.
Mentiin koulua. Harjoiteltiin laukannostoja, ja olen aika tyytyväinen Iivariin, kun molempiin suuntiin nousi laukka aika nätisti ja jopa jatkettiin sitä pitemmänkin aikaa kuin vain yhden pitkän sivun verran. Yritettiin iskän avustuksella myös pohkeenväistöä, ja saatiin aikaiseksi pari hienoa askelta. Peruutukset menevät nykyään ihan kuin vettä vaan, toisin kuin silloin kun Iivari miulle tuli. Silloin ponia sai oikeasti melkein vetää suusta, kun ei mitenkään muuten peruuttanut. Nykyään onnistuu useamman askeleen peruutus pelkällä ohjan nypläyksellä, tietysti pohkeita unohtamatta.

LAUANTAI 30.7.
Tänään ei yhtään huvittanut ratsaille nousta, joten harjoiteltiin liinassa juoksemista tarhassa. Ennen Iivari on vain kävellyt luokse, vaikka miten olisi hyppinyt ja huitonut sitä pois. Tänään kuitenkin pysyi enimmäkseen ympyrällä, ja jos luokse tuli, sen sai kuitenkin kauemmas kävelemmällä sitä päin ja viimeistään työntämällä lavasta. Kuullostaa ehkä typerältä, mutta en siis mitään ihmeellistä oikeasti tehnyt, vaan periaatteessa pyysin vain ponia väistämään. Kun molempiin suuntiin oli hienosti löytyneet kaikki askellajit (myös pukkilaukka), otin liinan irti ja annoin ponin olla pikku hetken irti. Hain kameran ja pyysin iskän kuvaamaan. Sitten otin raipan käteen ja pyysin ponia juoksemaan. Heti tajusi mitä pitää tehdä, ja oikein innolla nelisti ympäri tarhaa, eikä miun tarvinnut kuin seisoa keskellä ja välillä maiskauttaa / rauhoittaa ponia. Molempiin suuntiin tässäkin juoksi nätisti, oikealle silti mielummin. Pukkia tuli, mutta välillä saa kyllä tullakkin! Välissä rauhoitin ruunan ja käveltiin ympäriinsä tarhassa. Iivari seurasi hirmu nätisti vaikkei ollut kiinni, ja heinää kasvoi jokapuolella. Venytettiin etujalkoja vähän eteenpäin ja jatkettiin vielä hetki juoksentelua. Pyysin siis ponilta vielä vähän laukkaa, ja hienosti meni, vaikkakin vähän tuntui jo väsyvän. Kerran tuli täydellä laukalla kohti, pysähtyi ja pukitti. Kun ojensin käden rauhassa sitä kohti, pyörähti takajalkojen kautta ympäri, pukitti päin, pysähtyi ja kääntyi takaisin miuhun päin. Rauhassa sitten juttelin herralle ja annoin sen tulla luokse, ja saikin sitten palkaksi pienen porkkanapalan, kun niin hienosti juoksi. Tästä kerrasta laitan tänne ehkä jonkin kuvankin. Koko ajan meidän touhuiluja seurasi Elli-kissa, joka istui tarhan ulkopuolella multapenkan päällä heinikossa.

Pari tuntia sitten kaksi koiraa ilmestyi kuin tyhjästä keskelle pihaa. Ensin ne lähtivät hätyyttämään lampaita, mutta ilmeisesti kyllästyivät sitten, kun eivät aidan takia lampaiden luo päässeet, eivätkä ne tollikat osanneet koiria pahemmin pelätäkkään. Otettiin sitten isompi koirista (ei mikään iso sekään, mutta aikuinen, ilmeisesti seropi) kiinni, kun kiltiltä vaikutti. Ajokoiran pentu juoksi sillä aikaa Iivarin kimppuun - hyppeli ja hääräsi ponin ympärillä niin että ruuna hermostui ja näytti vähän kaviota pikkukaverille. Ei kuitenkaan yrittänytkään osua, sen verran kiltti tuo miun ponitus on ♥  Vein sen kuitenkin sisälle (kello kun oli jo yhdeksän) ettei se sitten päättäisi oikeasti monottaa koiraparkaa. Iskä soitti parille tutulleen, mutta kumpikaan ei osannut varmasti sanoa kenen koiria olisivat. Laitettiin nuo sitten meidän vanhaan koiratarhaan, yritetään sitten huomenna selvittää omistajaa. Pannat molemmilla on, mutta mitään niissä ei lue. Omistaja saa kuitenkin olla onnellinen omistaessaan tuollaiset koirat (tai niinkuin nyt epäillään, on molemmilla eri omistajat, sillä mahdollisesti tiedetään kenen koiria ovat, mutta todellakaan ei ole varmaa), sillä mukavia tapauksia molemmat, pentukin kiltti kuin mikä, aika häslä vain, mutta niinhän nuo pennut yleensä.

Ohoh, tuli ihan mukavan mittainen postaus. Kuvia en enää jaksa ladata, mutta jos vaikka huomenna, tai viimeistään johonkin videoon niitä tulee (:

En ole pariin päivään päässyt kirjoittamaan tänne, sillä illalla on aina ukkostanut, enkä ole uskaltanut silloin koneelle tulla. Mutta eilen menin Iivarilla koulua. Ei mennyt erityisen hyvin, kun kulmiin ei suostunut aluksi menemään, ei sitten millään, ja vasemmalle ei tahtonut taipua ollenkaan, oikeallekkin aika heikosti. Kaiken lisäksi poni oli vielä laiskakin.

Tänään olin kaverillani. Käytiin uimassa, ja oltiin rannalla varmaan yli kolme tuntia, reilustikkin. Matkaa oli muutama kilometri, ja mentiin yhdellä pyörällä (vaikka olisimme voineet ottaa molemmille omat, mikä olisi ollut kuitenkin ihan hyvä idea), ja Ipsu kyytsäsi miua. Pyörässä ei toimineet kunnolla jarrut, joten joko jouduin juoksemaan alamäet, tai sitten ne paineltiin hirmuista haipakkaa. Oli kuitenkin hauskaa, yritettiin metsästää pikkukaloja käsin, ja tunnin aikana saatiin kiinni YKSI kala! Ja sekin karkasi melkein heti. Kalat siis olivat parin sentin mittaisia poikasia.

Kun tulin kotiin, ratsastin Iivarilla. Hypättiin. Toisin kuin eilen, poni oli hirmuisen reipas, laukat nousi hienosti, ja jopa taipui vasemmalle oikein nätisti. Menin vain kahta, n.30cm korkeaa estettä, mutta Iivari meni reippaasti ja kiltisti, kielsi pari kertaa pienemmälle esteelle, koska lähestyminen oli vähän lyhyt. Kerran rymisteltiin ravissa toista estettä päin ja mentiin melkein nurin, kun poni alkoi kaahailla eikä katsonut jalkoihinsa, ja kun pidätteet ei menneet läpi, oli vaan pakko antaa mennä. Onnistumisiakin tuli, ja paras oli ehkä se, kun tultiin hienossa reippaassa laukassa isompi pystyistä (helpommalla lähestymisellä) ja hypättiin yli hienolla ilmavaralla! ♥

Karsinaa siivotessa tuli taas kiire, kun ukkonen jyrisi lähellä, mutta ei se sitten tullutkaan päälle (:

ötökkä!

Yäk, Iivarin vesiastiassa uiskenteli aamulla jättipuupistiäinen! Ja joku lude. Hyihyi. Kun vedet oli kannettu ja posti haettu, oli lämpötila noussut jo melkein 25 asteeseen, ja lähdettiin uimaan. Rannassa menikin taas melkein se pari tuntia.

Illemmalla mentiin Iivarilla ilman satulaa "kentällä". Meni hienosti, eikä säikkynyt yhtään vaikka tuuli kovaa. Ruokataukoja yritti kyllä pitää sitäkin enemmän!  Ei kuitenkaan kehattu mennä pitkään, koska ukkonen jyrisi jo aika lähellä ja piti ehtiä alta pois. Otettiinkin poni jo melkein heti ratsastuksen jälkeen (kuuden maissa?) sisälle, joka oli hyvä idea, sillä 15minuutin päästä alkoi sataa kaatamalla. Ukkosta ei pitkään kuitenkaan kestänyt, eikä edes sähköt katkenneet, joka on aika harvinaista.

Äsken katottiin leffa, ja jos vaikka kohta lähtisi aittaan, vaikkei vielä nukkumaan käykkään. Iida siis jäi toiseksi yöksi. Huomenna jos vaan sää sallii, tekisi mieli mennä vähän tuuppailemaan kentälle Iivarin kanssa. Jos vaikka harjoiteltaisi niitä LAUKANNOSTOJA! Ei nimittäin vieläkään meinaa aina kentällä nousta, mutta jos kentän ulkopuolella ollaan, nousee vähän turhankin herkästi välillä. Joten niitä siis, ja varsinkin vasempaan kierrokseen. Pohkeenväistöjäkin voisi taas kokeilla vähän, nyt kun olis avustajakin. Väistöt kun on Iivarille vielä ihan outo asia, mutta jospa nekin siitä pikkuhiljaa.

Hyi! Nyt on sisällä joku ötökkä, ja sitä en enää ala selvittämään mikä se on, vaan jos ihan suosiolla lähtis sinne aittaan.

Hui! Järvi!

Iivarilla PITI olla tänäänkin vapaapäivä, mutta, öööh... No, sai se sen melkein. Miun kaveri Iida tuli siis meille, ja kun pahin kuumuus oli ohi (ja paarmatkin vähentyneet siinä sivussa), lähdettiin maastoon. Iida ratsasti ja miä talutin juoksutusliinalla. Kierrettiin joku puolentoista kilsan lenkki käyntiä ilman satulaa. Takasinpäin tullessa poikettiin meidän rannan kautta, ja yritettiin saada poni järveen. Leipäpalan kanssa houkuttelemalla se suostuikin menemään veteen - jopa niin pitkälle, että etukaviot olivat 2cm syvyydessä! Voi raukkaa, kun on se vesi niin pelottavaa :D Vaikka hauska siihen ilmeisesti oli puhallella, kun vesi lähti liikkelle, kun tarpeeksi kovaa hönkäisi!

Muuten ollut aika normaali päivä. Takapihalla alamäessä keulittiin kolmipyöräsellä, ja kierittiin sitä mäkeä alas, yms viisasta. Mut hei nyt on kesä ja loma! ♥ Huomenna olis sitten suunnitelmissa lisää kaikkea ihan älytöntä, mutta siitä kerron lisää huomisessa postauksessa.

Äh, tuli lyhyt, joten jos löytäisin tuolta pari jännää kuvaa tähän loppuun ;D

                                  "antakaa nyt se leipä! lähemmäs en tule!"
                                           

                                               "ja pöh! mä lähen pois!"

Elämä, että ratsastus osaakin olla rankkaa! Miulla oli siis tunti tänään, ja menin issikkatamma Disalla. Olihan tuo muuten ihan hauska tapaus, mutta äärettömän laiska. Laukat nousi vaan toiseen suuntaan, ja aika heikosti silloinkin. Ravin löytyminen oli myös jonkinlaisen työn takana - luonnontölttäri kun on kyseessä - vaikka normaalisti se pitäisi siltä melko helposti löytyäkkin. Mentiin aikapaljon taivuttelua pääty-ympyröillä käynnissä ja ravissa (melkein kaikilla kun hevoset tahtoivat kuulemma alkutunnista olla ennemmin taipuneina ulospäin ;''> ), jalustimilla ja ilman. Ja Disa päätti olla taipumatta kiltisti kumpaankaan suuntaan, joten voitte varmasti arvata että jalat olivat vähän muussina tuon jälkeen. Ja lämpötila kun vielä huiteli silloinkin 29 asteessa, ja kentälle porotti kaiken lisäksi aurinko täydeltä terältä!

Iivarilla en viitsinyt edes ratsastaa tänään, saipahan poika yhden vapaapäivän. Kuumimpaan aikaan päivästä kävin vähän vettä sen niskaan ämpärillä heittämässä, ja ihan tyytyväiseltä vaikutti kun sai vähän viilennystä! Sisälle en sitä vienyt, kun hyvin näytti ulkona paarmoista huolimatta viihtyvän. Joku päivä voisin käydä kokeilemassa, josko poni suostuisi menemään järveen, vaikka vain parinkymmenen sentin syvyyteen.

Nyt on meillä suunnitteilla (ja jo vähän aluillaan) jonkinnäköisen katoksen rakentaminen Iivarille. Lammaslaitumen viereenhän tuo tulee, joten saa nyt nähdä miten hyvin poni sinne alussa tulee uskaltautumaan, mutta eiköhän tuo.

Satulatta ratsastusta

Huhhuh! On ollut taas lämmin päivä. Viikonloppuna St. Michel raveissa palo naama ja olkapäät, mutta ei siitä sitten sen enempää, kun nekin jo paranemaan päin (:

Kävin ratsastamassa Iivarilla. Mentiin "kentällä" ilman satulaa. Kenttänä toimii siis pellolta aidattu n.15 x 35m tasainen alue, jossa siis kasvaa heinää. Poni meni muuten hienosti, mutta nälkä oli kova, ja kerran saikin miut tiputettua pysähtymällä äkisti ravista syömään. :D No, eikun uudestaan selkään, mutta tulinkin toiselta puolelta samantien alas, ku hyppäsin vähän turhan vauhdilla. Kolmannella kerralla sitten onnisti. Matka jatkui, ja paarmat kiusasi. Vähän väliä piti pysähtyä niitä potkiskelemaan ja päätä viskomaan. Laukka ei noussut, vaikka tuskin siellä olisin kauaa kestänytkään, kun satulankin kanssa on vähän ongelmia välillä sen noston kanssa! Muuten meni ihan kivasti, kauaa en vaan kehdannut ponia helteellä rasittaa, ja nyt se pääsikin hetkeksi talliin paarmoja karkuun. Vähän myöhemmin kai pitäis vielä viedä se hetkeks laitumelle, että malttaa aamuun asti tyytyväisenä odotella ulospääsyä.

Sieltä raveista löysin muuten Iivarille aivan ihanan riimun ja vohveliloimen. Loimi on vähän iso - niinkuin ponin fleeceloimikin - mutta riimu on täydellinen! <3

Huomenna olis sitten kai kolmanneksi viimeinen ratsastustunti, jonka jälkeen lopetan vakkarituntilaisena! Nyyh! Mutta onhan miulla Iivari, ja ainahan sitä irtotunneille pääsee (: Mutta nyt jos lähtis ponia ulos viemään, johan se kohta tunnin on sisällä seissyt, ja tuskin tuolla enää hirveästi paarmoja on. Vaikka eipä ne kaikki sieltä vielä varmaan nukkumaan ole käynyt ;''D