Koulua koululla.

Piia kävi meillä tänään pitkästä aikaa. Tarkoitus oli lähteä Iivarilla maastoon, mutta päädyttiinkin koulun (siis sen lakkautetun, minne on meiltä sen kilometrin matka) kentälle tuuppailemaan. Miä menin ensin ja kävin lähinnä askellajit läpi ja tein vähän voltteja. Iivari oli järkevä, mitä nyt välillä laukassa alkoi vähän painaa kädelle ja vetää vastaan, mutta näistäkin tilanteista selvittiin kun otin pari selkeämpää pidätettä. Onnistuin taas saamaan jopa oikeaan kierrokseen myötälaukan, jonka nostaminen on nyt ollut työn alla jonkin aikaa - Iivari kun on taas päättänyt "unohtaa" oikean laukan aivan täysin. Nytkin sain ottaa useamman noston ennen kuin oikea laukka sieltä löytyi. Kun se viimein nousi, laukkasin vähän matkaa ja sitten paaaljon kehuja ponille!

 miun jalat...

Vaihdettiin sitten ratsastajaa. Piia meni muutaman kerran pohkeenväistöt molempiin suuntiin sekä otti jonkin verran ravia ja Iivari toimi ihan mukavan näköisesti, varsinkin kun ratsastaja oli ponille periaatteessa tuntematon - Piia on mennyt Iivarilla kerran viime syksynä. Laukkakin näytti sujuvan, vaikka poni vähän yrittikin punkea sisäänpäin ja sillointällöin pyörähti heinikkoon yrittäen päästä syömään. Totesin vain, että se vaan testaa onko ratsastaja hereillä. Ja juuri kun pääsin sanomasta, Iivari vetäisi pari pukkia ja pyörähti äkkiä ympäri, jolloin Piialta tippui toinen jalustin. Tyylikkäästi se keikkui siellä selässä polviltaan, kunnes Iivari pysähtyi syömään ja Piia pääsi kunnolla takaisin satulaan. :D

Loppuaika menikin sitten ihan mukavasti, Piia otti vielä pari laukannostoa ennen kuin lähdettiin tallustamaan kotia kohti. Matkalla Piia antoi Iivarin laukata pari mäkeä ylös, mutta muuten käveltiin. Jälkimmäisen laukkapätkän jälkeen alettiin kuitenkin kuunnella, että nyt taitaa tulla auto, ja harvinaisen kovaääninen sellainen. Auton sijaan mutkasta ilmestyikin kaksi moottoripyörää, eivätkä kuskit tajunneet edes hidastaa vaikka kävelin melkein keskellä tietä. Piia pysäytti Iivarin tienlaitaan, jossa oli onneksi pieni levennys, sillä Iivari säikähti pyöriä ihan tosissaan (ja Iivarin kohdalla tosissaan tarkoittaa paria loikkaa, kun sen verran rohkea poni on) ja suunnilleen istahti. Miuta pelotti ett se peruuttaa keskelle tietä tai että Piia onnistuu tippumaan, mutta onneksi selvittiin turvallisesti vaikka jälkimmäinen kuski näytti lähinnä kiihdyttävän Iivarin kohdalla. Ai että miuta suututtaa tuollaiset ihmiset, jotka eivät millään lailla huomioi hevosta sellaisen kohdalle sattuessa. Vähänkin kun olisi ollut hermoheikkoisempi poni, olisi voinut käydä vaikka kuinka köpelösti. Onneksi Iivari on kuitenkin fiksu ja rauhallinen, ja tottunut sentään autoihin, pyöriin, koiriin yms, vaikka moottoripyörät yms vähän pelottaakin. ♥ Se ei kuitenkaan ole ikinä pelännyt silloin jos joku on vaikka skootterilla ajanut ihan tarhan ohi silloin kun poni on siellä, vaan se on ehkä vilkaissut mikä siellä pörisee, ja jatkanut heti syömistä. Hassu. :) Tosin yleensä tällaiset ajajat ovat olleet miun kavereita jotka tajuavat tulla aika hiljakseen ponin ohi.