Kouluvalkka! :)

Hihiih, miulla ja Iivarilla oli eilen valmennus/yksityistunti/mikälie. Jaana Putkonen kävi siis vähän antamassa miulle vinkkejä miten ponin saa toimimaan, ja olin kyllä tosi tyytyväinen tuntiin! :)

Ihan ensimmäisenä, ennen kuin ehdin edes selkään, Putkonen sanoi ettei Iivari edes ole erityisen lihava poni! Miusta se kyllä edelleen näyttää lähinnä lihapullalta, mutta luotettakoon ammattilaisen sanaan - eiköhän niitä ole olemassa paljon lihavampiakin hevosia! Muutaman kilon pudotuksesta ei siitä huolimatta olisi mitään haittaakaan. :'D

Tunnilla tehtiin aika perusjuttuja ja paljon paljon ympyröitä, kun oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun Putkonen meitä oli opettamassa. Aloitettiin tekemällä - yllätys yllätys - voltteja käynnissä, jotta sain ponia taipumaan ja heräilemään vähän paremmin. Oikealle se oli tapansa mukaan jäykempi, eivätkä meidän voltit olleet aina erityisen pyöreitä, vaan ensin lähdettiin valumaan ulos, ja loppuvoltti oikaistiin.. Vasemmalle Iivari olikin jo huomattavasti parempi ja voltit jopa näyttivät volteilta! Hetken päästä jatkettiin samaa ravissa. En itseasiassa edes muista miten poni meni oikealle ravatessa, mutta oletettavasti ihan kohtuu hyvin, sillä luulisi että muistaisin jos se olisi tosi huono ollut :D Vasemmalle meni ainakin ihan hyvin, mitä nyt pari kertaa yritti voltin lopuksi lähteä viemään miua portille. Pari kertaa kun tiukasti käskin sitä jatkamaan sinne minne miä haluan, se ei enää jaksanut yrittää vaan lopetti pelleilyn.

Kevennyskuvat.. :D

Kun oltiin jonkin aikaa ravailtu, poni sai pienet välikäynnit ennen kuin siirryttiin toiseen päähän pääty-ympyrälle kävelemään. Tehtiin spiraalia, eli ensin pienennettiin ympyrää vähän kerrallaan, ja kun pyörittiin enää pientä rinkiä, alettiin taas suurentaa sitä. Alkuun oli vähän hakemista (todennäköisesti enemmän miulla kuin ponilla.. ), mutta pikkuhiljaa alkoi sujua aika hyvin! Niin kuin Putkonenkin sanoi, tämä kyllä kieltämättä on toimiva harjoitus, kun joutuu vuorottelemaan ristikkäisiä apuja. Tehtiin tätäkin molempiin suuntiin, ensin käynnissä ja myöhemmin harjoitusravissa.

Kun koitti laukkojen vuoro, olin ihan varma että ensimmäisellä nostolla tulee pukkisarja - vaan eipä tullut! Ensimmäisillä yrityksillähän Iivari ei edes ymmärtänyt nostaa laukkaa, kun harvemmin tehdään nostoja ravista. Parin yrityksen jälkeen saatiin se laukka kuitenkin löytymään. Ei tehty mitään sen kummempaa, laukattiin vain ympäri kenttää lyhyissä pätkissä. Oikealle myötälaukan nosto olikin jo vaikeampaa, kun tasapaino ei ponilla siihen suuntaan ole tosiaan yhtä hyvä kuin vasemmalle. Yhdet pukitkin sain kokea, kun erehdyin lämäyttämään raipalla taakse.. Lopulta nostettiin laukka pääty-ympyrällä, mistä jatkettiin uraa pitkin (ai uraa? miusta mentiin kyllä aika kaukana urasta, kun keskityin lähinnä laukan säilyttämiseen.. xd ). Taidettiin tähän suuntaan saada vain kerran oikea laukka.

Lopputunnista ei muistaakseni tehty enää mitään kovin ihmeellistä, olisiko vielä hetki tehty tätä spiraaliharjoitusta. Loppuraveissa poni oli kuitenkin jo tosi kiva ja malttoi pitää päänsä ihan asiallisella korkeudella, eikä ihastellut taivaalla lenteleviä lokkeja. Tuli hyvä fiilis kun poni totteli pieniäkin apuja ja käytti selkäänsä ja takaosaansa jo jotakuinkin oikein. Laiskahan se oli, mutta ihmekös tuo kun aurinko paistoi lähes koko tunnin ja varjossakin lämpötila oli varmasti vähintään 25ºC.

Miun jaloilla oli vakavia ongelmia, joten aina välillä sain olla irrottelemassa kenkiä jalkkareista..

Kokonaisuudessaan olin tosi tyytyväinen tuntiin, ja aion varmasti pyytää Putkosen vielä myöhemminkin opettamaan meitä! :) Ja vielä yhden järkytyksen aiheen sain - kun Iivari oli purettu, Putkonen mallasi vielä meidän satulaa ponille, jotta näkisi paremmin millainen satula sille käy (oli jo aiemmin mittaillut kaarimitalla ponin leveyttä), ja kas kummaa, olen ratsastanut turhaan puoli vuotta ilman satulaa! Ilmeisesti poni on vain talvipakkasilla ollut vähän jäykempi, minkä takia satula on silloin tuntunut epäsopivalta, mutta nyt sillä kuulemma uskaltaa mennä ihan huoletta! Täytyneekin kokeilla vielä tänään. Ja ennen kuin kukaan tulee valittamaan, uskon kyllä Putkosen sanaan (ainakin näin ennen kuin olen testannut miten poni satulalla toimii), sillä hän on kuitenkin alan ammattilainen.

Miulla ei ole kovin paljoa kuvia, vaan lähinnä videoita. Täytyy katsoa jos ehtisin vaikka huomenna tehdä niistä jonkinlaista videokoostetta. Kiitokset kuvaamisesta kuitenkin Annille! :)
Niin ja vielä, Ellan toiveesta mainittakoon, että alkavalla viikolla pidetään Iidan kanssa kolmen päivän leiri! Snadi, Silvia ja Iida tulevat huomenna meille, ja itse leiri on torstaista lauantaihin. Täytyy tehdä jonkinlaista postausta sitten tästä reilusta viikosta :D

Jusseja! :)

Tällä kertaa tulee lähinnä kuvapostaus, sillä miulla ei mitään järin erikoista kerrottavaakaan ole. Eilisiltana oltiin perinteisesti meidän rannassa viettämässä juhannusta muutaman kyläläisen, sekä muutaman sukulaisen kanssa. Ei siinä sen kummempia, toivottavasti te lukijatkin osasitte olla ihmisiksi eikä kukaan teistä hukkunut! :D

Mitä olisikaan juhannus ilman makkaraa!

Nyt muuten näette nuo miun hiukset :D Valo ei vaan tässä ole siihen nähden ihan paras mahdollinen

Loppuun vielä jotain aiemmin otettuja kuvia...

Nähtiin vaskitsa :D

Uuaa mä meen, sä tuut taas megeen, syksyl mä mietin mitä sainkaan aikaan [+ videopostaus]

Kesä ja loma, aurinkoa ja lämmintä - mitä muuta sitä pieni ihminen voikaan toivoa! ♥ Viimepäivityksen kirjoitin toiseksi viimeisellä kouluviikolla, jonka jälkeen blogi jatkoi hiljaiseloa tavalliseen tapaansa. :'D Koska on loma, en halua muistella koulua (ja tuskin kukaan teistäkään?) , mutta kerrottakoon, että viimeiset päivät sujuivat rennoissa merkeissä ja hyvillä fiiliksillä. Kevätjuhlastakin selvisin jopa melko kunniallisesti, kovin pahaa itkukohtausta en saanut!

Lomaa on nyt takana viikko. Lauantaina vietettiin päättäreitä Otavassa, Minjan aitassa, joka on Minjan sanoin Mikkelin hurjin bilemesta - todellakin! (tähän miun tekisi muuten mieli pistää joku hymiö, mutta sitä en tee, sillä yritän vähentää niiden viljelyä postauksiin..). Meitä oli siellä miun ja luonnollisesti Minjan lisäksi Iida, Roosa, Nita ja Valtteri. Oli kieltämättä hauskaa! Muuta järin erikoista ei ole tapahtunut, olin yötä Iidalla, ja Iida on ollut.. öö... kolme yötä meillä. Hups, miten miusta oikeasti tuntuu siltä että se asuu täällä! Ja sen tietää, että varsinkin kun ollaan Iidan kanssa saman katon alla (ja kieltämättä silloinkin, vaikkei oltaisi...), kulutetaan ehkä liikaakin aikaa pelaamiseen - Assassin's Creed:it on vaan hyviä! ♥

Eilen oltiin taas raveissa, tällä kertaa Lappeessa. Kuvattiin päivästä videopostausta, siinä ei vaan valitettavasti tule ilmi juuri mitään oleellista.. Vares oli joka tapauksessa kolmas, ja ennätys parani taas! Pistän tämän postauksen loppuun vielä sen videopostauksen, niin näette (ehkä) vähän tarkemmin miten päivä sujui. Propsit sille joka jaksaa katsoa loppuun!

Erittäin, erittäin kiinnostuneen näköinen hevonen... :D

Iivari on liikkunut tällä viikolla aika saman kaavan mukaan joka päivä - on siis käyty aika usein koululla, kun herra tuntuu keskittyvän siellä paljon paremmin kuin kotikentällä. Lähinnä kävelty ja työstetty ravia, ehkä jopa liikaa, kun laukannosto-ongelmat ovat taas suvainneet ilmestyä... Ehkä se taas siitä. Iivari on ollut kuitenkin kivan rento ja letkeä ratsastaa, kun se on opetellut käyttämään selkää ja takaosaa oikein. Luulisin että pikkuhiljaa voidaan alkaa kokeilla, josko saataisiin sama liike säilymään myös kevyellä ohjastuntumalla.

Nyt joku miettii, ratsastanko oikeasti pitkällä ohjalla ilman tuntumaa.. Kyllä ratsastan! Ja nimenomaan likipitäen aina, silloinkin kun tiedän että poni voi kadota alta, tai pyydän sitä esimerkiksi tekemään väistöjä, ohjat ovat reilusti pidemmät, mitä normaalisti ratsastaessa pidetään. En myöskään ratsasta pohkeet kiinni, vaan annan niiden roikkua vapaana missä huvittaa (tai kyllä pyrin ravissa ja laukassa pitämään ne kiinni, niin saan istuntaa tasapainotettua ja vauhdin pitäminen on helpompaa). En herättele ponia joutavanpäiväisillä puolipidätteillä, enkä tee mitään muutakaan ns ylimääräistä. Nyt tämä joku miettii että tällä menolla ei poni toimi, ei sitten mitenkään. Vaan voe tokkiisa, Iivari tietää että heti jos otan tuntumaa, aiotaan mahdollisesti hidastaa, tai jotain muuta vastaavaa - jos käytän pohjetta, se tietää että nyt lisätään vauhtia, käännytään, tmv. Jos ponin selkään puolestaan isketään ratsastaja, joka toimii niin kuin ratsastuskouluissa opetetaan - pitää hevosen hereillä jatkuvalla ohjan liikuttelulla ja pohkeella muistuttelulla, voin luvata, että ponilla kilahtaa jossain vaiheessa. Se kyllä on herkkä avuille varsinkin tällaisella ratsastajalla, mutta se myös kuumuu - ja varsinkin maastossa voi tulla ongelmia. Kun Iivari on mielestään riittävän kauan sietänyt mukisematta ratsastajan jatkuvaa eteen- ja taakasepäin pyytämistä (jota ratsastaja ei tietenkään tarkoita, mutta poni miun ratsastukseen tottuneena uskoo, että pohje pyytää eteen, mutta kun heti perään tuleekin jarrua..), se alkaa helposti lisäillä vauhtia ihan omatoimisestikin - ja siinä vaiheessa, kun ratsastaja vaikkapa oikeasti pyytää ponia ravaamaan, Iivari toteaa että "vai että vauhtia haluat? No, mennään nyt sitten!" ja on täysin mahdollista, että se ampaisee kiito(mahdollisesti -pukki)laukalle, eikä pysähdy ennen kuin sitä itseään sattuu huvittamaan. Tämän se on tehnyt jopa ihmisellä, joka tietää miten Iivaria käytetään, mutta oikeasti hyvänä ratsastajana on ehkä huomaamattaan "häirinnyt" ponin sietokykyä liikaa. Joten kyllä, mielummin ratsastan rennosti ja laiskana ihmisenä jätän jok'ikisen mielestäni turhan avun pois, kuin ratsastan oikeaoppisesti ehkä jopa hevosta häiriten.

Tietenkään nyt kun poni on ollut hyvä, en ole saanut yhtään kuvia... Tässä kuitenkin lyhyet ohjat.

 Ja todella epäedustava kuva, onneksi poni on nykyään huomattavasti parempi. Nämä ohjat alkavat kuitenkin lähennellä niitä normaaleita. Tietenkin siinä vaiheessa, kun pää laskeutuu, on ohjaakin annettava vielä vähän enemmän!

Poikkesinpa aiheesta aika reilusti... Ei anneta sen kuitenkaan häiritä, vaan jatketaan alkuperäistä juttua. Iivari on siis tosiaan ollut kohtuu kiva ratsastaa viimeaikoina. Tuuppailun lisäksi ollaan käyty käpsöttelemässä ympäri peltoa, ja Iivari on ollut ihan mahtava! Ajattelin, että sen talvinen järkevä käyttäytyminen pellolla johtui vain siitä, että lunta oli jälkien ulkopuolella niin paljon, ettei se voinut mennä kuin eteenpäin, muttei jaksanut edes pukitella kun urallakin on sen verran lunta, mutta ei! Kävellessä saattoi antaa mennä niin pitkällä ohjalla kuin halusi, eikä tarvinnut tehdä muuta kuin yrittää estää ponia syömästä. Uskalsin jopa ravata kerran, eikä ollut pienintäkään hallintaongelmaa! Ainoa vaan, että liian myöhään tajusin että poni juoksee pellon ainoan nokkospuskan läpi, ja miulla oli shortsit eikä mitään kenkiä, tai edes sukkia. Niimpä kiskaisin jalkani taakseni Iipun selkään ja sinnittelin reippaan heinikossa isolla askeleella kauhovan ponin selässä! :D

Nyt miä lopetan tähän, ettei tästä tule ihan tuhotonta romaania, kun se videopostauskin on teillä vielä katsottavana!







Miä muuten meinasin ihan totaalisesti unohtaa mainita, että kävin tänään kampaajalla, ja värjäytin hiukset! Väri tummeni oikeasti vain puolitoista astetta, mutta näyttää reilusti tummemmalta kuin ennen. Ainakin itse tykkään näistä, ja ne muutamat jotka nämä ovat nähneet, ovat kyllä sanoneet että näyttää kivalta, joten luotetaan nyt siihen :D Kuvaa saatte luultavasti seuraavassa postauksessa.