Maneesihyppelöt 13.4.

Viime sunnuntaina käytiin maneesilla, tällä kertaa ilman Tinttua. Hypättiin, Susseli piti tuntia ja kuvasi, ja Riinakin pyöräili urheasti vesisateesta huolimatta meitä kuvaamaan.

Vaikka Iivari olikin maneesissa yksin ja oikeastaan koko ajan satoi, se ei säikkynyt tai pelleillyt juuri yhtään, vaan oli alusta asti tosi rento. Ensimmäistä kertaa se kuitenkin kiinnitti kunnolla huomiota peileihin, joista se ei ennen ole sanonut mitään. Sunnuntaina alkukäyntejä kävellessä poni kuitenkin hämmentyi peilistä kovin; se käveli peilin viertä vilkuillen sitä sivusilmällä, ja heti peilin ohitettuaan se pysähtyi ja peruutti pari askelta takaisin, jonka jälkeen se kääntyi tuijottamaan ja haistelemaan peilikuvaansa! Myöhemminkin sen piti hetkeksi jäädä ihastelemaan komeaa ponia, joka sitä peilin kautta takaisin tuijotti.

Aloitettiin ensin puomisarjalla, ja sitten neljällä ympyrälle asetetulla maapuomilla, joita sitten mentiin käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin. Kokeiltiin myös käynti-ravi -siirtymisiä joka toisen puomin jälkeen. Iivari alkoi toimia nopeasti toimia hyvin, ja olin suorastaan yllättynyt, miten se kerrankin jaksoi nostella jalkansa puomin yli kolauttelematta. Jossain vaiheessa kaksi puomeista nostettiin ristikoiksi ja jatkettiin vielä hetki ravissa. Alkuun Iivari ei malttanut olla hyppäämättä ristikoilla ja kerta toisensa jälkeen yllätyin ponin loikista jääden aika pahasti jälkeen. Pian Iipu kuitenkin kyllästyi kun ei päässyt hyppäämään kunnolla, ja alkoi nostella jalkansa laiskasti yksi kerrallaan (ja samalla usein kolautellen) esteen yli.

Yritettiin samaa (tosin ilman maapuomeja, vähän isommalla ympyrällä) laukassa, mutta poni ei malttanut yhtään keskittyä, ja kun miunkaan ratsastus ei ollut ihan parhaassa terässä, luovutettiin hetkeksi suosiolla. Sen sijaan yritin saada ponin laukkaamaan hallitusti isolla ympyrällä toisessa päässä maneesia, mutta sieltäkin herra yritti välillä karata esteelle. Lopulta onnistuttiin kuitenkin hyppäämään molemmat ristikot melkein hallitusti. 

 

Iivarin laukkaa pitäisi muutenkin nyt yrittää saada vietyä eteenpäin, sillä toistaiseksi ponilla ei vielä riitä tasapaino (ja lihakset) jotta se voisi laukata rauhallisesti itsensä kantaen. Ilman kunnollista kenttää kunnon treeni laukan suhteen on jäänyt auttamattoman vähiin, kun kotikentällä poni kaikenlisäksi tykkää esitellä erinäisiä ylimääräisiä askelkuvioita ja nopeita suunnanmuutoksia. Välillä laukka on parempi, mutta etenkin hypätessä, jolloin Iivari innostuu yleensä tosi paljon, laukan hallinta käy miun tasoiselle ratsastajalle usein aika hankalaksi.

Ja takaisin asiaan. Kun vihdoin selvittiin edellisestä tehtävästä, siirryttiin hyppäämään kolmen esteen sarjaa yhden laukka-askeleen väleillä. Pari kertaa pidettiin kaikki kolme osaa ristikoina, mutta pian nostettiin viimeinen este ehkä n. 40cm pystyksi. Varmaan ensimmäistä kertaa ikinä meillä sujui sarja oikeasti aika hyvin, eikä poni edes harkinnut kieltämistä kuin ensimmäisellä kerralla a ja b -osan välissä, mutta siitäkin selvittiin kun vain itse uskoin että selvitään kaikkien kolmen esteen yli.

Lopputunti hypättiinkin sarjaa ja toisella pitkällä sivulla ollutta yksittäistä estettä. Aluksi pidettiin tämä yksittäinenkin aika pienenä, mutta lopuksi halusin kokeilla muutaman kerran vähän isompaakin estettä ja nostettiin se aluksi 50cm:iin. Kun ei oltu pitkään aikaan hypätty kunnolla, tuon kokoinen este tuntui miusta ja ilmeisesti myös Iivarista tosi isolta, ja poni leiskauttikin ensimmäisellä kerralla sellaisen hypyn, etten päässyt siihen _yhtään_ mukaan. Toisella yrityksellä parempi, jonka jälkeen nostettiin 60cm:iin. Vaikka hyppyjen välissä Iivari alkoi tuntua jo aika väsyneeltä ja jopa laiskalta, aina kun käänsin sen kohti estettä ja annoin luvan mennä, se lähti oikeasti kovaa, eivätkä pidätteet juuri menneet läpi. Miun ei siis auttanut kuin toistella "rauhassa, rauhassa" (ja silloinkin yritin varmaan saada ennemmin itseni keskittymään, kuin ponin rauhoittamaan laukkaansa) ja toivoa että Iivari hoitaa homman ilman järjettömiä loikkia. Selvittiinkin esteestä suht hyvin muutaman kerran, jonka jälkeen vielä loppuverkkailtiin. Kun laukan laatua vielä saataisiin paremmaksi, Iivari hyppäisi kyllä ihan tuosta noin vaan ainakin kahdeksaakymppiä, jos vain kuskilla riittäisi taidot ja rohkeus.

Lopuksi vielä jäähdyttelin Iivarin, ja suunnattiin kohti kotia.
Kuvat © Susanna Arpiainen ja Riina Hynönen

Mikään ei saa mua luovuttaan, et voi mua satuttaa, et voi pilata mun fiilistä millään // paljon kuvia!

Tällä kertaa saatte aika paljon kuvia ja vähän vähemmän tekstiä, sillä en jaksa nyt alkaa ruotimaan useamman päivän tapahtumia mitenkään erityisen tarkasti.

Joskus talvella Elmeri näytti Iivarille, ettei oja ole yhtään hullumpi paikka viettää aikaa. Ja sieltähän ponin nykyään löytää varsin usein... Paitsi jos siellä on vähänkin vettä!

Poni oli kameralle liian nopea kohde, kun se päätti käydä aasiparan kimppuun. :D

Olikohan viime sunnuntaina, kun hypättiin Iivarin kanssa pitkästä aikaa. Ponilla oli ihan hirvittävästi virtaa ja se yritti välillä lähteä kuskailemaan, joten mentiin vain paria pikkuestettä, kun pohjakaan ei ollut vielä aivan täysin kuivunut. Hetkittäin meni kuitenkin ihan hyvin.

Tiistaina kokeiltiin pitkästä aikaa riimulla ratsastusta. Ei menty muuta kuin käyntiä, kun siinäkin meinasi välillä tulla hallintaongelmia, kun poni päätti vaihtaa suuntaa ja kävellä portille. Vaikka tein mitä, se ei suostunut kääntymään takaisin oikeaan suuntaan ennen kuin oli päässyt portille asti... Mutta jospa se siitä pikkuhiljaa alkaisi taas sujua, kun loppukesästä se sujui oikein hyvin.

Perjantaina Iivarilla oli hammaslääkäri ja Elmerinkin hampaita tutkittiin ensimmäistä kertaa. Vaikka Iivari yleensäkin lastautuu helposti ja matkustaa nätisti, se oli Elmerin kanssa huomattavasti rauhallisempi kuin yksin tai vaikka Tintun kanssa. Iivarilla oli jonkin verran piikkejä, samoin Elmerillä. Aasilta on lisäksi katkennut ja heiluu toinen alaetuhampaista, mutta koska se on maitohammas, sille ei tarvinnut tehdä mitään. Täytyy vain tarkkailla miten pysyvä hammas aikanaan rupeaa kasvamaan, sillä joskus kun maitohammas on saanut tarpeeksi napakan tällin jonkun kaviosta, voi pysyvänkin hampaan kasvu häiriintyä. Muuten pojat olivat nätisti, mitä nyt Elmeri rauhoituksesta huolimatta meinasi lähteä vaeltamaan ympäri klinikkaa kun se ei ollut kiinni, ja Iivari yritti väkisin työntää turpansa tielle kun Elmerin hampaita raspattiin.

Tui ♥ Huomatkaa lisäriukuviritelmä varsinaisen etupuomin alapuolella; miksei trailereita tehdessä oteta huomioon sitä, että joskus matkustaja saattaa olla niinkin pieni kaveri, että se pujahtaa tuosta noin vaan etupuomin alle!

Ja eilen olikin ihan mahtava päivä! Pääsin pitkästä aikaa Vareksella maastoon, kun lähdin pitämään Riinalle ja Iivarille seuraa. Reisilihaksille hyvää treeniä kun ravaa kevyessä istunnassa ratsastusvyöllä!
Illemmalla Jenni tuli skootterilla hakemaan miua ja lähdettiin kaupunkiin, Cheekiä katsomaan! Mentiin jonottamaan kuuden jälkeen, mutta päästiin suht alkupäähän jonoa kun pari Jennin kaveria oli tullut jo aiemmin. Sisälle päästiin puolen yhdeksän aikaan ja itse keikka alkoi kymmeneltä. Keikka oli jotain niin mahtavuutta, olisin kyllä katunut jos en olisi ollut paikalla! ♥

 Ja laadun takaa iPhone...

Back in business & haaste

Haudi, ystäväiseni! Nyt ollaan jännän äärellä ja nähdään, lähteekö tämä bloggaaminen tästä käyntiin. Kuvia saan nykyään aika harvoin, mikä vähän rajoittaa, mutta yritän postailla sen mukaan miten satun kuvaajan samaan. Tauon aikana ei ole tainnut sattua mitään kovin erikoista, paitsi Vares kävi voittamassa Kouvolan nostalgia-ravien Naisten ajon maaliskuun alkupuolella! Erikoisempien kisojen kunniaksi voittajahevosen taustajoukoille jaettiin palkintoja, joten miäkin hoitajana sain Muumilakanat :D

Sain Takaisin Lähtöruutuun -blogin kirjoittajalta haasteen. Olen tämän joskus aiemminkin tehnyt (löydät sen tästä) joten vastaan tällä kertaa vain kysymyksiin. En myöskään haasta ketään, jos joku haluaa tämän tehdä näillä samoilla kysymyksillä niin antaa mennä.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista. 

1. Mikä on tai mitkä ovat olleet hienoimpia hetkiä hevosten kanssa?

• Apua, hienoja hetkiä on ollut niin paljon, että parhaita on lähestulkoon mahdoton valita! Ikimuistoisimpia ovat kuitenkin varmaan ensimmäinen (kylläkin epävirallinen, ns kokeilu) ratsastustunti Limppu -nimisellä risteytysponitammalla, Iivarin koeratsastus (sisältäen sen fiiliksen, kun iskä seuraavana päivänä myöntyi ponin ostoon), Vareksen täysin puskista tullut voitto Hankasalmella helmikuussa 2013, ja kaikki ne hetket, kun on osannut ratsastaa ponia oikein ja saanut kaivettua esiin sitä hienointa Iivaria.

 9.5.2011 - ensimmäistä kertaa maailman parhaan ponin selässä ♥

2. Entä mitkä kauheimpia tai ikävimpiä?

• Saako mainita yksittäisten hetkien sijaan joitain ajanjaksoja? Siinä tapauksessa loppuvuosi 2008, kun kärsin jonkin aikaa ratsastuskammosta tiputtuani kahdella perättäisellä tunnilla, sekä alkuvuosi 2013, kun meillä oli ongelmia Iivarin selän kanssa.  Muuten olen tainnut näiltä kauheilta hetkiltä aika hyvin välttyä *koputtaa puuta*.

3. Millaisen hevosen/ponin ottaisit, jos nyt olisit ostamassa?

• Kolmas kaviollinen noiden kahden hulttiopojan rinnalle, hmm.. Piti hetki miettiä, mutta tämähän on itseasiassa päivänselvä juttu! Suomenhevosruuna, ei mikään nuorukainen, muttei mikään eläkeläinenkään. Rautias, liinakko tukkajumala, naamassa piirto tai joku muu kiva merkki. Suvultaan ja rakenteeltaan työhevoslinjaa, joten työajoon myös opetettu. Sellainen pomminvarma kultakimpale, jonka kanssa tällainen tunarikin voisi opetella pelto- ja savottahommia vanhaan malliin. Ratsun hommia ei sen suuremmin tarvitsisi osata, kunhan sillä maastoilla pystyisi. Vielä joskus miä haluan omistaa työhevosen!

4. Mikä sinulle on tärkeintä hevosharrastuksessa?

• Ystävyys, molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus, se että sekä ihmisellä että hevosella on kivaa. Tällä hetkellä meillä on taas kausi, kun poni kokeilee rajojaan vähäisemmän liikutuksen seurauksena, joten näitä asioita osaa taas arvostaa vielä entistäkin enemmän.

5. Minkä blogin hevostähden haluaisit itsellesi tai mitä haluaisit "testata"?

• Niin hyvin että hävettää -blogin Rullea olisi ihan hauska koittaa. Ihan vain, koska se on pieni, pyöreä ja söpö, ja vaikuttaa muutenkin tosi mukavalta ratsastaa. Pikkuponeja ei vaan voita mikään!

6. Ketä ihailet?

• Kaikkia joilla on hevosen kanssa yhteispeli kunnossa ja oikea asenne tähän hommaan.

Ja niitä jotka jaksavat panostaa blogiinsa toisin kuin allekirjoittanut..

7. Miksi kirjoitat blogia?

• Kai miä alunalkaen perustin tämän, "koska kaikilla muillakin on" ja ajattelin bloggaamisen olevan helppoa ja hauskaa. Ääneen taisin väittää kirjoittavani blogia vain itselleni, mutta kyllä miä silti toivoin saavani lukijoita. Nykyään, kun postaustahti ja panostus blogiin on mitä on, en oikeastaan edes tiedä miksi teen tätä. Olen varma, että jos poistaisin tämän blogin, menisi ehkä kuukausi ja miulla olisi uusi. Kokonaan ilman blogia en siis enää voisi olla, joten kai tätä voi jossain määrin mieluisaksi harrastukseksi sanoa. Lukijamäärällä ei sen puoleen ole enää niinkään väliä, tottakai kiva jos useampi tykkää, mutta ei miua haittaa vaikkei tämä mikään erityisen suosittu blogi olekaan.

8. Millaisista blogeista itse pidät?

• Oikeastaan luen parin kaverin lifestyle-blogeja lukuunottamatta pelkkiä hevosblogeja. Riittävästi hyvin kirjoitettua tekstiä ja kuvia ja perussiisti ulkoasu. Tällaisena puskaratsastajana miua ei jaksa kiinnostaa tavoitteellisesti kisaavien ja valmentautuvien blogit, vaan mitä rennompaa puuhastelua (ja mitä söpömpiä poneja), sitä parempi.

9. Mitä muuta harrastat kuin hevosia?

• En oikeastaan mitään. Tykkään valokuvata, mutta teen sitäkin sen verran harvoin, ettei sitä kai varsinaiseksi harrastukseksi voi tällä hetkellä sanoa. Lisäksi tykkään lukea aina kun aikaa on ja eteen sattuu hyvä kirja. Nyt kun sain aikaiseksi hankkia lenkkarit, olisi tarkoitus ruveta käymään lenkillä (juoksemassa) kerran pari viikossa.

10. Mitä harrastusta haluaisit kokeilla? (Hevosten parissa tai muualla.)

• Hevosten kanssa ainakin sitä työajoa. Noin niinkuin muuten toivon että tuo liikkuminen lähtisi kunnolla käyntiin ja jaksaisin käydä lenkeillä pitempäänkin kuin pari viikkoa.

11. Kenelle haluaisit lähettää terveisiä? Millaisia?

• Ainakin kaikille lukijoille, kiva että jaksatte seurata! Kiitos! Lisäksi pakko mainita Riina; mahtavaa että olet koko talven jaksanut käydä, vaikka olosuhteet liikutuksen kannalta täällä korvessa ilman kenttää ihan surkeat ovat olleetkin. Muutenkin loistava tyyppi, kiitos :)

Riina ja liitokavio

Kenenkään ei enää auta tulla sanomaan että Iivarilla olisi jotenkin erityisen lyhyt askel ;)