Hih, Vares oli taas Mikkelissä juoksemassa eilen, ja nyt saatiin siitä vihdoin tähtiaikainen! Oli hieno juoksu, eikä neljäs sijakaan ole huono.
Vares/Moilanen/1600m/4./26,8
Siis _kakskymmentäkuus_ja_kaheksan_! Uskomaton aika! ♥
Asiasta kolmanteen, tänään julkistettiin huomisten kisojen lähtölistat ja 30-50cm lähden ensimmäisenä! Raviohjelmassa lähdetään sentään kolmantena, mutta tuo toinen.. Miua jännittää jo nyt sen verran, että varmaan pyörryn huomenaamuna.
perjantai 9. elokuuta 2013
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Actionia elämään
Ei päivää, taas miä oon täällä. Miulla on nyt varmaan naksahtanut päässä jotenkin. Mutta joo, kuten ehkä huomasitte, blogin ulkoasu muuttui kertaheitolla jonkin verran ja nimikin vaihtui samassa rytäkässä. Miua on jo iät ja ajat kyllästyttänyt blogin entinen nimi, se vain oli jotenkin älyttömän tylsä ja tavallinen. Joku aika sitten miä sitten kehittelin päässäni uutta nimeä ja tällä mennään nyt. Tuo Actionia Elämään tuli loogisestikin ponin oikeasta nimestä.
Pikaisesti vielä tämän päivän liikutteluista. Anni kävi tänäänkin liikuttamassa poninsa meidän kentällä, tällä kertaa hypäten. Essi oli mukana kuvaamassa. Miä olinkin suunnitellut tälle päivälle viimeiset hyppytreenit ennen lauantain kisoja, joten sinänsä sattui sopivasti. Tänään tuli kuitenkin todistetuksi, ettei ponin mielenkiinto esteisiin riitä enää siinä vaiheessa, kun hypätään näin tiuhaan. Ilmakin oli aika lämmin, joten ei ihmekkään ettei ponia suuremmin kiinnostanut. Kunhan kisoista selvitään, pidetään ainakin se viikon tauko hyppäämisestä ja muustakin rankemmasta treenistä ja keskittyä kaikkeen ponin mielestä kivaan.
Ei hypätty isoa, maksimissaan 40cm, eli kisakorkeutta. Ensimmäiset hypyt menivät ihan hyvin, mutta aika äkkiä Iivarin kiinnostus tosiaan lopahti, ja ratana hypätessä poni meinasi pysähdellä joka esteen jälkeen. Ei tultukaan pitkiä ratoja, muutama este ja tauko. Ja blogin uuden nimen mukaisesti saatiin elämäämme äksöniä, kun tuli vähän huono hyppy okserille ja poni kompastui puomiin. Esteen jälkeen tultiin monta metriä melkein polvillaan ja yrittäessään tasapainoilla pystyssä, poni onnistui vetämään turpaansa maata pitkin sen verran, että nyt on ylähuuli vähän halki. Onneksi ei mitään sen vakavampaa sattunut, mutta säikähdettiin kaikki ihan kunnolla! Miä taiteilin kaulalla, enkä onneksi tippunut, sillä poni ei välttämättä olisi voinut väistää tai jos olisikin, se olisi todennäköisesti mennyt lopullisesti nurin.
Kun todettiin ettei poniin muuten sattunut, tultiin samainen este ensin ihan pienenä pystynä, eikä Iivari siitä ollut ainakaan traumatisoitunut, sillä lähti suunnilleen käsistä kun käänsin sen kohti estettä. Myöhemmin päästiin esteestä yli ihan ongelmitta okserinakin. Muille esteille Iipu alkoi kuitenkin kiellellä, mutta osittain johtui varmasti jo siitäkin, ettei enää yksinkertaisesti huvittanut, ja kun kuskikaan ei aina ollut ihan hereillä, niin mitäs sitä suotta hyppäämään. Kun saatiin muutama hyvä hyppy, lopetettiin siihen ja poni pääsi pesulle. :)
Pikaisesti vielä tämän päivän liikutteluista. Anni kävi tänäänkin liikuttamassa poninsa meidän kentällä, tällä kertaa hypäten. Essi oli mukana kuvaamassa. Miä olinkin suunnitellut tälle päivälle viimeiset hyppytreenit ennen lauantain kisoja, joten sinänsä sattui sopivasti. Tänään tuli kuitenkin todistetuksi, ettei ponin mielenkiinto esteisiin riitä enää siinä vaiheessa, kun hypätään näin tiuhaan. Ilmakin oli aika lämmin, joten ei ihmekkään ettei ponia suuremmin kiinnostanut. Kunhan kisoista selvitään, pidetään ainakin se viikon tauko hyppäämisestä ja muustakin rankemmasta treenistä ja keskittyä kaikkeen ponin mielestä kivaan.
Uijui, komia poika!
Ei hypätty isoa, maksimissaan 40cm, eli kisakorkeutta. Ensimmäiset hypyt menivät ihan hyvin, mutta aika äkkiä Iivarin kiinnostus tosiaan lopahti, ja ratana hypätessä poni meinasi pysähdellä joka esteen jälkeen. Ei tultukaan pitkiä ratoja, muutama este ja tauko. Ja blogin uuden nimen mukaisesti saatiin elämäämme äksöniä, kun tuli vähän huono hyppy okserille ja poni kompastui puomiin. Esteen jälkeen tultiin monta metriä melkein polvillaan ja yrittäessään tasapainoilla pystyssä, poni onnistui vetämään turpaansa maata pitkin sen verran, että nyt on ylähuuli vähän halki. Onneksi ei mitään sen vakavampaa sattunut, mutta säikähdettiin kaikki ihan kunnolla! Miä taiteilin kaulalla, enkä onneksi tippunut, sillä poni ei välttämättä olisi voinut väistää tai jos olisikin, se olisi todennäköisesti mennyt lopullisesti nurin.
Tästä lähti meidän itsemurhayritys...
...ja tähän se päättyi, jotakuinkin onnellisesti. Tässä oltiin siis jo pääsemässä ylös, pari metriä aiemminhan tuo vielä veti nenä maata pitkin.
Kun todettiin ettei poniin muuten sattunut, tultiin samainen este ensin ihan pienenä pystynä, eikä Iivari siitä ollut ainakaan traumatisoitunut, sillä lähti suunnilleen käsistä kun käänsin sen kohti estettä. Myöhemmin päästiin esteestä yli ihan ongelmitta okserinakin. Muille esteille Iipu alkoi kuitenkin kiellellä, mutta osittain johtui varmasti jo siitäkin, ettei enää yksinkertaisesti huvittanut, ja kun kuskikaan ei aina ollut ihan hereillä, niin mitäs sitä suotta hyppäämään. Kun saatiin muutama hyvä hyppy, lopetettiin siihen ja poni pääsi pesulle. :)
"Enpäs menekkään!"
Anni ja Ellu
Ihan niinkuin miä en olisi edes hallunut tuon esteen yli, kun kattelen ihan mihin sattuu..
Kaikki kuvat © Essi
tiistai 6. elokuuta 2013
Ota elämästä irti kaikki minkä saat
Mitä hittoa, saanko kysyä - miähän postasin viimeksi eilen, mitä miä täällä taas teen! o_0
Anni kävi tänään Ellun kanssa meidän kentällä pyörähtelemässä. Kun Iipu näki ihastuksensa pihassa, ei miun tosiaankaan tarvinnut kävellä hakemaan ponia laitumen toisesta päästä, kun herra oli hetkessä rynnännyt tarhalle! Laitoin ponin äkkiä kuntoon ja lähdin Annin ja Ellun kanssa kentälle. Menin pitkästä aikaa rennosti ilman satulaa.
Ei tehty mitään erikoista, ei edes laukattu. Aluksi tehtiin paljon paljon voltteja käynnissä, ja olin oikeasti tosi hämmentynyt miten hyvä Iivari oli. Se taipui alusta asti melko helpon tuntuisesti ja malttoi jopa keskittyä siitä huolimatta, että kentällä oli toinenkin poni. Otin pari väistöäkin siinä, eikä siitäkään ole juuri valittamista - mitä tuolle ponille on tapahtunut!? Suunnan vaihdoin kerran etuosakäännöksellä ja kun sekin onnistui varmaan paremmin kuin ikinä, olin nääääääin ylpeä ponista.
Kun ruvettiin ravailemaan, miulla oli niin suuria ongelmia istua hiljaa paikallaan (äkkiä ne taidot vaan hävisivät, kun rupesin puolen vuoden jälkeen käyttämään satulaa...), ettei ponikaan oikein uskaltanut rentoutua, eikä koko aikana löytynyt ihan sitä parasta ravia. Pikkuhiljaa kuitenkin sain vähän rauhoitettua istuntaa ja käsiä, ja ponikin alkoi tuntua heti paremmalta. Tehtiin ravissakin aika paljon voltteja ja totesin, etten osaa yhtään istua vasemmassa kierroksessa. Aina voltilla lähdin kaatumaan sisäänpäin niin paljon, että vedin ponin mukana ja voltin jälkimmäinen puolikas oli aina jotain ihan järkyttävää. Loppua kohti alkoi kuitenkin sujua vähän paremmin, kun vain jaksoin oikeasti keskittyä pysymään suorana ja katsomaan reilusti liikkeen edelle.
Olin poniin kuitenkin tosi tyytyväinen, ja jos lauantaina menee edes noin hyvin, niin poni saa varmasti monta monituista porkkanaa!
Anni kävi tänään Ellun kanssa meidän kentällä pyörähtelemässä. Kun Iipu näki ihastuksensa pihassa, ei miun tosiaankaan tarvinnut kävellä hakemaan ponia laitumen toisesta päästä, kun herra oli hetkessä rynnännyt tarhalle! Laitoin ponin äkkiä kuntoon ja lähdin Annin ja Ellun kanssa kentälle. Menin pitkästä aikaa rennosti ilman satulaa.
Ei tehty mitään erikoista, ei edes laukattu. Aluksi tehtiin paljon paljon voltteja käynnissä, ja olin oikeasti tosi hämmentynyt miten hyvä Iivari oli. Se taipui alusta asti melko helpon tuntuisesti ja malttoi jopa keskittyä siitä huolimatta, että kentällä oli toinenkin poni. Otin pari väistöäkin siinä, eikä siitäkään ole juuri valittamista - mitä tuolle ponille on tapahtunut!? Suunnan vaihdoin kerran etuosakäännöksellä ja kun sekin onnistui varmaan paremmin kuin ikinä, olin nääääääin ylpeä ponista.
"Oon vähän Iipu ja näytän vähän siltä että kohta jää kuski tähän ja ite lähen ehtimään paremmat ruoka-apajat" :D
Anni ja Ellu
Voisko joku kertoa mitä ihmettä miä teen tässä!
Kun ruvettiin ravailemaan, miulla oli niin suuria ongelmia istua hiljaa paikallaan (äkkiä ne taidot vaan hävisivät, kun rupesin puolen vuoden jälkeen käyttämään satulaa...), ettei ponikaan oikein uskaltanut rentoutua, eikä koko aikana löytynyt ihan sitä parasta ravia. Pikkuhiljaa kuitenkin sain vähän rauhoitettua istuntaa ja käsiä, ja ponikin alkoi tuntua heti paremmalta. Tehtiin ravissakin aika paljon voltteja ja totesin, etten osaa yhtään istua vasemmassa kierroksessa. Aina voltilla lähdin kaatumaan sisäänpäin niin paljon, että vedin ponin mukana ja voltin jälkimmäinen puolikas oli aina jotain ihan järkyttävää. Loppua kohti alkoi kuitenkin sujua vähän paremmin, kun vain jaksoin oikeasti keskittyä pysymään suorana ja katsomaan reilusti liikkeen edelle.
Olin poniin kuitenkin tosi tyytyväinen, ja jos lauantaina menee edes noin hyvin, niin poni saa varmasti monta monituista porkkanaa!
Hih :3
Miun crocsi oli hirmuisen mielenkiintoinen :D
maanantai 5. elokuuta 2013
Käyn ahon laitaa, minä ilman paitaa, ei estä kukaan, kun matkaa teen
Viime postauksessa kerroinkin, että Iivarin oikeassa takasessa oli jotain häikkää, mutta nyt poni on jo ihan kunnossa. Tai ollut itseasiassa jo reilusti yli viikon. Riitti ihan vain muutaman päivän loma ja linimenttaaminen aamuin illoin. :)
Nyt joka tapauksessa viimeisen viikon kuulumiset! Aloitetaan tiistaista, jolloin käytiin Annin kanssa maastossa. Ei tehty mitään hurjan pitkää lenkkiä, ehkä 4km, jonka lisäksi pyörittiin muutama kierros koulun kentällä. Kokeiltiin samalla neopreenialustaa, joka tilattiin Hööksiltä joku aika sitten, ja Iivari oli heti tosi mukava ratsastaa, kun satula pysyi paikallaan.
Tiistaina myös ilmoitin itseni Iipun kanssa Wanha-Tuukkalan tallin harjoituskisoihin, esteille 30-50cm luokkaan mennään hyppäämään 40cm rata, ja koulua yritetään raviohjelman muodossa. Kisat ovat lauantaina 10.8. joten pikkuhiljaa alkaa jännittää - miun ekat kisat, joten paniikkikuolema lauantai-aamuna on mahdollinen... :D
Koska toinen luokista on tosiaan esteitä, piti meidän päästä keskiviikkona harjoittelemaan. Anni teki miulle muutaman esteen radan, jota sitten reenailtiin. Tultiin kaikki esteet ensin yksittäisinä, jonka jälkeen tultiin ratana. Miulla oli varsin paljon hallintaongelmia, ja aikaa kisoihin on sen verran vähän että on kyllä ihmeiden ihme jos oikeasti selvitään kisaradasta! Keskiviikkona nimittäin kielleltiin sarjan b-osalle erittäin tehokkaasti, meillä oli täysin erilaiset suunnitelmat siitä, mihin suuntaan esteiden jälkeen jatketaan, ja jopa siitä mikä este seuraavana on tarkoitus hypätä... Ponia miun ei pidä syyttää oikeastaan mistään, sillä kaikki olivat miun virheitä - vaikka Iivari osaa ja tykkää hypätä, kyytiin ei pidä ikinä jäädä vain matkustamaan. Edes hetkeksi. Anni ratsasti välissä, ja kun miä vielä lopuksi hyppäsin koko radan, poni menikin jo ihan hienosti. :)
Torstaina näin Iidaa piiitkästä aikaa (2,5 viikkoa on meille oikeasti pitkä aika!). Lähdettiin koulun kentälle tarkoituksena käydä lähinnä kokeilemassa raviohjelma läpi. Miä ratsastin menomatkan ja menin radan kerran. Jo siinä vaiheessa huomasin, että poni on ihan tajuttoman hyvä! Päästin Iidan kokeilemaan radan läpi, ja päädyin sen jälkeen pitämään niille jotain koulutunnin tapaista. Alkuun Iida ihan vain ravaili molempiin suuntiin tehden pääty-ympyrät päätyihin. Kun Iipu hetken kuluttua alkoi pitää halutun tempon, oli Iidan helpompi pitää tasainen tuntuma suuhun, ja ponin uskaltaa tukeutua käteen. Välikäyntien jälkeen Iida teki tätä tehokkaaksi havaittua spiraalia harjoitusravissa. Alkuvaikeuksien jälkeen poni alkoi rentoutua kunnolla, ja teki aika näppärästi mitä pyydettiin. Kun Iida tämän jälkeen keventeli suoraa uraa pitkin, poni näytti paremmalta kuin ikinä! :3 Oli hienoa nähdä miten se on vihdoin oppinut käyttämään itseään oikein! Lopuksi Iida otti vielä vähän laukkaa molempiin suuntiin. Aloitettiin oikealla, kun uskottiin sen olevan vaikeampi, mutta vielä mitä! Heti ensimmäisellä nostolla tuli rauhallinen ja hallittu myötälaukka, joka säilyi jopa kaarteissa. Itseasiassa kaikenkaikkiaan neljästä nostosta kolme oli oikein, mikä miusta on aika hyvin tuon ponin kanssa. Vasemmalle Iida laukkasi turvallisuussyistä pääty-ympyrällä, ettei poni karkaa kentältä, ja kun vasen on Iidalle vaikeampi suunta, laukan pitäminen koko ympyrän ajan teetti aluksi vaikeuksia, mutta onnistui lopulta ihan nätisti. Kehuttiin ponia ja lähdettiin kotiin, ja poni sai tietenkin laukata muutaman ylämäen matkan varrelta! :)
Perjantaina meinasin pitää Iivarilla vaparin, mutta kahdeksan maissa illalla päätinkin vielä lähteä maastoon. Käytiin taas ehkä 4km lenkki, ja menomatka oli yhtä tappelua. Siinä otettiin taas miehestä mittaa kun poni oli kääntymässä ojien kautta kotiin, mutta kuski haluaisi vielä jatkaa eteenpäin... Ja tässä jos käytät raippaa, perä lentää ja todennäköisesti juostaan kotiin, mutta ilman raippaa mennään enintään takaperin ojaan. Ensimmäisellä kerralla jouduin tulemaan alas ja raipan kanssa käskemään eteenpäin, mutta tämän jälkeen selvisin selästä käsin, kun aikani tappelin. Lopulta poni alkoi tajuta että miä määrään, ja tyytyi vain vähän suunnittelemaan kääntymistä, mutta jatkoikun suoraan kun vähän napakammin käskin. Ravissa ei ongelmaa ollut kuin ensimmäisten viiden askeleen aikana, jolloin Iivari yritti pysähtyä ja kääntyä ympäri. Niinpä ravattiinkin viimeiset 500m ennen kääntymistä. Kun vihdoin päästiin kääntöpaikalle, homma helpottui huomattavasti. Tultiin siinä sitten Puhintien hiittipätkää reippaassa laukassa, kun mutkassa vastaan tuli auto. Iivarilla on onneksi tosi hyvät jarrut maastossa lähes poikkeuksetta, joten ehdin juuri saada ponin käyntiin ennen ohitusta. Herra kävi laukan jäljiltä kuitenkin kuumana, ja oli vielä kiukkuinen autolle joka keskeytti hyvän maastolaukan, joten heti kun auto oli ohitettu, poni pukitti ihan suoraan kohti autoa! Onneksi ei osunut! Pukin jälkeen matka jatkui kävellen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja poni ilmeisesti siis vain halusi sanoa että tyhmä auto! :D Loppumatkasta ei uskallettu enää kovin lujaa mennä, vaan käveltiin ja ravattiin vähän. Vasta viimeisellä suoralla ennen kotiin kääntyvää metsätietä otettiin vielä yksi reipas laukkapätkä. Oli kyllä kiva reissu, vaikka alkumatkasta tekikin mieli luovuttaa!
Lauantaina Iivarilla oli vapari, ja miä itse olin Sannin kaverina Korpijärven Kuhhauksessa, eli meidän kylän kesätapahtumassa. Sanni piti siellä siis talutusratsastusta Sandalla, ja miä olin pitämässä seuraa :D
Eilen ratsastin vasta yhdeksän maissa illalla. En yhtään tykännyt ajatuksesta, että joudun taas hyppäämään - ihan ponia ajatellen - kun vasta hypättiin, keskiviikkona (?) hypätään vielä kerran, ja lauantaina hypätään kisoissa.. Pakko on kuitenkin vähän treenata, kun ratana hypätessä meillä on vielä homma aika hukassa. Hups. En mennyt kuin kahta lävistäjillä olevaa estettä, aluksi ristikoina ja myöhemmin n.40cm pystyinä. Lähinnä siis keskityin ratsastamaan esteiden välit edes jotakuinkin reippaasti mutta hallitusti. Selästä käsin meno ei tuntunut erityisen hyvältä, ja muutaman kerran kiellettiin, ja taisipa poni kuskatakkin välillä, mutta videolla ei näyttänyt kovin kamalalta. Parannettavaa on kyllä huimasti, joten odotukset eivät tosiaankaan ole kovin korkealla kisojen suhteen.
Ainoat kuvat mitä olen saanut, ovat kaikki eiliseltä. Pahoittelen laatua, yhdeksän jälkeen alkaa nykyään olla jo aavistuksen hämärää.
Tänään miun oli tarkoitus mennä rennosti ilman satulaa kentällä, vaan eipäs taas mentykään ihan suunnitelmien mukaan. Anni pisti viestiä, josko lähtisin sen ja Ellun kanssa maastoon, ja niin tehtiin. Iipu oli erittäin järkystynyt kun tajusi että jostain oli pölähtänyt poni keskelle tietä, eikä sitten voinut liikkua mihinkään, kun piti tuijottaa. Miä ja Anni tultiin alas ja annettiin ponien tutustua, eikä kumpikaan edes luiminut! Iivari taisi saada tyttöystävän, sillä Ellu on ensimmäinen tamma jonka kanssa herra on tullut toimeen - aasi pelkää Iipua, Tinttua Iipu komentaa, ja Silviasta se ei muuten vaan tykkää. Kierrettiin sitten koko Pastilanlenkki, eli matkaa tuli kymmenisen kilometriä. Ravattiin ja laukattiin jonkin verran, ja oli kyllä älyttömän kivaa! Oli sen verran rankka reissu, että poni pääsi vielä suihkuun ennen laitumelle ja iltapalalle pääsyä.
Loppuun vielä pari tiedotusluontoista asiaa! Kotikorvella (eli Sannin ja näitten puutarhalla/tallilla) on blogi, johon miäkin saatan satunnaisesti kirjoittaa jos siellä käyn. Käykäähän kurkkaamassa! Klik tästä! Kotikorven YouTube-kanavalle pääset tästä.
Ja jos joku kaipailee vuokra(/hoito)ponia kerran pari viikossa, niin Iivarille voin sellaisen ottaa! Lukekaapas enemmän täältä! :)
Nyt joka tapauksessa viimeisen viikon kuulumiset! Aloitetaan tiistaista, jolloin käytiin Annin kanssa maastossa. Ei tehty mitään hurjan pitkää lenkkiä, ehkä 4km, jonka lisäksi pyörittiin muutama kierros koulun kentällä. Kokeiltiin samalla neopreenialustaa, joka tilattiin Hööksiltä joku aika sitten, ja Iivari oli heti tosi mukava ratsastaa, kun satula pysyi paikallaan.
Tiistaina myös ilmoitin itseni Iipun kanssa Wanha-Tuukkalan tallin harjoituskisoihin, esteille 30-50cm luokkaan mennään hyppäämään 40cm rata, ja koulua yritetään raviohjelman muodossa. Kisat ovat lauantaina 10.8. joten pikkuhiljaa alkaa jännittää - miun ekat kisat, joten paniikkikuolema lauantai-aamuna on mahdollinen... :D
Koska toinen luokista on tosiaan esteitä, piti meidän päästä keskiviikkona harjoittelemaan. Anni teki miulle muutaman esteen radan, jota sitten reenailtiin. Tultiin kaikki esteet ensin yksittäisinä, jonka jälkeen tultiin ratana. Miulla oli varsin paljon hallintaongelmia, ja aikaa kisoihin on sen verran vähän että on kyllä ihmeiden ihme jos oikeasti selvitään kisaradasta! Keskiviikkona nimittäin kielleltiin sarjan b-osalle erittäin tehokkaasti, meillä oli täysin erilaiset suunnitelmat siitä, mihin suuntaan esteiden jälkeen jatketaan, ja jopa siitä mikä este seuraavana on tarkoitus hypätä... Ponia miun ei pidä syyttää oikeastaan mistään, sillä kaikki olivat miun virheitä - vaikka Iivari osaa ja tykkää hypätä, kyytiin ei pidä ikinä jäädä vain matkustamaan. Edes hetkeksi. Anni ratsasti välissä, ja kun miä vielä lopuksi hyppäsin koko radan, poni menikin jo ihan hienosti. :)
Torstaina näin Iidaa piiitkästä aikaa (2,5 viikkoa on meille oikeasti pitkä aika!). Lähdettiin koulun kentälle tarkoituksena käydä lähinnä kokeilemassa raviohjelma läpi. Miä ratsastin menomatkan ja menin radan kerran. Jo siinä vaiheessa huomasin, että poni on ihan tajuttoman hyvä! Päästin Iidan kokeilemaan radan läpi, ja päädyin sen jälkeen pitämään niille jotain koulutunnin tapaista. Alkuun Iida ihan vain ravaili molempiin suuntiin tehden pääty-ympyrät päätyihin. Kun Iipu hetken kuluttua alkoi pitää halutun tempon, oli Iidan helpompi pitää tasainen tuntuma suuhun, ja ponin uskaltaa tukeutua käteen. Välikäyntien jälkeen Iida teki tätä tehokkaaksi havaittua spiraalia harjoitusravissa. Alkuvaikeuksien jälkeen poni alkoi rentoutua kunnolla, ja teki aika näppärästi mitä pyydettiin. Kun Iida tämän jälkeen keventeli suoraa uraa pitkin, poni näytti paremmalta kuin ikinä! :3 Oli hienoa nähdä miten se on vihdoin oppinut käyttämään itseään oikein! Lopuksi Iida otti vielä vähän laukkaa molempiin suuntiin. Aloitettiin oikealla, kun uskottiin sen olevan vaikeampi, mutta vielä mitä! Heti ensimmäisellä nostolla tuli rauhallinen ja hallittu myötälaukka, joka säilyi jopa kaarteissa. Itseasiassa kaikenkaikkiaan neljästä nostosta kolme oli oikein, mikä miusta on aika hyvin tuon ponin kanssa. Vasemmalle Iida laukkasi turvallisuussyistä pääty-ympyrällä, ettei poni karkaa kentältä, ja kun vasen on Iidalle vaikeampi suunta, laukan pitäminen koko ympyrän ajan teetti aluksi vaikeuksia, mutta onnistui lopulta ihan nätisti. Kehuttiin ponia ja lähdettiin kotiin, ja poni sai tietenkin laukata muutaman ylämäen matkan varrelta! :)
Perjantaina meinasin pitää Iivarilla vaparin, mutta kahdeksan maissa illalla päätinkin vielä lähteä maastoon. Käytiin taas ehkä 4km lenkki, ja menomatka oli yhtä tappelua. Siinä otettiin taas miehestä mittaa kun poni oli kääntymässä ojien kautta kotiin, mutta kuski haluaisi vielä jatkaa eteenpäin... Ja tässä jos käytät raippaa, perä lentää ja todennäköisesti juostaan kotiin, mutta ilman raippaa mennään enintään takaperin ojaan. Ensimmäisellä kerralla jouduin tulemaan alas ja raipan kanssa käskemään eteenpäin, mutta tämän jälkeen selvisin selästä käsin, kun aikani tappelin. Lopulta poni alkoi tajuta että miä määrään, ja tyytyi vain vähän suunnittelemaan kääntymistä, mutta jatkoikun suoraan kun vähän napakammin käskin. Ravissa ei ongelmaa ollut kuin ensimmäisten viiden askeleen aikana, jolloin Iivari yritti pysähtyä ja kääntyä ympäri. Niinpä ravattiinkin viimeiset 500m ennen kääntymistä. Kun vihdoin päästiin kääntöpaikalle, homma helpottui huomattavasti. Tultiin siinä sitten Puhintien hiittipätkää reippaassa laukassa, kun mutkassa vastaan tuli auto. Iivarilla on onneksi tosi hyvät jarrut maastossa lähes poikkeuksetta, joten ehdin juuri saada ponin käyntiin ennen ohitusta. Herra kävi laukan jäljiltä kuitenkin kuumana, ja oli vielä kiukkuinen autolle joka keskeytti hyvän maastolaukan, joten heti kun auto oli ohitettu, poni pukitti ihan suoraan kohti autoa! Onneksi ei osunut! Pukin jälkeen matka jatkui kävellen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja poni ilmeisesti siis vain halusi sanoa että tyhmä auto! :D Loppumatkasta ei uskallettu enää kovin lujaa mennä, vaan käveltiin ja ravattiin vähän. Vasta viimeisellä suoralla ennen kotiin kääntyvää metsätietä otettiin vielä yksi reipas laukkapätkä. Oli kyllä kiva reissu, vaikka alkumatkasta tekikin mieli luovuttaa!
Lauantaina Iivarilla oli vapari, ja miä itse olin Sannin kaverina Korpijärven Kuhhauksessa, eli meidän kylän kesätapahtumassa. Sanni piti siellä siis talutusratsastusta Sandalla, ja miä olin pitämässä seuraa :D
Eilen ratsastin vasta yhdeksän maissa illalla. En yhtään tykännyt ajatuksesta, että joudun taas hyppäämään - ihan ponia ajatellen - kun vasta hypättiin, keskiviikkona (?) hypätään vielä kerran, ja lauantaina hypätään kisoissa.. Pakko on kuitenkin vähän treenata, kun ratana hypätessä meillä on vielä homma aika hukassa. Hups. En mennyt kuin kahta lävistäjillä olevaa estettä, aluksi ristikoina ja myöhemmin n.40cm pystyinä. Lähinnä siis keskityin ratsastamaan esteiden välit edes jotakuinkin reippaasti mutta hallitusti. Selästä käsin meno ei tuntunut erityisen hyvältä, ja muutaman kerran kiellettiin, ja taisipa poni kuskatakkin välillä, mutta videolla ei näyttänyt kovin kamalalta. Parannettavaa on kyllä huimasti, joten odotukset eivät tosiaankaan ole kovin korkealla kisojen suhteen.
Ainoat kuvat mitä olen saanut, ovat kaikki eiliseltä. Pahoittelen laatua, yhdeksän jälkeen alkaa nykyään olla jo aavistuksen hämärää.
Mitäs sitä suotta suhtautumaan pieniin esteisiin pieninä esteinä..! :D
Hei voisko joku opettaa miut hyppäämään, hävettää katsoa tuota miun istuntaa.. Vaikka ei sillä että ponikaan tässä kuvassa huippuhyppääjältä näyttäisi. Onneksi osan voi pistää sen piikkiin, että kuva on otettu aavistuksen myöhässä. xd
Tänään miun oli tarkoitus mennä rennosti ilman satulaa kentällä, vaan eipäs taas mentykään ihan suunnitelmien mukaan. Anni pisti viestiä, josko lähtisin sen ja Ellun kanssa maastoon, ja niin tehtiin. Iipu oli erittäin järkystynyt kun tajusi että jostain oli pölähtänyt poni keskelle tietä, eikä sitten voinut liikkua mihinkään, kun piti tuijottaa. Miä ja Anni tultiin alas ja annettiin ponien tutustua, eikä kumpikaan edes luiminut! Iivari taisi saada tyttöystävän, sillä Ellu on ensimmäinen tamma jonka kanssa herra on tullut toimeen - aasi pelkää Iipua, Tinttua Iipu komentaa, ja Silviasta se ei muuten vaan tykkää. Kierrettiin sitten koko Pastilanlenkki, eli matkaa tuli kymmenisen kilometriä. Ravattiin ja laukattiin jonkin verran, ja oli kyllä älyttömän kivaa! Oli sen verran rankka reissu, että poni pääsi vielä suihkuun ennen laitumelle ja iltapalalle pääsyä.
Loppuun vielä pari tiedotusluontoista asiaa! Kotikorvella (eli Sannin ja näitten puutarhalla/tallilla) on blogi, johon miäkin saatan satunnaisesti kirjoittaa jos siellä käyn. Käykäähän kurkkaamassa! Klik tästä! Kotikorven YouTube-kanavalle pääset tästä.
Ja jos joku kaipailee vuokra(/hoito)ponia kerran pari viikossa, niin Iivarille voin sellaisen ottaa! Lukekaapas enemmän täältä! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)