Vaikka Iivari olikin maneesissa yksin ja oikeastaan koko ajan satoi, se ei säikkynyt tai pelleillyt juuri yhtään, vaan oli alusta asti tosi rento. Ensimmäistä kertaa se kuitenkin kiinnitti kunnolla huomiota peileihin, joista se ei ennen ole sanonut mitään. Sunnuntaina alkukäyntejä kävellessä poni kuitenkin hämmentyi peilistä kovin; se käveli peilin viertä vilkuillen sitä sivusilmällä, ja heti peilin ohitettuaan se pysähtyi ja peruutti pari askelta takaisin, jonka jälkeen se kääntyi tuijottamaan ja haistelemaan peilikuvaansa! Myöhemminkin sen piti hetkeksi jäädä ihastelemaan komeaa ponia, joka sitä peilin kautta takaisin tuijotti.
Aloitettiin ensin puomisarjalla, ja sitten neljällä ympyrälle asetetulla maapuomilla, joita sitten mentiin käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin. Kokeiltiin myös käynti-ravi -siirtymisiä joka toisen puomin jälkeen. Iivari alkoi toimia nopeasti toimia hyvin, ja olin suorastaan yllättynyt, miten se kerrankin jaksoi nostella jalkansa puomin yli kolauttelematta. Jossain vaiheessa kaksi puomeista nostettiin ristikoiksi ja jatkettiin vielä hetki ravissa. Alkuun Iivari ei malttanut olla hyppäämättä ristikoilla ja kerta toisensa jälkeen yllätyin ponin loikista jääden aika pahasti jälkeen. Pian Iipu kuitenkin kyllästyi kun ei päässyt hyppäämään kunnolla, ja alkoi nostella jalkansa laiskasti yksi kerrallaan (ja samalla usein kolautellen) esteen yli.
Yritettiin samaa (tosin ilman maapuomeja, vähän isommalla ympyrällä) laukassa, mutta poni ei malttanut yhtään keskittyä, ja kun miunkaan ratsastus ei ollut ihan parhaassa terässä, luovutettiin hetkeksi suosiolla. Sen sijaan yritin saada ponin laukkaamaan hallitusti isolla ympyrällä toisessa päässä maneesia, mutta sieltäkin herra yritti välillä karata esteelle. Lopulta onnistuttiin kuitenkin hyppäämään molemmat ristikot melkein hallitusti.
Iivarin laukkaa pitäisi muutenkin nyt yrittää saada vietyä eteenpäin, sillä toistaiseksi ponilla ei vielä riitä tasapaino (ja lihakset) jotta se voisi laukata rauhallisesti itsensä kantaen. Ilman kunnollista kenttää kunnon treeni laukan suhteen on jäänyt auttamattoman vähiin, kun kotikentällä poni kaikenlisäksi tykkää esitellä erinäisiä ylimääräisiä askelkuvioita ja nopeita suunnanmuutoksia. Välillä laukka on parempi, mutta etenkin hypätessä, jolloin Iivari innostuu yleensä tosi paljon, laukan hallinta käy miun tasoiselle ratsastajalle usein aika hankalaksi.
Ja takaisin asiaan. Kun vihdoin selvittiin edellisestä tehtävästä, siirryttiin hyppäämään kolmen esteen sarjaa yhden laukka-askeleen väleillä. Pari kertaa pidettiin kaikki kolme osaa ristikoina, mutta pian nostettiin viimeinen este ehkä n. 40cm pystyksi. Varmaan ensimmäistä kertaa ikinä meillä sujui sarja oikeasti aika hyvin, eikä poni edes harkinnut kieltämistä kuin ensimmäisellä kerralla a ja b -osan välissä, mutta siitäkin selvittiin kun vain itse uskoin että selvitään kaikkien kolmen esteen yli.
Lopputunti hypättiinkin sarjaa ja toisella pitkällä sivulla ollutta yksittäistä estettä. Aluksi pidettiin tämä yksittäinenkin aika pienenä, mutta lopuksi halusin kokeilla muutaman kerran vähän isompaakin estettä ja nostettiin se aluksi 50cm:iin. Kun ei oltu pitkään aikaan hypätty kunnolla, tuon kokoinen este tuntui miusta ja ilmeisesti myös Iivarista tosi isolta, ja poni leiskauttikin ensimmäisellä kerralla sellaisen hypyn, etten päässyt siihen _yhtään_ mukaan. Toisella yrityksellä parempi, jonka jälkeen nostettiin 60cm:iin. Vaikka hyppyjen välissä Iivari alkoi tuntua jo aika väsyneeltä ja jopa laiskalta, aina kun käänsin sen kohti estettä ja annoin luvan mennä, se lähti oikeasti kovaa, eivätkä pidätteet juuri menneet läpi. Miun ei siis auttanut kuin toistella "rauhassa, rauhassa" (ja silloinkin yritin varmaan saada ennemmin itseni keskittymään, kuin ponin rauhoittamaan laukkaansa) ja toivoa että Iivari hoitaa homman ilman järjettömiä loikkia. Selvittiinkin esteestä suht hyvin muutaman kerran, jonka jälkeen vielä loppuverkkailtiin. Kun laukan laatua vielä saataisiin paremmaksi, Iivari hyppäisi kyllä ihan tuosta noin vaan ainakin kahdeksaakymppiä, jos vain kuskilla riittäisi taidot ja rohkeus.
Lopuksi vielä jäähdyttelin Iivarin, ja suunnattiin kohti kotia.
Kuvat © Susanna Arpiainen ja Riina Hynönen
Lopuksi vielä jäähdyttelin Iivarin, ja suunnattiin kohti kotia.
Kuvat © Susanna Arpiainen ja Riina Hynönen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti