En nyt muista päivämääriä tai mitään, mutta Essi ja Anni kävivät joku viikonloppu hyppäämässä Iivarilla ja poni oli vähän haastavalla päällä, johon vaikutti ehkä se, että heti kun poni alkoi tuntua epävarmalta ja räjähdysalttiilta, kuski keräsi automaattisesti ohjia tiukemmalle, jolloin poni aloitti loikkimisen. Miä olen todennut, että siinä vaiheessa vaan säilytetään normaali ohjastuntuma ja kevyillä pidätteillä ja ennenkaikkea pohkeilla ratsastetaan poni takaisin paikalleen. Toinen vaihtoehto, joka toimii joissain tilanteissa on, että heitetään ohjat löysäksi eikä välitetä herran hötkyilystä, jolloin se kyllästyy ja rauhoittuu. Sen ponin kanssa ei vain pidä ottaa mitään liian vakavasti.. :D Samalla kerralla myös Iida onnistui tippumaan kahteenkin kertaan, ja ensimmäisellä kerralla halkaisi miun kypärän.
Viime viikonloppuna miä olin Tammisaaressa kummipojan 1v synttäreillä, joten en ehtinyt liikuttaa Iivaria. Onneksi miun serkku kävi kuitenkin sunnuntaina Iivarilla maastossa, joten ponin ei tarvinnut seistä laitumella koko viikonloppua.
Tänään eläinlääkäri kävi rokottamassa ja raspaamassa Iivarin hampaat. Poni rauhoitettiin ja samalla kun hetki odoteltiin aineen vaikutusta, sovitettiin satulaa ja ELL totesi sen olevan ihan sopiva ilman romaaniakin (niin kuin sitä on nyt käytettykkin). Ponilla oli kuulemma kohtalaisen teräviä piikkejä suussa, joten ei ihmekkään että se on ollut viimeaikoina vähän haasteellinen ratsastaa - vaikkakaan miulla ei ole yrittänytkään mitään, vaan koittanut miellyttää miuta sen minkä pystyy. Sinänsä surullista, koska silloin olisin ehkä osannut jo aiemmin epäillä hammaspiikkejä. Myös sudenhampaat sen suusta löytyvät, mutta ovat kuulemma niin pienet ettei niitä tarvinnut ainakaan toistaiseksi alkaa irti repimään, vaan ratsastettavuuden ongelmat (liittyen suuhun) helpottavat todennäköisesti pelkällä raspauksella. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti