"Ei huoleta huomisen huolet, ku NP hoitaa duunit mun puolest"

Otsikko ei sitten liity mitenkään mihinkään - mitä nyt olen taas kipeänä ja kuunnellut mm tuota Nost33n & Protron biisiä ihan kiitettävästi tänään :D

Heti kun Vares muutti meille, miun into Iivarilla ratsastukseen on noussut huimasti. Viime sunnuntaina käytiin about 10km käyntilenkki, miä Iivarilla ja Iida Vareksella. Meni ihan hyvin, vaikka jouduttiin menemään aika läheltä Pastilan tallia (Talli Onnenpolkua, mutten ole koskaan oppinut käyttämään tätä virallista nimeä, vaan miulle se on edelleen Pastila) ja sen hevosia. Toki Ivari vähän jännittyi eikä ollut yhtä leppoisa kuin normaalisti, muttei miulla suurempia ongelmiakaan siellä selässä ollut. Ja pomona Iivari ei tietenkään tykännyt kävellä takana, vaan oli välillä suurinpiirtein valmis pukittamaan jos Vares käveli edellä... :D

Maanantaina ponilla oli vapari ja tiistaina käytiin Monan kanssa Iivarilla pieni maastolenkki ilman satulaa. Poni oli kiva mutta taas aika innokas tutuilla laukkapätkillä - käsistähän tuo miulta lähti ennen kuin olin antanut luvan juosta, ja sitten paineltiin semmoista vauhtia että miun oli pakko pitää silmät kiinni kun lunta tuli ihan kiitettävästi - enkä paljon sen enempää olisi silmät aukikaan nähnyt, kun aika pimeää oli jo. :D

Keskiviikko oli muistaakseni vapari ja eilen käytiin Jennin kanssa käyntilenkki maastossa - Jenni ponilla ja miä Vareksella. Mentiin joku 4 kilsaa, ja siitäkin talutin varmaan viimeisen kilsan kun oli kylmä. Meni kuitenkin ihan hyvin, Iivarikaan ei pelleillyt yhtään, vaikka monesti Jennillä ilman satulaa jotain typerää tekeekin - tosin sekin taitaa olla vain sattuman kauppaa.

Heh, nyt kun tässä katselen ikkunasta poikien touhua tarhassa, niin Iivari taas pomottaa Varesta ihan 6-0. Ihan leikkiähän tuo taitaa olla, kun kaverukset rauhoittuivat yhtä nopeasti kuin aloittivatkin. Näytti vaan jokseenkin huvittavalta kun vajaa 130cm poni komentaa ja ajaa takaa n.160cm suokkia. Onneksi Vares on kuitenkin niin leppoisa kaveri, että antaa pienemmän pomottaa ihan rauhassa ja äskenkin tyytyi vain ravaamaan edellä ja välillä vähän näykkäisemään, eikä ala oikeasti puremaan ja potkimaan kun sen verran sillä on enemmän massaa ja vielä hokkikengät.. :D

eiotsikkoa...:D

Kohta on joulu! ♥ Luntakin tullut tänään ja eilen varmaan 15 senttiä, joten aika jouluiselta näyttää.

Eilen käytiin Iidan ja Iivarin kanssa pieni maastolenkki - lähinnä testattiin mitä tapahtuu kun lähdetään pihasta Vareksen jäädessä tarhaan. Saatiin kokeilla Iivarille Vareksen ratsastusvyötä ja toimi ihan mainiosti. Kun lähdettiin pihasta, Vares juoksenteli hädissään aidanvierusta edestakaisin, mutta Iivari ei tuumannut asiasta mitään, vaikka ihan vierestä mentiinkin. Myöhemmin ponin piti toki jumitella kun olisi tehnyt mieli kääntyä sittenkin takaisin, mutta totteli ihan nätisti kun miä talutin. Ei tehty muuta kuin käveltiin ja Iida ratsasti koko lenkin.

Tänään lähdettiin kentälle samaan aikaan kun Susseli kävi Vareksella maastossa. Koitin saada ponin päätä alas ja selkää pyöreämmäksi jotta saataisiin selkää ja takasia vahvistettua. Samalla tuli hankitreeniäkin, kun kentällä ei oltu lumisateen jälkeen vielä menty. Vähän piti ponin pälyillä sivuille kun iskä poltti roskia pellon laidassa, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen siihen miten meni. Kerran poni yllätti kun käveltiin ihan normaalisti voltilla - kokosi itsensä äkkiä lyhyeksi, ja hyppäsi kaikilla neljällä jalalla suoraan ylöspäin, jonka jälkeen lähti pukittaen eteenpäin. Ei siinä mitään, hypyt ei olleet isoja joten kestin selässä ja jatkettiin normaalisti.

Iida ratsasti vielä pienen lenkin maastossa. Kun ne yrittivät ravata, poni vetäisi kunnon pukin ja ryösti laukalle, mutta Iida kesti kyydissä ja sai ponin aika äkkiä hallintaan. Ravattiin vielä vähän niin että miä juoksin vieressä, mutta muuten käveltiin. Puhintiellä Susseli ja Vares tulivat vastaan, ja Susseli käski miut Vareksen selkään loppumatkan ajaksi, kun halusi kävellä loppumatkan jotta saisi itsekkin liikuntaa. Käveltiin sitten kotimatka peräkkäin, Iivari edellä ja Vares perässä. Meinattiin välillä törmätä pieneen poniin, mutta Iivari ei onneksi sanonut asiasta mitään. Pihassa Iida vielä kiipesi Vareksen selkään ja miä talutin Iivaria, ja käytiin muutaman sadan metrin lenkki. Iivaria ei enää huvittanut käyttäytyä vaan pukitteli ja pyöri vähän väliä, mutta selvittiin :D

Torstailta, kun miulla ei ollut uusia kuvia..

Päästettiin liikutuksen jälkeen pojat samaan tarhaan, eikä tuottanut mitään ongelmaa. Iivari ryntäsi äkkiä isommalle puolelle, kun ei ollut sinne pariin päivään päässyt ja Vares tutki tarkasti pikkutarhan. Kun olin tuomassa päiväheiniä ja Varesta olisi kiinnostanut mitä teen, päätti Iivari kuitenkin muistuttaa isompaa siitä kuka on pomo ja pukitti vähän päin, mutta mitään sen suurempaa ei siitäkään tilanteesta kehkeytynyt, vaan molemmat söivät tyytyväisinä omilta - ja välillä toistensa kasoiltaan. Leppoisia kavereita. :)

YLLÄTYS! :)

Vaikka olen monesti teille jo luvannutkin postata ahkerammin, enkä ole sitä tehnyt, niin nyt miulla olisi ihan oikea syy aloittaa tämä ahkerampi päivittely ;)

Pikaisesti toissapäiväisestä ennen kuin isken pääaiheen kimppuun. Sillä aikaa kun miä olin koulussa, kävivät Sannin äiti ja joku hevoshieroja meillä hieromassa ponin. Kuulemma oli selässä jotain jumeja ja takapolvet (varsinkin vasen) löysät. Kuulemma kuitenkin tämä yksi hierontakerta riitti, joten nyt on edessä hankitreeniä vahvistamaan jalkoja, sekä paljon eteen-alas ratsastusta jotta saadaan selkä paremmaksi. Samallahan ne takajalkojen lihaksetkin siinä vahvistuvat ja saadaan vasenkin takanen kunnolla alle. :)

Nyt jokatapauksessa asiaan!

Tuommoista :D Miun serkkuhan siis osti tuossa pari päivää sitten suokkiruunan, joka tänään muutti meille Iivarin seuralaiseksi! Olen tästä tiennyt jo jonkin aikaa, ja pari viikkoa sitten kävin Susselin kanssa katsomassa tätä herraa. Susselihan on nyt vuoden verran ruunaa ratsastellut, joten tunsi hevose entuudestaan hyvin.

Joskus vähän puolenpäivän jälkeen käytiin Susselin kanssa hakemassa Vares Puhintien laidasta, johon entinen omistaja hevosen toi, kun ei voinut meille asti ajaa kun ei olisi päässyt koulunmäkeä ylös trailerin kanssa. Pihassa annoin Iivarin olla tarhassa, mutta otin sen varalta narun päähän. Kun se huomasi Vareksen, se näytti olevan valmiina syöksymään aidasta läpi. :D Susseli toi hevosensa aidan toiselle puolelle ja pojat saivat haistella toisiaan. Kertaakaan ei kumpikaan edes luimistanut, ainoastaan Iivari pari kertaa ynähti malliin "Ollaan kavereita, kunhan muistat että se olen minä joka määrään!". Jaettiin tarha kahtia ja päästettiin Vares toiseen osaan. Heitettiin molemmille vielä pienet heinäkasat ihan aidan viereen jotta nähtäisiin miten "samalta" kasalta syöminen sujuisi, eikä tuottanut mitään ongelmaa. Alkuun Iivaria toki kiinnosti ennemmän kaveri kuin eväät, mutta pian heinät veivät voiton.

Kun Susseli lähti myöhemmin käymään Vareksen kanssa maastossa, Iivari hätäili hetken uuden ystävänsä perään, mutta nopeasti malttoi rauhoittua syömään.

Vares on nyt aika paljolti myös meidän hoidettavana, kun Susseli ei ehdi päivittäin käymään. Miä (ja miun kaverit) saadaan kuitenkin aika vapaasti ratsastaa ruunalla, joten vaikka tämä Iivarin blogi onkin, saattaa tänne tulla jonkinverran juttua myös Vareksesta, joten toivottavasti ei haittaa :D

Voi kun Iipu näyttää pieneltä ♥ :) Mutta toisaalta, onhan Vareksellakin kokoa semmoiset 160cm suurinpiirtein.

Niin, ja HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

Elm Streetin Moottorisahalapset

Ihan ensimmäiseksi ilmoitan, että mikäli et pidä kauhuleffoista, voit jättää tämän postauksen lukematta ja omaan arvoonsa. Muille; jatkakaa..:D

Eli miä ja Iida iskettiin nyt Elm Streetin Moottorisahalapset -niminen (kauhu)leffablogi pystyyn. Saa nähdä ehtiikö blogi lähteä edes kunnolla liikkeelle ennen kuin sen tarina jo päättyy, mutta yritetään. Blogiin pääset tästä . Eli ESML:n idea on kovinkin yksinkertainen: miä ja Iida ollaan molemmat hurahdettu kauhuleffoihin ja katsotaan niitä ihan kohtalaisesti. Koska miä olen suurimman osan leffoista katsonut juuri Iidan kanssa (tai no Jennin kanssa varmaan samanverran, ellen enemmänkin) ja meillä on niiden suhteen aika samanlainen maku, oli luonnollista perustaa blogi nimenomaan hänen kanssaan. Blogiin tulee siis leffa-arvosteluja (jotka voivat meidän kirjoittaminamme olla hieman omalaatuisia..) ja muuta kauhun ympärillä pyörivää. Käyppä siis liittymässä lukijaksi, mikäli kiinnostuit! Ja koska varsinkin miä olen aika laiska ihminen, niinkuin olette ehkä huomanneet, täytyy vain toivoa ettei ESML kuole ennen kuin ehtii edes herätä kunnolla henkiin - luottakaamme siis Iidaan ;D

Talvi jälleen!

Ensimmäiset lumet oli ja meni, mutta nyt on nämä toiset kestäneet taas tiistaista asti. Alkuun sekin oli pelkkää loskapaskaa, mutta nyt muuttunut kunnon lumeksi kun lämpötilakin on laskenut pakkaselle. Jees jees, kelpaa miulle! Tänä syksynä olen kunnlla oppinut arvostamaan pakkasta, kun ei tarvitse putsailla ponin jalkoja kurasta tai pelätä tilsoja ratsastaessa. Toki tänäänkin oli tiet aika liukkaat varsinkin kengättömälle ponille, mutta hyvin tuonne maastoonkin uskaltaa kävelemään lähteä, kunhan pysyttelee tiukasti reunassa tai keskellä raiteiden välissä.

Tänään tuo tietyllä kaistaleella pysyminen ei sujunut mitenkään loistavasti, mutta ei myö silti nurin missään vaiheessa menty. Käytiin siis Iippusen kanssa kävelemässä ilman satulaa tiellä ja poni oli fiksusti huolimatta hämärästä tai useasta vaparista. Oli kuitenkin sen verran liukasta etten uskaltanut ottaa raviakaan kuin muutaman askeleen, kun poni pyrki valumaan koko ajan raiteelle. Mentiin joku puolen tunnin lenkki ilman että kummankaan tarvitsi juuri ajatella. En edelleenkään osaa päättää tykkäänkö enemmän kunnon reipaista maastolenkeistä kaverin kanssa, vai näistä rauhallisista köpöttelyreissuista kahdestaan ponin kanssa - riippuu täysin päivästä. Jokatapauksessa oli rentouttava reissu kohtalaisen rankan kouluviikon jälkeen. ♥

Ylläolevat kuvat molemmat viime talvelta ja varmaan olleet täällä jo, mutten halunnut kuvatonta postausta, ja viikolla on haasteellista saada uusia kuvia kun on jo hämärää kun ratsastan. Ja voi kun olisikin jo noin lumista niin kuin noissa kuvissa (;

Liebster-palkinto -haaste

Kiitokset tästä Tinttii--:lle! :)

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.





1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle valitsemalleen blogille.

Haastan/lahjoitan palkinnon blogeille...:
http://kotikorvenn.blogspot.fi/
http://jennimyworld.blogspot.fi/
http://onedayifoundit.blogspot.fi/
http://peakhillslady.blogspot.fi/
http://picturesfrommylife-piia.blogspot.fi/

Maasto

Iida oli meillä, ja lähdettiin Iivarilla maastoon ilman satulaa ja miä ratsastin ensin. Lähtiessä meillä ei vielä ollut mitään suurempaa ajatusta siitä, mihin ollaan menossa ja päätettiin lähteä Puhintietä vasempaan. Kun oltiin n.2,5km menty, meidän piti joko kääntyä takaisin, tai vasempaan, täysin tuntemattomalle tielle, sillä suoraan emme voinet jatkaa siltä varalta, että joku Onnenpolun hevosista sattuisi tulemaan vastaan. Koska meitä ei huvittanut vielä lähteä kotiin, käännyimme vasemmalle.

Jatkettiin sitten tätä tietä vielä muutama kilometri. Matkalla Iidalle tuli kuuma, joten se jätti takkinsa ja toppahousut yhteen risteykseen ja jatkoi matkaa hupparilla ja farkuilla. Jossain vaiheessa vastaan tuli auto, joka pysähtyi ja sammutti moottorin siksi aikaa että päästiin ohi. Juteltiin siinä hetki kuskin kanssa ja jatkettiin matkaa. Hetkeä myöhemmin tuli vastaan vielä toinen auto. Kun olimme vaihtaneet Iidan selkään ja tulleet vajaa puoli kilometriä kotia kohti, Iida tajusi pudottaneensa puhelimensa. Käännyttiin sitten ympäri ja käytiin noukkimassa puhelin vaihtopaikalta ja lähdettiin uudestaan kotia kohti.

Loppumatka sujui ongelmitta, mitä nyt poni pelkäsi mörköjä muutaman kerran niin ettei meinannut uskaltaa liikkua. Pimeäkin yllätti ennen kuin oltiin kotona, mutta onneksi meillä oli heijastinliivit ja Iivarilla ohjissa ja takasissa heijastimet.

Vaikkei ravattu tai laukattu kuin muutaman kerran, poni oli lenkin jälkeen ihan hikinen, joten heitettiin sille loimi niskaan ennen kuin vietiin se ulos. Vaikka eipä ihmekkään, kun matkaa tuli sen 13,5km ja Iivarilla nyt ei mikään kovin huippukunto kuitenkaan ole.

Vihaan kirjoittaa kuvattomia postauksia, mutta menköön nyt tämän kerran kun miulla ei uusiakaan kuvia ole. Onpahan nyt kuitenkin päivitetty tännekkin :D

Risteily 21.-23.10

Juuh, nyt tulee tällainen _ei_heppa-aiheinen_ postaus. Iida tuli siis meille lauantaina, miä siinä pakkailin matkalaukkua, kuunneltiin musiikkia ja pelattiin scrabblea. Käytiin toki myös Iivarilla maastoilemassa, poni oli hieno ja meni kovaa vaikka välillä vähän järkystelikin. Ei luoja mikä sana.. .:D

Sunnuntaiaamuna vähän ennen yhtätoista Iidan äiti tuli hakemaan meidät (miut, äitin ja Iidan) ja heitti meidät matkakeskukselle. Matkalla haettiin vielä miun täti. Bussi lähti kohti Helsinkiä joskus kahdentoista maissa ja matka sujui kohtalaisen joutuisasti.

Satamassa vaihdettiin rahaa ja odoteltiin hetki ennen kuin päästiin laivaan.

Ensimmäisenä iltana laivalla syötiin hyvin, vaellettiin Iidan kanssa pitkin käytäviä ilman päämäärää, kuunneltiin musiikkia yms. Käytiin myös Tax Freessa ostamassa miulle uudet converset ♥

♥

Maanantaina käytiin Tukholmassa. En osannut ostaa sieltä kuin perus mustan pitkähihaisen vaaleilla raidoilla ja superihanan pehmeän lämpimän hupparin, millaista ihastelin joskus viime talvena Suomessa, mutten silloin löytänyt sopivaa kokoa. Illalla ostin laivasta vielä hajuveden. Suomen aikaa puolen kahdentoista maissa käytiin Maarianhaminassa ja mentiin Iidan kanssa kannelle katsomaan kun kiinnityttiin laituriin ja autoja alettiin ajaa laivaan. Siinä samalla ihan meidän viereen tuli toinen laiva ja vilkutettiin sen matkustajille. :D

♥

Tiistaiaamuna käytiin aamupalalla ja pakkailtiin. Helsingissä oltiin kymmenen jälkeen. Bussimatka sujui taas ihan mukavasti, kun ensimmäinen tunti nukuttiin.

Päivä 10 - Hevonen, jonka kanssa yhteistyö on kehittynyt eniten

Iivari. Ja tätä miun ei tosiaan tarvinnut edes miettiä. Iivarin kanssa jouduttiin ihan ensimmäisenä opettelemaan laukat, sillä poni ei vaan nostanut laukkaa vaikka miten yritin. Parissa viikossa nostot alkoivat sujua miun kanssa, vaikkei ne edelleenkään tahtoneet muilla nousta. Toki meillä on vieläkin aika hakusessa tuo laukan säilyttäminen aina välillä, mutta kehitystä on silti tapahtunut. Toinen missä on kehitytty, on esteet. Alkuun kiellettiin tai jyrättiin ravilla läpi, mutta nykyään hyppääminen sujuu jo kohtalaisen mallikkaasti ja Iivari menee kyllä yli jos kuski vain on rohkeasti mukana! :) Ylipäätäänkin meidän yhteispeli on alkanut sujua aika mukavasti ja voidaan luottaa toisiimme. ♥

 

Piti joku kuva tähän saada, mutten jaksanut etsiä kovalevyä missä miun kaikki kuvat on :'D

 

Päivä 1 Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin. 

Päivä 2 Ensimmäinen hevonen, jolta tipuin.

Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.

Päivä 4  Hevonen jota ikävöin eniten.

Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.

Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.

Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.

Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.

Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.

Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittynyt enite.

Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.

Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.

Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.

Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.

Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.

Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.

Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.

Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.

Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.

Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.

Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.

Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.

Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.

Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen.

Hei taas!

Tehän nyt olettekin jo varmaan tottuneet näihin taukoihin, vaikkette niistä välttämättä pidäkkään - ainakaan näistä melkein kolmen viikon tauoista... Mutta jos miä nyt pikaisesti kertoisin jotain viimeviikkojen tapahtumista..

En nyt muista päivämääriä tai mitään, mutta Essi ja Anni kävivät joku viikonloppu hyppäämässä Iivarilla ja poni oli vähän haastavalla päällä, johon vaikutti ehkä se, että heti kun poni alkoi tuntua epävarmalta ja räjähdysalttiilta, kuski keräsi automaattisesti ohjia tiukemmalle, jolloin poni aloitti loikkimisen. Miä olen todennut, että siinä vaiheessa vaan säilytetään normaali ohjastuntuma ja kevyillä pidätteillä ja ennenkaikkea pohkeilla ratsastetaan poni takaisin paikalleen. Toinen vaihtoehto, joka toimii joissain tilanteissa on, että heitetään ohjat löysäksi eikä välitetä herran hötkyilystä, jolloin se kyllästyy ja rauhoittuu. Sen ponin kanssa ei vain pidä ottaa mitään liian vakavasti.. :D Samalla kerralla myös Iida onnistui tippumaan kahteenkin kertaan, ja ensimmäisellä kerralla halkaisi miun kypärän.

Viime viikonloppuna miä olin Tammisaaressa kummipojan 1v synttäreillä, joten en ehtinyt liikuttaa Iivaria. Onneksi miun serkku kävi kuitenkin sunnuntaina Iivarilla maastossa, joten ponin ei tarvinnut seistä laitumella koko viikonloppua.

Tänään eläinlääkäri kävi rokottamassa ja raspaamassa Iivarin hampaat. Poni rauhoitettiin ja samalla kun hetki odoteltiin aineen vaikutusta, sovitettiin satulaa ja ELL totesi sen olevan ihan sopiva ilman romaaniakin (niin kuin sitä on nyt käytettykkin). Ponilla oli kuulemma kohtalaisen teräviä piikkejä suussa, joten ei ihmekkään että se on ollut viimeaikoina vähän haasteellinen ratsastaa - vaikkakaan miulla ei ole yrittänytkään mitään, vaan koittanut miellyttää miuta sen minkä pystyy. Sinänsä surullista, koska silloin olisin ehkä osannut jo aiemmin epäillä hammaspiikkejä. Myös sudenhampaat sen suusta löytyvät, mutta ovat kuulemma niin pienet ettei niitä tarvinnut ainakaan toistaiseksi alkaa irti repimään, vaan ratsastettavuuden ongelmat (liittyen suuhun) helpottavat todennäköisesti pelkällä raspauksella. :)

Päivä 9 - Ensimmäinen lempiponi

Tänään käytiin Iidan ja Jennin kanssa Lahdessa Horzessa ja Kärkkäisessä ja ostelin kaikkea hauskaa, mutta kerron tarkemmin seuraavassa postauksessa.

Nyt siis vuorossa 9. päivä ja ensimmäinen lempihevonen. Ei mikään erityisen vaikea kysymys, ja itseasiassa olen tähän jo tainnut vähän vahingossa vastatakin jo aikaisemmin, mutta kyseessähän on Limppu. Miun ensimmäinen suosikkihevonen oli siis sama otus jolla myös ratsastin ensimmäisellä ratsastustunnillani. Ja kukapa ei voisi olla tykkäämättä noin nätistä ja huippuluonteisesta tammuskasta? ♥

Päivä 1 Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin. 

Päivä 2 Ensimmäinen hevonen, jolta tipuin.

Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.

Päivä 4  Hevonen jota ikävöin eniten.

Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.

Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.

Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.

Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.

Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.

Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittynyt enite.

Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.

Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.

Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.

Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.

Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.

Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.

Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.

Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.

Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.

Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.

Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.

Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.

Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.

Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen.

Tiistai 18.9.

Miä kun en vielä tänäänkään päässyt kouluun, on miulla nyt hyvää aikaa postata eilisestä. Essi ja Anni kävivät siis ratsastamassa Iivarilla. Anni on käynyt meillä kerran aiemminkin ja miun suureksi yllätykseksi Essi sanoi ratsastaneensa Iivarilla useaampaankin kertaan ennen kuin se tuli meille! Vaikkei Iivari ollutkaan tuntikäytössä, se oli ilmeisesti ollut siis leireillä käytössä ja Essi oli silloin mennyt ponilla. Joka tapauksessa tytöt menivät kentällä ilman satulaa ja annoin heidän hypätäkkin vähän. Iivari meni ihan hyvin, mutta molemmilla ratsastajilla teki laukassa sitä että veti päätä alas/ryntäisiin ja alkoi tavallaan "pomppia". Essillä myös pukitteli pari kertaa.

Anni meni ensin ja kävi askellajit läpi. Oikea laukkakin nousi jo kolmannella yrityksellä ja vasemmalle poni nosti kerran väärän laukan. Siinä vaiheessa miä järkytyin, sillä vielä hetki sitten Iivaria ei meinannut saada nostamaan oikeaa laukkaa sitten millään. Laitettiin kentälle kaksi estettä, joista toinen oli n.30cm pysty ja toinen vajaa 20cm korkea ristikko. Ensin Anni tuli ristikon ravissa ja laukassa, sitten pystyn laukassa. Käskin sitten menemään molemmat esteet peräkkäin helppona tehtävänä. Tässäkin poni tarjosi oikeaa laukkaa! :) Pystyn jälkeen poni kiskaisi taas päänsä alas ja muutaman askeleen jälkeen Anni liukuin kaulaa pitkin maahan. Siitä takaisin selkään ja nostin ristikon 25cm pystyksi ja he tulivat saman tehtävän uudelleen vähän onnistuneemmin. Nostin entistä ristikkoa vielä 35 sentiin ja siitä 45 senttiin. Neljävitoselle lähestyessä poni vetäisi kerran pukit, mutta seuraavalla yrityksellä pääsivät yli.

Annin lopetettua oli Essin vuoro kiivetä selkään. Sekin kävi aluksi askellajit läpi ja aloitti hyppäämisen ristikolla. Essi meni samaa tehtävää kuin Annikin ja lopuksi nostin ristikkoa taas parissa erässä sinne 45cm'iin. Essillä poni pukitti muutamaan kertaan, mutta hyvin kesti ratsastaja kyydissä.