Estetunti

Maijan piti alunperin pitää meille tänään koulutunti, mutta koska Iivarilla on tuuppailtu nyt kolme päivää, pyysin sittenkin estetuntia. Kenttä oli niin heinäinen, etteivät maapuomit, tötteröt tms olisi näkyneet, joten käytiin ensin ajamassa päältä ajettavalla ruohonleikkurilla heinät veks, jonka jälkeen Maija jäi rakentamaan esteitä kun miä menin laittamaan Iivaria kuntoon.

Kentällä mentiin alkuun koulua ja herkistelin ponia, jotta selvittäisiin esteistä. Mentiin askellajit läpi ja laukassa koin muutamat pukitkin. Onnistuttiin myös melkein jyräämään yksi tötterö, mutta hypättiinkin sen yli... Poni kuumeni aika paljon kun kentällä oli esteet, joten sain rauhoitella välillä ihan kunnolla, jotta en kuolisi sinne selkään.. :D Maija vähän korjaili miun istuntaa ja lyhensi jalustimia kahdella reiällä miun normaaleista estejalkkareista - oli alkuun hieman haastavaa, mutta loppupeleissä helpotti hyppäämistä vähän.

 A.= pysty n.40cm, B.= puomit, C.= ristikko, D.= pysty 40cm/pysty 60cm/okseri 40+60cm, oranssit pisteet tötteröitä

Kun päästiin viimein hyppäämään, aloitettiin tulemalla ristikko portille päin harjoitusravissa. Ensimmäisellä kerralla Iivari nosti laukan esteellä, mutta toisella kerralla päästiin myös pois esteeltä ravissa. Tötsät olivat kertomassa mistä käännän ja mihin. Tultiin tämä pariin kertaan ravissa ja laukassa, ja sitten siirryttiin hyppämään pystyä (este A) portille päin laukassa, siltä käännyttiin puomeille jotka mentiin ravissa, siitä kokorataleikkaa ristikon ja okserin välistä, ja sieltä vielä ristikko portille päin. Tämä sujui muuten ihan hyvin, mutten ikinä muistanut kääntyä puomeille ajoissa, joten ohihan sitä mentiin. Tämäkin tultiin pari kertaa, ennen kuin alettiin hypätä estettä D, joka oli alkuun n.40cm pysty. Lähestyttiin pitkää sivua pitkin ja tötteröltä käännyttiin kohti estettä ja lyhyttä sivua, eli hypättiin siis periaatteessa poispäin kotoa. Ensimmäinen hyppy oli vähän isompi kuin mihin olin varautunut, kun Iivari järkyttyi sinivalkoisesta maapuomista esteen alla ja varmisteli kunnolla. Kestin kuitenkin kyydissä. Tultiin myös samaa rataa kuin aiemminkin, mutta lisättiin loppuun tämä pysty.

Maija sitten nosti pystyn 60 senttiseksi ja tultiin tämä yksittäisenä kertaalleen. Vaikka lähestyminen tulikin aika huonosti ja ravissa, selvittiin yli ja miäkin kerkesin yllättävän hyvin hyppyyn mukaan. Esteen jälkeen poni kuitenkin tuppasi kääntymään oikealle nopeammin kuin miä olisin toivonut, joten kyydissä pysyminen esteen jälkeen oli välillä hieman haasteellista.

Maija oli kuitenkin päättänyt laittaa meidät hyppäämään tämän esteen myös okserina, joten olin aika varma että laskeutuessa, tai viimeistään esteeltä poistuttaessa koittaa kuolema, kun en pysy ponin vauhdissa mukana. Etupuomi oli siis sen 40cm ja takapuomi 60cm, väliä oli ehkäpä 40cm. Lähestyessä olin edelleen varma, etten selviä ilman putoamista, mutta uskalsin luottaa poniin ja lähteä hyppyyn. Laskeskelin mielessäni vähän askelia ja ponnistuspaikkaa ja pääsin hyppyyn kutakuinkin samaan aikaan kuin ponikin. Selvittiin jopa alastulosta kunnialla (tai Iivarillahan ei ollut pienintäkään ongelmaa, mutta miä en aina ihan luota taitoihini...) ja kehuin paljon. Lopuksi Maija nosti ristikon pieneksi pystyksi ja laittoi toisen pystyn alle laatikot, ja hyppäsin molemmat esteet kerran. Loppuravit menin taas ilman jalustimia ja ohjia, ja otinpa pienen laukkapätkänkin.

Vaikka Maijan vinkeillä opinkin istumaan paremmin myös laskeutumisissa, en ollut tänään kovin tyytyväinen itseeni. En osannut ratsastaa ponia kunnolla esteille, laukkaaminen oli aikamoista häsellystä, ja jotenkin en osannut tehdä mitään.. Iivariin olin kuitenkin tosi tyytyväinen, vaikka kuumenikin jonkin verran, eikä keskittynyt aina ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Se eteni kuitenkin hyvin, ei kieltänyt kuin kerran (miun oma moka), ei tiputtanut kai kertaakaan, ja oli muutenkin kiva. Toki pukitti laukassa, mutta sekin johtui varmaan lähinnä kuumumisesta. On se hieno ♥

Koulutunti

Sanni päätti pitää miulle ja Iivarille tänään koulutunnin. Tehtiin aika perusjuttuja, alkuun mentiin peruutuksia ja temponmuutoksia ravissa. Peruutuksethan eivät missään nimessä kuulu Iivarin lempiliikkeisiin, joten välillä jouduttiin hetki taistelemaan ennen kuin herra suostui liikahtamaan taaksepäin - kuitenkin heti kun ensimmäinen askel oli saatu, poni suostui peruuttamaan sen verran kuin pyysin. Ravilisäykset onnistuivat ihan kohtalaisesti heti kun poni tajusi jutun jujun, mutta kokoaminen (tai ylipäätään hitaampitempoinen ravi) oli Iivarista jotain ihan käsittämätöntä, sillä vaikka jarrut ja kaasu löytyivät, ne eivät toimineet askellajin sisällä, vaan aina siirryttiin joko käyntiin, tai sitten ravattiin vähän turhan reippaasti.

 Miulla oli vissiin jotain ongelmia... :D

Kun ravaaminen alkoi kutakuinkin sujua, otettiin käyntiin ja mentiin avotaivutuksia. Miähän en ollut niitä mennyt yli vuoteen ja Iivarikaan ei ole niitä meillä mennyt kuin pari kertaa. Ensimmäiset avot sujuivat kuitenkin tosi hyvin, mutta loppua kohden ponia alkoi selvästi ottaa pattiin ja sainkin tehdä kiitettävästi töitä jotta saatiin edes pari askelta aikaiseksi. Seuraavaksi olikin siis laukkojen vuoro... Aloitettiin vasempaan, onhan se ponille helpompi suunta. Nostot onnistuivat hyvin, ja sain ponin jopa kuuntelemaan mielestäni ihan kohtalaisesti. Hommaa vain vaikeutti se, että kaksi kulmista olivat liukkaita ja niissä täytyi oikaista vähän, joten ohjauksen kanssa sai olla tarkkana, jotta päästäisiin päätyihin ilman että ajaudutaan kuitenkaan kulmaan uraa pitkin. Myös laukan ylläpitäminen pääty-ympyrällä osoittautui haasteeksi, etenkin kun Iivari olisi halunnut välillä juosta suoraan Sannin syliin. Onnistuttiin kuitenkin lopulta ihan kohtuu hyvin - tosin miun ja Iivarin "kohtuu hyvin" on aika monen "ei niin hyvin". :'D Oikealle saatiin pari kertaa myötälaukka, joten olin ihan tyytyväinen ja lopetettiin siihen.

Loppuverkat menin ilman jalustimia ja ohjia (jotka olivat kaulalla solmittuna). Välillä olin takaperin, välillä risti-istunnassa, välillä pidin jalkoja lautasten päällä... Sannin tunnit ovat kieltämättä ihan mielenkiintoisia. Tipuin kerran tyylikkäästi käynnistä, ja kerran meinasin tippua, mutta sinnittelin itseni takaisin satulaan. Oli hauska tunti, pakko myöntää!

Joku tarkkasilmäinen ehkä jo huomasikin, mutta Iivarilla ei siis enää käytetä romaania, sillä mahaa on sen verran, että satula on aivan sopiva ilmankin. Katsotaan uudestaan sitten kun herra vähän laihtuu.

Ei herranjumala..

Vaikka koulu alkoikin ja miulla on huomattavasti vähemmän aikaa olla koneella, miä en käsitä miten oon voinut päästää itseni luistamaan tästä bloggaamisesta! Nyt on (jälleen...) pakko yrittää ryhdistäytyä. Olen joskus vain niin käsittämättömän laiska ihminen.
Pakko myöntää että Iivarikin päässyt aikamoisen lihavaksi - vaikka se toki on aika pullero yleensäkkin ollut, näin lihava se ei ole tainnut vielä kertaakaan olla. Olenhan miä sitä toki hoitanut ja liikuttanut, mutta tuntuu vaan ihan hirveältä ajatella että on miun vika että sen maha on niin valtaisa.

Nyt tähänkin asiaan on kuitenkin tultava muutos. - Ja tuleekin. Nythän miun suurin ongelma on ollut se, ettei tuuppailu ole innostanut yhtään, varsinkin kun oikean laukan nosto, tai ylipäätään minkäänlaisen laukan ylläpitäminen ja rauhoittaminen ei ole sujunut ihan niinkuin pitäisi. Miä olen nyt keksinyt kuitenkin luultavasti oikein mainion ratkaisun ongelmaan, nimittäin Maija. :D Miä äsken jo komensinkin sen pitämään meille koulutunnin, joten kai se on alettava varautua perjantaihin ja kunnon rääkkiin - paras siis yrittää tämä flunssakin taltuttaa, ettei tarvitsisi olla sitten joka välissä nenää nostelemassa...

Kenenkään ei nyt pidä kuitenkaan kuvitella, että olisin jotenkin kyllästynyt ratsastuskseen tai Iivariin - en suinkaan - miulla on nyt vain tämmöinen harvinaisen ärsyttävä vätystelykausi, jolloin en tee mitään jos ei juuri sillä hetkellä huvita. Tiedän, että jos vain vaihdan vaatteet ja menen hakemaan ponia, jaksan aivan mainiosti myös ratsastaa, ja monesti suunnittelenkin koulun jälkeen kotiin pyöräillessä mitä teen Iivarin kanssa, mutta ei. Uskon tiedän kuitenkin, että tästä on suunta vain ylöspäin! Eihän näin tärkeään harrastukseen vain yksinkertaisesti ole mahdollista kyllästyä - saati sitten noin rakkaaseen elukkaan! ♥

Sieltä se iskee ♥

Tarkoitus olisi tehdä tällä viikolla myös tallin esittely -postaus, kun miulta oli sitä toivottu ;)

Video

Tein tässä tylsyyksissäni videon Iivarin kehityksestä esteillä. Alkuunhan se joko kielsi tai jyräsi estettä päin kun ei nostellut jalkojaan, ja vaikka nykyäänkin kieltää joskus, on kuitenkin oppinut hyppäämään, eikä tyylikään ole mikään ihan huonoin mahdollinen. Videon viimeisessä pätkässä Jenni ja Iivari tulevat nyt myös sen 70cm :)

Huomasinpa äsken että teitä lukijoitakin löytyy jo 13 + tietääkseni muutama anonyymi. Kiitokset kaikille siitä että jaksatte blogia seurailla! :)

Pomppuponi iski jälleen

Huh, Iivari hyppäsi tänään uuden ennätyksensä (ratsastajan kanssa), 70cm, ja vielä reilulla ilmavaralla kaiken lisäksi. Muutenkin herra oli kunnon pomppuponi tänään. Eli Jenni kävi hyppäämässä Iivarilla tänään sillä aikaa kun sen äiti kävi kahvittelemassa meillä. Tein kentälle pienen innarin, pienen okserin sekä ristikon, vaikka hetki menikin ennen kuin Jenni pääsi aloittamaan hyppäämisen, sillä oikean laukan kanssa piti taistella taas varmaan 10 minuuttia ennen kuin se sieltä löytyi. Mutta löytyi kuitenkin. Alkuun Jenni meni kaikki esteet muutamaan kertaan ja meni ihan perushyvin, mutta sitten nostin ristikon 60cm pystyksi.

Ensimmäiset hypyt pystylle sujuivatkin ihan mallikkaasti ja ponnistuspaikatkin osuivat kohtuullisesti paikoilleen, joten ajattelin että eiköhän nosteta - olihan Jenni vasta hypännyt Prinssillä oman ennätyksensä 90cm. Seuraava korkeus oli siis 70cm, jota Iivari ei ole mennyt kuin pari kertaa irtona. Lähestyminen sujui Iivarille tyypilliseen tapaan vauhdilla, mutta juuri ennen estettä se näytti tajuavan puomin nousseen ja meinasi stopata, mutta Jennin rohkaisemana ponnistikin aivan juuresta suoraan ylöspäin ja ylitti esteen varmaan 20cm ilmavaralla. Hieno poni! Sitten alkoikin kieltäminen, ja miun oli laskettava puomi takaisin 60senttiin jotta saatiin Iivari yli - ja siitä alkoikin taas ilmavaralla hyppääminen...  Jotta herra suostuisi hyppäämään eikä vain jylläisi ohi, Jenni napautti raipalla lavalle juuri ennen estettä ja huusi "hyppää!" - ja Iivarihan hyppäsi! Se lähti jälleen aika juuresta ja liihotteli varmaan 40cm puomin yläpuolelta, kunnes malttoi viimein laskeutua. Seuraavatkin hypyt olivat lähes samanlaisia.

Ja tässä välissä tuli se 70cm, mutta sen otin videolle..

Jenni meni toki myös jonkin verran innaria ja okseria ja hyvin meni :) Loppuravit Jenni antoi Iivarin mennä pitkällä ohjalla jotta poni sai venyttää kaulaansa eteen-alas ja rentoutua. Poni oli taas jopa hionnut kohtalaisesti, vaikka se monesti onkin hankala saada hikoamaan vaikka _hieman_ pyöreä onkin... :D

Koulua koululla.

Piia kävi meillä tänään pitkästä aikaa. Tarkoitus oli lähteä Iivarilla maastoon, mutta päädyttiinkin koulun (siis sen lakkautetun, minne on meiltä sen kilometrin matka) kentälle tuuppailemaan. Miä menin ensin ja kävin lähinnä askellajit läpi ja tein vähän voltteja. Iivari oli järkevä, mitä nyt välillä laukassa alkoi vähän painaa kädelle ja vetää vastaan, mutta näistäkin tilanteista selvittiin kun otin pari selkeämpää pidätettä. Onnistuin taas saamaan jopa oikeaan kierrokseen myötälaukan, jonka nostaminen on nyt ollut työn alla jonkin aikaa - Iivari kun on taas päättänyt "unohtaa" oikean laukan aivan täysin. Nytkin sain ottaa useamman noston ennen kuin oikea laukka sieltä löytyi. Kun se viimein nousi, laukkasin vähän matkaa ja sitten paaaljon kehuja ponille!

 miun jalat...

Vaihdettiin sitten ratsastajaa. Piia meni muutaman kerran pohkeenväistöt molempiin suuntiin sekä otti jonkin verran ravia ja Iivari toimi ihan mukavan näköisesti, varsinkin kun ratsastaja oli ponille periaatteessa tuntematon - Piia on mennyt Iivarilla kerran viime syksynä. Laukkakin näytti sujuvan, vaikka poni vähän yrittikin punkea sisäänpäin ja sillointällöin pyörähti heinikkoon yrittäen päästä syömään. Totesin vain, että se vaan testaa onko ratsastaja hereillä. Ja juuri kun pääsin sanomasta, Iivari vetäisi pari pukkia ja pyörähti äkkiä ympäri, jolloin Piialta tippui toinen jalustin. Tyylikkäästi se keikkui siellä selässä polviltaan, kunnes Iivari pysähtyi syömään ja Piia pääsi kunnolla takaisin satulaan. :D

Loppuaika menikin sitten ihan mukavasti, Piia otti vielä pari laukannostoa ennen kuin lähdettiin tallustamaan kotia kohti. Matkalla Piia antoi Iivarin laukata pari mäkeä ylös, mutta muuten käveltiin. Jälkimmäisen laukkapätkän jälkeen alettiin kuitenkin kuunnella, että nyt taitaa tulla auto, ja harvinaisen kovaääninen sellainen. Auton sijaan mutkasta ilmestyikin kaksi moottoripyörää, eivätkä kuskit tajunneet edes hidastaa vaikka kävelin melkein keskellä tietä. Piia pysäytti Iivarin tienlaitaan, jossa oli onneksi pieni levennys, sillä Iivari säikähti pyöriä ihan tosissaan (ja Iivarin kohdalla tosissaan tarkoittaa paria loikkaa, kun sen verran rohkea poni on) ja suunnilleen istahti. Miuta pelotti ett se peruuttaa keskelle tietä tai että Piia onnistuu tippumaan, mutta onneksi selvittiin turvallisesti vaikka jälkimmäinen kuski näytti lähinnä kiihdyttävän Iivarin kohdalla. Ai että miuta suututtaa tuollaiset ihmiset, jotka eivät millään lailla huomioi hevosta sellaisen kohdalle sattuessa. Vähänkin kun olisi ollut hermoheikkoisempi poni, olisi voinut käydä vaikka kuinka köpelösti. Onneksi Iivari on kuitenkin fiksu ja rauhallinen, ja tottunut sentään autoihin, pyöriin, koiriin yms, vaikka moottoripyörät yms vähän pelottaakin. ♥ Se ei kuitenkaan ole ikinä pelännyt silloin jos joku on vaikka skootterilla ajanut ihan tarhan ohi silloin kun poni on siellä, vaan se on ehkä vilkaissut mikä siellä pörisee, ja jatkanut heti syömistä. Hassu. :) Tosin yleensä tällaiset ajajat ovat olleet miun kavereita jotka tajuavat tulla aika hiljakseen ponin ohi.