Ei siis tehty viime lauantainakaan mitään erikoista, Iivarin kanssa mentiin hetki pellolla ja Elmerin kanssa yritettiin käytiin maastossa hyppäämässä.
Riina ratsasti ensin viitisentoista minuuttia, miä köpöttelin suunnilleen saman verran. Ei ravattu nyt yhtään, kun ponilla tuntui muutenkin olevan vähän turhan paljon menohaluja kun pellolla oltiin, ja kun se torstai-iltana näytti varovan vähän ongelmajalkaansa. Uskallettiin kuitenkin ratsastaa, kun perjantainakin poni liikkui ihan puhtaasti eikä vaikuttanut kipeältä. Veikkaan että se oli onnistunut kipeyttämään kinttunsa jos oli riekkunut aasin kanssa koppuraiseksi jäätyneessä tarhassa. Tämä olikin ensimmäinen kerta koko syksynä, kun jalka näkyi sitä vaivaavan.
Jos kuitenkin pysyttäisi aiheessa. Iivari oli lauantaina mukavan herkkä ja reipas ratsastaa, mitä nyt välillä piti pysähdellä syömään. Liian pitkään ei myöskään auttanut mennä suoraan, ainakaan kotia kohti, tai alkoi poni tikittää alla kuin aikapommi. Kerran se pääsi pukittamaan Riinan alaskin, mutta muuten pysyi kyllä peräpääkin maassa, kun muisti pitää ponin huomion itsessään.
Aasin kanssa lähdettiin tosiaan maastoon. Sillä oli taas hirmuisesti menohaluja alkumatkasta, enkä oikein tiennyt miten sitä taluttaisin. Jos sitä yritti viedä pitkässä narussa (heh, kaikki aina sanovat ettei oria pitäisi ikinä taluttaa niin että se pääsee kulkemaan selän takana, mutta siellähän tuo normaalisti tulee..), se heitti pukit ja pyyhkäisi edelle sen verran mitä narussa riitti pituutta. Jos taas talutti riimusta, se steppaili ja yritti purra... Onneksi se on tuollainen yleensä vain alkumatkan ja rauhoittuu pian kävelemään rennosti perässä.
Oltiin päästy varmaan lähemmäs kilometrin päähän kotoa ja rakenneltiin pienelle sivutielle estettä. Elmeri seuraili miua nätisti narun päässä, kunnes kuuli Puhintieltä ilmeisesti Vareksen askeleet ja päätti lähteä tsekkaamaan kuka se siellä menee. Ja se kun läks, niin ei siinä paljon ollut tehtävissä. Kun en juostessa sitä onnistunut pysäyttämään, päädyin hyppäämään polvilleen, mutta joopa joo, ei siitä tullut kuin mustelmia ja reikä toppahousuihin, kun liuin aasin perässä muutaman metrin. :D
Lopulta käveltiin sen perässä kotiin. Luojan kiitos se ravasi liikennesääntöjen mukaisesti kiltisti tien oikeaa reunaa, kun kaksi autoakin tuli sitä vastaan. Onneksi molemmat autoilijat vaan naureskelivat meille, eivätkä raivonneet vapaana juoksevasta aasista. :D
Yritettiin sitten uudestaan (varalta kahdella narulla), eikä nyt ollut enää mitään ongelmia. Pari kertaa Elmeri juuttui miettimään, mutta säntäilyä se ei sentään harrastanut.
"Olen aasi...
...ja hieman idiootti...
...mutta tosi hieno!"
"Korvani ovat aina kaikkien naamalla."
"Jos en ole aivan varma jonkun asian kannattavuudesta, pidän pienen tuumaustauon. Ja silloin ei ihmisten auta kuin odottaa."
"Hölmöt ihmiset yrittää tehdä minusta hurjaa esteaasia, mutta kuka hullu nyt tuhlaa voimiaan loikkimalla tällaisten risujen yli?!"
Se tämänkin virityksen kaatoi joka kerralla, kun ei vaan kehdannut nostella kinttujaan.
Miun ratsastuskuvista sekä aasikuvista kiitokset Riinalle.
Ulkoasukin joutaisi vaihtoon, kun vaan saisi aikaiseksi tehdä asialle jotain..