Estetunti 27.4.

Nyt kun tässä on koko päivä aikaa, voisin tehdä postauksen siitä perjantain tunnista :) Menin siis Vuokolla ja Heidi Kisalla. Iida, Essi ja äiti olivat kuvaamassa. Olin mennyt Vuokolla kaksi kertaa koulua, enkä erityisemmin pitänyt siitä, mutta en valittanut. Laitettiin se sitten yhdessä kuntoon, sillä Kisa oli edellisellä tunnilla eikä sitä tarvinnut hoitaa. Kun päästiin maneesiin ja aloitettiin tunti, alkoi heti sataa vettä. Muutaman kierros ehdittiin siinä kävellä (kome kertaa kovempaa ja isommilla askelilla kuin Iivari :D ) kun maneesista sammui valot. Ihan hyvin siellä onneksi näki, ja melkein heti valot palasivatkin. Seuraavaksi ihan lähellä jyrähti kuitenkin ukkonen - ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vaikka sade ropisikin niin kovaa että Maaritin huudot kuuluivat vain nipin napin, jatkettiin normaalisti tuntia, sillä molemmat hevoset olivat suht rauhallisia. Kun kuitenkin tuli aika laukata, sade yltyi niin kovaksi ettei varmaan omaa puhettakaan olisi kuullut ja Vuokko päätti säikähtää. Se kiskaisi pään taivaisiin ja lähti juoksemaan katsomopäätyyn. Sain sen pysähtymään keskihalkaisijalle, mutta neiti alkoi steppailla ja peruutella niin että Maaritin oli tultava pelastamaan meidät. Tämä sama tapahtui hetken päästä uudestaan, tällä kertaa vain käynnistä.

Kun sade sitten laantui, otettiin vielä pienet laukat ja alettiin hyppäämään. Mentiin vain iiihan pieniä ristikoita, joka oli sinänsä ihan hyvä, sillä varsinkin miulla ja Vuokolla oli erimielisyyksiä ohjauksen suhteen. Aloitettiin harjoituksella, jossa käännyttiin lyhyeltä sivulta kohti pitkän sivun vieressä olevaa estettä, mutta heti kun hevonen oli suoristettu estettä kohti, tehtiin voltti vasemmalle ja vasta sen jälkeen hypättiin. Tultiin sama uudestaan, jonka jälkeen oli toisen vuoro. Voltti olisi pitänyt tehdä ravissa ja este ravissa/laukassa, mutta miä jouduin kävelemään voltin jotta Vuokko kuunteli, sekä sain ennenkaikkea suoran lähestymisen esteelle jottei mennä ohi - niinkuin alussa ehkä kolme kertaa pääsi käymään.

Lopuksi mentiin vielä pieni kolmen esteen rata pariin otteeseen. Muuten meni ihan ok, mutta aina ensimmäisen H-B lävistäjällä olevan esteen jälkeen Vuokko teki nopean käännöksen vasempaan vaikka kuinka yritin ohjata oikealle. Tuli sellainen olo, kuin olisin hevosen selässä kolmatta kertaa elämässäni :'D Joka välissä jouduin myös ottamaan hetkeksi käyntiin jotta Vuokko meni sinne mihin pyysin. Viimeisen radan kahden viimeisen esteen väli meni kuitenkin hienosti laukassa muutaman raviaskeleen turvin :)) Kaikenkaikkiaan olin ihan tyytyväinen tuntiin, vaikka se ukkoskuuro vähän häiritsikin, eikä miun ja Vuokon yhteistyökään täysin pelannut.

Hoidettiin sitten Vuokko ja Kisa pois ja vietiin ne yöksi tarhoihin, ja lähdettiin kotiin. Essi ja Heidi tulivat tallilta suoraan meille.

 Tässä sitä siis alkoi pelottaa se sateen ropina, vaikkei se erityisen pelokkaalta näytäkkään :D

 Ja tässä.. Ja anteeksi kun näyttää että kiskoisin ihan täysillä sitä suusta, mutta säikähdän poikkeuksetta aina jos tuntuu että hevonen lähtee käsistä (jäänyt ensimmäisestä tippumisesta), ja ohjat oli sen verran pitkät että kun pää nousi ylös, oli pidättäminen vaikeaa.

                                                                Heidi ja Kisa

                                                       TJ Shes Like Spirit

                                                                Vuokko :)

                                                     Vinda frá Önundarholti

                                       Kisa frá Langárfossi ♥ (yksi parhaista niemiksellä)


                                       kuvat © Iida (paitsi kaksi viimeistä on miun ottamia)

Jännittäää :D

Varoitan, tämä postaus tulee olemaan lyhyt, eikä siinä ole päätä eikä häntää ;)

Miulla ja Heidillä on siis huomenna yksityistunti Niemiksellä. Hypätään. Olen käynyt siellä viimeksi silloin heinäkuussa 2011, sillä viimeksi kun meillä olisi pitänyt olla tunti, tulin kipeäksi. Nyt siis jännittää ihan älyttömästi - eihän miulla oikeasti olisi syytä jännittää, sillä paikka, hevoset ja opettaja on tuttuja, ja kyllähän miä (ehkä) ratsastaa osaan, mutta silti :D Toivon kuitenkin että tunnista selvitään kunnialla. Iida lähtee luultavasti kuvaamaan, joten tännekkin varmaan kirjoitan suhteellisen pitkän ja kattavan postauksen tunnista kuvien kera, vaikkei se tänne kuuluisikaan, onhan tämä IIVARIN blogi. Saatte nyt kuitenkin yrittää kestää, ja jos ette kestä, niin jätätte sen sitten lukematta. :D Miuta vaan vähän pelottaa, etten osaa olla hiljaa siellä hevosen selässä, kun Iivarilla (ja kavereiden hevosilla) ratsastaessa saa mölistä niin paljon kuin sielu sietää. Ja ilmeetkin ovat varmasti mitä hurmaavampia, mutta mitäpä sitä murehtimaan. Ja pääsen muuten testaamaan uusia chapseja! ♥ Tästä pääset Niemiksen sivuille, jos kiinnostaa nähdä millaiselle tallille olen menossa :)

Iivarin kanssa ei ole tapahtunut viimeaikoina mitään ihmeellistä. Lauantaina siltä otetaan kengät pois ja herra saakin sitten juoksennella koko kesän paljain jaloin - mahdollisesti jätetään myös ensi talveksi ilman kenkiä. Saa vaan taan nähdä miten herra päättää tällä kertaa käyttäytyä, mutta luultavasti (tai ainakin toivotaan) että paremmin kuin viimeksi kengittäessä...

                 Vordís frá Hellatuni II  "Vordis"  - yksi ehdottomasti parhaista hevosista ikinä :D

Aurinko paistaa ja vettä EI sada - taitaa tulla kesä ♥

Tänään on ollut aivan ihana ilma! ♥ Lämpötilakin oli varjossa 14 astetta. Nyt se kesä taitaa vihdoinkin olla tulossa. Näin kauniin päivän kunniaksi päätin lähteä pitkästä aikaa kunnolla maastoon. Äiti lähti kävelemään mukaan. Suuntasimme pitkästä aikaa P****tielle (käytiin siellä viimeksi syksyllä). Jouduin kuitenkin varmuuden vuoksi taluttamaan aluksi mettätiepätkän, koska siinä on pohja vielä sen verran huonossa kunnossa. Hiekkatielle päästyämme nousin selkään ja päästiin kunnolla liikkeelle. Tehtiin yhteensä neljän kilometrin lenkki, ja lähinnä käveltiin. Kerran ravasin pienen pätkän ja takaisin päin tullessa laukkasin kerran. Iivari oli hirmu innokas ja laukassakin painoi vähän ohjalle sen tuntuisena ettei jarruja välttämättä kovin äkkiä löydy - löytyi kuitenkin melkein heti kun pyysin ;) Autoja tuli vastaan aika paljon - ilmeisesti mökkiläiset olivat lähdössä takaisin kotiin - mutta Iivari ei niistä juurikaan välittänyt. Ensimmäistä autoa ajoi joku mersumies, joka näytti jokseenkin kiukkuiselta kun äiti meni melkein keskelle tietä kävelemään jotta miekkonen ymmärtäisi hidastaa ponin kohdalla vähän. Muuta autoilijat puolestaan ymmärsivät itsekkin hidastaa ja hymyilivät, jotkut jopa moikkasivat (kaikki olivat siis tuntemattomia, joten ihan mukavaa porukkaa :D ) ohittaessaan meidät. Heti tulee itsellekkin iloisempi mieli kun autoilijat ottavat hevosen huomioon, ja näyttävät silti vielä iloisiltakin :) Tämäkin on niin pieni asia, mutta jonka kaikki voisivat ottaa tavaksi. Tottakai sitä sitten itse hymyilee tai moikkaa takaisin.

Maastoreissu meni siis kaikenkaikkiaan hyvin ja iloisella mielellä tultiin takaisin :) Se kuitenkin vähän mietityttää, että laukan jälkeen Iivari yskäisi pari kertaa.. Muuten ei vaikuttanut mitenkään epänormaalilta, joten tuskin tuo kovin vaarallista on. Mahdollisesti sillä on vain vähän jotain pienen flunssan tapaista, joten täytynee katsella jos sille vaikka jotain valkosipulia tms kävisi ostamassa. En nyt kuitenkaan ajatellut suuremmin huolestua parista yskäyksestä :D

                                             "mitämitä? onko sulla ruokaaaaa??"

                                                                   nokka (;

         Tämä onnistui miusta hyvin, vaikkei periaatteessa mitenkään erityisen ihmeellinen olekkaan :)

Laji: mutatassu

Otsikosta voikin päätellä, että mutatarhakausi on pahimmillaan ja Iivarin jalatkin näyttävät siis oikein hehkeiltä. Eihän tuo onneksi vaarallista ole, kunhan vain muistaa harjata ponin jalat iltaisin jotta riviltä säästyttäisiin. Iivari jopa itseasiassa tuntuu nauttivan jalkojen harjaamisesta :D Ei nyt siitä kuitenkaan sen enempää. Tänään oli ohjelmassa juoksutusta. Harjailin Iivarin katoksessa jossa se sai syödä päiväheiniään samalla. Oli oikein kiltisti, mutta voi sitä pölypilveä mikä herrasta lennähti ilmaan heti kun aloitin harjaamisen. Poni oli piehtaroinut, onneksi ei sentään ihan pahimmassa vellissä, mutta ei siitä paljon puuttunutkaan. Kun poni oli viimein harjattu ja kaviot putsattu, laitettiin suojat etusiin ja suitset päähän ja eikun kentälle.

Kenttä on onneksi jo kokonaan sulanut, mitä nyt toisessa päädyssä on vielä pienet lumikasat jotka eivät kuitenkaan haittaa käyttöä. Pohja on kuitenkin yhä vähän märkä, joten ei siellä hirveästi viitsi vielä juoksennella - varsinkaan uralla, jossa on paikoin lätäköitäkin. Juoksutukseen kenttä sai kuitenkin kelvata, vaikka välillä olikin vähän vaihdettava paikkaa ettei poni kaiva maahan puolimetristä uraa :D
Aluksi Iivari meni ihan hyvin ja kiltisti, varsinkin ravissa. Kävely nyt on aina ollut sille vähän haasteellista, kun pitää joko jäädä syömään, tulla nököttämään juoksuttajan eteen tai vaihtoehtoisesti ravata. Kun kuitenkin alettiin ottaa laukkaa, alkoi myös pukkien esittely. Kaunis ja rauhallinen laukka ei vaan yksinkertaisesti ollut Iivarin mieleen. Siinä se sitten aikansa pukitteli, kunnes malttoi rauhoittua ja saatiin vaihdettua suuntaa. Oikealle herra ei sitten halunnut toimia ollenkaan niin kuin piti. Ensin iskän oli käveltävä sen vieressä että se suvaitsi edes kestää siellä muutaman metrin päässä miusta ja liikkua kävellen eteenpäin. Heti jos siitä päästi irti, se kääntyi miuta kohti ja pysähtyi. Kun sitten viimein oli aika ravata, alkoi se samainen riehuminen kuin toiseenkin suuntaan. Välillä sitten jumiteltiin siinä miun edessä, vaikka miten maiskuttelin ja heiluin raipan kanssa. Kun ei jaksa niin ei jaksa. Totesin että "eihän tuota saa liikkeelle mitenkään" ja hyppäsin vähän tasajalkaa siinä herran nenän edessä (katsoessani videota huomasin, että näytin siinä hyppiessä lähinnä linnunpoikaselta joka on turhautunut siitä ettei osaa lentää >)) ja siitäkös poni vasta vetäisikin herneet nenukkiinsa. Täyskäännöksellä ja parilla kunnon pukilla se kiskaisi miutkin peräänsä, mutta kääntyi sitten takaisin ympyrälle jolla matka jatkui yhä pukkilaukassa. Kyllä se sitten myöhemmin suvaitsi rauhoittua, eikä se edes loppupeleissä ollut niin kauhea kuin tämä teksti saattaa antaa olettaa, vaan ihan mukaviakin pätkiä tuli silloin tällöin :) Laitoin vielä kolme puomia kentän keskelle ja iskä talutti ponin niiden yli muutaman kerran käynnissä ja ravissa. Iivari meni siinäkin ihan nätisti. Lopuksi sitten kävelytin ponia ympäri kenttää ja harjoiteltiin pysähdyksiä.

                                                                     tuitui ♥

                                                              hyihyi Iivari :D

Että tällaista tänään. Muuten miulla ei olekkaan mitään ihmeellistä asiaa, kunhan tulin kertoilemaan vähän Iivarin kuulumisia. Sen voisin kuitenkin mainita, että tuossa joku päivä käytiin agrimarketissa katsomassa miulle niitä uusia, "huonompia" chapseja. Siihen tuli sitten myyjä joka alkoi esitellä meille tarjouksessa olevia nahkachapseja, ja niinhän siinä kävi, että otimmekin huonompien sijaan entistä paremmat chapsit :D Käytän nyt sitten niitä vanhoja huonompina, ja "säästän" ne nahkaiset sitten parempina.

Maanantai + kuvia ja video :)

Tänään on ruvennut tässä iltapäivästä tuulemaan sen verran paljon, että taidan jättää Iivarin liikuttamatta, ratsastinhan sillä kuitenkin eilen. Eikä tuo kenttäkään vielä mikään huippu ole, joten tuskin ponia haittaa jos vain olla möllöttää tämän päivän tuolla tarhassa :) Ja toivon ettei kukaan nyt pidä miuta liian mukavuudenhaluisena koska en tuonne halua lähteä ratsastamaan, vaan ihan jo turvallisuussyistäkin jään sisälle - ponilla on kuitenkin sen verran virtaa, ja kentän toisessa päädyssä pysyminen tuotti eilenkin välillä vaikeuksia, että tuo tuuli vain pahentaisi tilannetta. Ja kuivuupahan tuo kenttäkin paremmin kun sitä ei joka päivä käytä :)

Mutta eilen siis menin Iivarilla puolisen tuntia koulua kentällä. Ura oli jo osittain sulanut, mutta varsinkin kentän keskellä oli vielä lunta/jäätä. Jonkun aikaa kun oltiin kenttää kierretty, alkoi jää siinä urallakin pettää alta. Onneksi sitä ei kuitenkaan ollut kuin pari senttiä, joten siitä nyt ei varsinaisesti haittaa ollut. Loppuajasta se jää alkoi kuitenkin olemaan niin pehmennyttä että se tarttui kavioihin ja meidän oli lopetettava. Kerettiin kuitenkin menemään ihan riittävän kauan, ja ehdin ottaa muutamat väistöt ja peruutukset. Poni oli hieno. Toisessa päädyssä tuli kuitenkin oikeassa kierroksessa pari kertaa pieniä ongelmia - poni meni pitkän sivun kiltisti, mutta heti lyhyelle sivulle päästyään halusikin pois sieltä ja yritti lähteä ravaamaan kentän poikki kotia kohti. Kerran sitten vaadin iskän kävelemään vieressä jotta poni tajusi että siihenkin päätyyn voi mennä - ja että siellä voi myös pysyä. Olisin kyllä varmasti selvinnyt yksinkin, mutten halunnut ottaa sitä riskiä että Iivari alkaa riehua niin että nappaa tilsat kavioihin, sillä siitä ei olisi välttämättä seurannut mitään hyvää. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin :) Nyt niitä kuvia.

                             Päivätorkut :D odoteltiin siis iskää kaivamaan tilsa jostain kaviosta

                               Epämääräinen pohkeenväistöyritys vaikeampaan suuntaan :)

                                                                   Miun ilme...

                                  Ponin ilme ♥ (ja etusissa tilsat, ne näyttää siksi tuolta)

                                                                  Ööh.. :'>

Ja näin harjataan Iivarin pää: Pidetään harjasta tiukasti kiinni ja annetaan ponin hinkata nenäänsä siihen ;) Varmaan yksi herran lempijutuista - syömisen lisäksi ;')

                                                                  Kuvat © äiti
Ärsyttävää kun blogger menee himu usein pilaamaan noiden kuvien laadun >/ Mutta kun klikkaa nuo isommiksi niin pitäisi näkyä vähän paremmin :)