maanantai 5. elokuuta 2013

Käyn ahon laitaa, minä ilman paitaa, ei estä kukaan, kun matkaa teen

Viime postauksessa kerroinkin, että Iivarin oikeassa takasessa oli jotain häikkää, mutta nyt poni on jo ihan kunnossa. Tai ollut itseasiassa jo reilusti yli viikon. Riitti ihan vain muutaman päivän loma ja linimenttaaminen aamuin illoin. :)

Nyt joka tapauksessa viimeisen viikon kuulumiset! Aloitetaan tiistaista, jolloin käytiin Annin kanssa maastossa. Ei tehty mitään hurjan pitkää lenkkiä, ehkä 4km, jonka lisäksi pyörittiin muutama kierros koulun kentällä. Kokeiltiin samalla neopreenialustaa, joka tilattiin Hööksiltä joku aika sitten, ja Iivari oli heti tosi mukava ratsastaa, kun satula pysyi paikallaan.

Tiistaina myös ilmoitin itseni Iipun kanssa Wanha-Tuukkalan tallin harjoituskisoihin, esteille 30-50cm luokkaan mennään hyppäämään 40cm rata, ja koulua yritetään raviohjelman muodossa. Kisat ovat lauantaina 10.8. joten pikkuhiljaa alkaa jännittää - miun ekat kisat, joten paniikkikuolema lauantai-aamuna on mahdollinen... :D

Koska toinen luokista on tosiaan esteitä, piti meidän päästä keskiviikkona harjoittelemaan. Anni teki miulle muutaman esteen radan, jota sitten reenailtiin. Tultiin kaikki esteet ensin yksittäisinä, jonka jälkeen tultiin ratana. Miulla oli varsin paljon hallintaongelmia, ja aikaa kisoihin on sen verran vähän että on kyllä ihmeiden ihme jos oikeasti selvitään kisaradasta! Keskiviikkona nimittäin kielleltiin sarjan b-osalle erittäin tehokkaasti, meillä oli täysin erilaiset suunnitelmat siitä, mihin suuntaan esteiden jälkeen jatketaan, ja jopa siitä mikä este seuraavana on tarkoitus hypätä... Ponia miun ei pidä syyttää oikeastaan mistään, sillä kaikki olivat miun virheitä - vaikka Iivari osaa ja tykkää hypätä, kyytiin ei pidä ikinä jäädä vain matkustamaan. Edes hetkeksi. Anni ratsasti välissä, ja kun miä vielä lopuksi hyppäsin koko radan, poni menikin jo ihan hienosti. :)

Torstaina näin Iidaa piiitkästä aikaa (2,5 viikkoa on meille oikeasti pitkä aika!). Lähdettiin koulun kentälle tarkoituksena käydä lähinnä kokeilemassa raviohjelma läpi. Miä ratsastin menomatkan ja menin radan kerran. Jo siinä vaiheessa huomasin, että poni on ihan tajuttoman hyvä! Päästin Iidan kokeilemaan radan läpi, ja päädyin sen jälkeen pitämään niille jotain koulutunnin tapaista. Alkuun Iida ihan vain ravaili molempiin suuntiin tehden pääty-ympyrät päätyihin. Kun Iipu hetken kuluttua alkoi pitää halutun tempon, oli Iidan helpompi pitää tasainen tuntuma suuhun, ja ponin uskaltaa tukeutua käteen. Välikäyntien jälkeen Iida teki tätä tehokkaaksi havaittua spiraalia harjoitusravissa. Alkuvaikeuksien jälkeen poni alkoi rentoutua kunnolla, ja teki aika näppärästi mitä pyydettiin. Kun Iida tämän jälkeen keventeli suoraa uraa pitkin, poni näytti paremmalta kuin ikinä! :3 Oli hienoa nähdä miten se on vihdoin oppinut käyttämään itseään oikein! Lopuksi Iida otti vielä vähän laukkaa molempiin suuntiin. Aloitettiin oikealla, kun uskottiin sen olevan vaikeampi, mutta vielä mitä! Heti ensimmäisellä nostolla tuli rauhallinen ja hallittu myötälaukka, joka säilyi jopa kaarteissa. Itseasiassa kaikenkaikkiaan neljästä nostosta kolme oli oikein, mikä miusta on aika hyvin tuon ponin kanssa. Vasemmalle Iida laukkasi turvallisuussyistä pääty-ympyrällä, ettei poni karkaa kentältä, ja kun vasen on Iidalle vaikeampi suunta, laukan pitäminen koko ympyrän ajan teetti aluksi vaikeuksia, mutta onnistui lopulta ihan nätisti. Kehuttiin ponia ja lähdettiin kotiin, ja poni sai tietenkin laukata muutaman ylämäen matkan varrelta! :)

Perjantaina meinasin pitää Iivarilla vaparin, mutta kahdeksan maissa illalla päätinkin vielä lähteä maastoon. Käytiin taas ehkä 4km lenkki, ja menomatka oli yhtä tappelua. Siinä otettiin taas miehestä mittaa kun poni oli kääntymässä ojien kautta kotiin, mutta kuski haluaisi vielä jatkaa eteenpäin... Ja tässä jos käytät raippaa, perä lentää ja todennäköisesti juostaan kotiin, mutta ilman raippaa mennään enintään takaperin ojaan. Ensimmäisellä kerralla jouduin tulemaan alas ja raipan kanssa käskemään eteenpäin, mutta tämän jälkeen selvisin selästä käsin, kun aikani tappelin. Lopulta poni alkoi tajuta että miä määrään, ja tyytyi vain vähän suunnittelemaan kääntymistä, mutta jatkoikun suoraan kun vähän napakammin käskin. Ravissa ei ongelmaa ollut kuin ensimmäisten viiden askeleen aikana, jolloin Iivari yritti pysähtyä ja kääntyä ympäri. Niinpä ravattiinkin viimeiset 500m ennen kääntymistä. Kun vihdoin päästiin kääntöpaikalle, homma helpottui huomattavasti. Tultiin siinä sitten Puhintien hiittipätkää reippaassa laukassa, kun mutkassa vastaan tuli auto. Iivarilla on onneksi tosi hyvät jarrut maastossa lähes poikkeuksetta, joten ehdin juuri saada ponin käyntiin ennen ohitusta. Herra kävi laukan jäljiltä kuitenkin kuumana, ja oli vielä kiukkuinen autolle joka keskeytti hyvän maastolaukan, joten heti kun auto oli ohitettu, poni pukitti ihan suoraan kohti autoa! Onneksi ei osunut! Pukin jälkeen matka jatkui kävellen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja poni ilmeisesti siis vain halusi sanoa että tyhmä auto! :D Loppumatkasta ei uskallettu enää kovin lujaa mennä, vaan käveltiin ja ravattiin vähän. Vasta viimeisellä suoralla ennen kotiin kääntyvää metsätietä otettiin vielä yksi reipas laukkapätkä. Oli kyllä kiva reissu, vaikka alkumatkasta tekikin mieli luovuttaa!

Lauantaina Iivarilla oli vapari, ja miä itse olin Sannin kaverina Korpijärven Kuhhauksessa, eli meidän kylän kesätapahtumassa. Sanni piti siellä siis talutusratsastusta Sandalla, ja miä olin pitämässä seuraa :D

Eilen ratsastin vasta yhdeksän maissa illalla. En yhtään tykännyt ajatuksesta, että joudun taas hyppäämään - ihan ponia ajatellen - kun vasta hypättiin, keskiviikkona (?) hypätään vielä kerran, ja lauantaina hypätään kisoissa.. Pakko on kuitenkin vähän treenata, kun ratana hypätessä meillä on vielä homma aika hukassa. Hups. En mennyt kuin kahta lävistäjillä olevaa estettä, aluksi ristikoina ja myöhemmin n.40cm pystyinä. Lähinnä siis keskityin ratsastamaan esteiden välit edes jotakuinkin reippaasti mutta hallitusti. Selästä käsin meno ei tuntunut erityisen hyvältä, ja muutaman kerran kiellettiin, ja taisipa poni kuskatakkin välillä, mutta videolla ei näyttänyt kovin kamalalta. Parannettavaa on kyllä huimasti, joten odotukset eivät tosiaankaan ole kovin korkealla kisojen suhteen.

Ainoat kuvat mitä olen saanut, ovat kaikki eiliseltä. Pahoittelen laatua, yhdeksän jälkeen alkaa nykyään olla jo aavistuksen hämärää.





Mitäs sitä suotta suhtautumaan pieniin esteisiin pieninä esteinä..! :D



Hei voisko joku opettaa miut hyppäämään, hävettää katsoa tuota miun istuntaa.. Vaikka ei sillä että ponikaan tässä kuvassa huippuhyppääjältä näyttäisi. Onneksi osan voi pistää sen piikkiin, että kuva on otettu aavistuksen myöhässä. xd



Tänään miun oli tarkoitus mennä rennosti ilman satulaa kentällä, vaan eipäs taas mentykään ihan suunnitelmien mukaan. Anni pisti viestiä, josko lähtisin sen ja Ellun kanssa maastoon, ja niin tehtiin. Iipu oli erittäin järkystynyt kun tajusi että jostain oli pölähtänyt poni keskelle tietä, eikä sitten voinut liikkua mihinkään, kun piti tuijottaa. Miä ja Anni tultiin alas ja annettiin ponien tutustua, eikä kumpikaan edes luiminut! Iivari taisi saada tyttöystävän, sillä Ellu on ensimmäinen tamma jonka kanssa herra on tullut toimeen - aasi pelkää Iipua, Tinttua Iipu komentaa, ja Silviasta se ei muuten vaan tykkää. Kierrettiin sitten koko Pastilanlenkki, eli matkaa tuli kymmenisen kilometriä. Ravattiin ja laukattiin jonkin verran, ja oli kyllä älyttömän kivaa! Oli sen verran rankka reissu, että poni pääsi vielä suihkuun ennen laitumelle ja iltapalalle pääsyä.

Loppuun vielä pari tiedotusluontoista asiaa! Kotikorvella (eli Sannin ja näitten puutarhalla/tallilla) on blogi, johon miäkin saatan satunnaisesti kirjoittaa jos siellä käyn. Käykäähän kurkkaamassa! Klik tästä! Kotikorven YouTube-kanavalle pääset tästä.

Ja jos joku kaipailee vuokra(/hoito)ponia kerran pari viikossa, niin Iivarille voin sellaisen ottaa! Lukekaapas enemmän täältä! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti