Lomaa on nyt takana viikko. Lauantaina vietettiin päättäreitä Otavassa, Minjan aitassa, joka on Minjan sanoin Mikkelin hurjin bilemesta - todellakin! (tähän miun tekisi muuten mieli pistää joku hymiö, mutta sitä en tee, sillä yritän vähentää niiden viljelyä postauksiin..). Meitä oli siellä miun ja luonnollisesti Minjan lisäksi Iida, Roosa, Nita ja Valtteri. Oli kieltämättä hauskaa! Muuta järin erikoista ei ole tapahtunut, olin yötä Iidalla, ja Iida on ollut.. öö... kolme yötä meillä. Hups, miten miusta oikeasti tuntuu siltä että se asuu täällä! Ja sen tietää, että varsinkin kun ollaan Iidan kanssa saman katon alla (ja kieltämättä silloinkin, vaikkei oltaisi...), kulutetaan ehkä liikaakin aikaa pelaamiseen - Assassin's Creed:it on vaan hyviä! ♥
Eilen oltiin taas raveissa, tällä kertaa Lappeessa. Kuvattiin päivästä videopostausta, siinä ei vaan valitettavasti tule ilmi juuri mitään oleellista.. Vares oli joka tapauksessa kolmas, ja ennätys parani taas! Pistän tämän postauksen loppuun vielä sen videopostauksen, niin näette (ehkä) vähän tarkemmin miten päivä sujui. Propsit sille joka jaksaa katsoa loppuun!
Erittäin, erittäin kiinnostuneen näköinen hevonen... :D
Iivari on liikkunut tällä viikolla aika saman kaavan mukaan joka päivä - on siis käyty aika usein koululla, kun herra tuntuu keskittyvän siellä paljon paremmin kuin kotikentällä. Lähinnä kävelty ja työstetty ravia, ehkä jopa liikaa, kun laukannosto-ongelmat ovat taas suvainneet ilmestyä... Ehkä se taas siitä. Iivari on ollut kuitenkin kivan rento ja letkeä ratsastaa, kun se on opetellut käyttämään selkää ja takaosaa oikein. Luulisin että pikkuhiljaa voidaan alkaa kokeilla, josko saataisiin sama liike säilymään myös kevyellä ohjastuntumalla.
Nyt joku miettii, ratsastanko oikeasti pitkällä ohjalla ilman tuntumaa.. Kyllä ratsastan! Ja nimenomaan likipitäen aina, silloinkin kun tiedän että poni voi kadota alta, tai pyydän sitä esimerkiksi tekemään väistöjä, ohjat ovat reilusti pidemmät, mitä normaalisti ratsastaessa pidetään. En myöskään ratsasta pohkeet kiinni, vaan annan niiden roikkua vapaana missä huvittaa (tai kyllä pyrin ravissa ja laukassa pitämään ne kiinni, niin saan istuntaa tasapainotettua ja vauhdin pitäminen on helpompaa). En herättele ponia joutavanpäiväisillä puolipidätteillä, enkä tee mitään muutakaan ns ylimääräistä. Nyt tämä joku miettii että tällä menolla ei poni toimi, ei sitten mitenkään. Vaan voe tokkiisa, Iivari tietää että heti jos otan tuntumaa, aiotaan mahdollisesti hidastaa, tai jotain muuta vastaavaa - jos käytän pohjetta, se tietää että nyt lisätään vauhtia, käännytään, tmv. Jos ponin selkään puolestaan isketään ratsastaja, joka toimii niin kuin ratsastuskouluissa opetetaan - pitää hevosen hereillä jatkuvalla ohjan liikuttelulla ja pohkeella muistuttelulla, voin luvata, että ponilla kilahtaa jossain vaiheessa. Se kyllä on herkkä avuille varsinkin tällaisella ratsastajalla, mutta se myös kuumuu - ja varsinkin maastossa voi tulla ongelmia. Kun Iivari on mielestään riittävän kauan sietänyt mukisematta ratsastajan jatkuvaa eteen- ja taakasepäin pyytämistä (jota ratsastaja ei tietenkään tarkoita, mutta poni miun ratsastukseen tottuneena uskoo, että pohje pyytää eteen, mutta kun heti perään tuleekin jarrua..), se alkaa helposti lisäillä vauhtia ihan omatoimisestikin - ja siinä vaiheessa, kun ratsastaja vaikkapa oikeasti pyytää ponia ravaamaan, Iivari toteaa että "vai että vauhtia haluat? No, mennään nyt sitten!" ja on täysin mahdollista, että se ampaisee kiito(mahdollisesti -pukki)laukalle, eikä pysähdy ennen kuin sitä itseään sattuu huvittamaan. Tämän se on tehnyt jopa ihmisellä, joka tietää miten Iivaria käytetään, mutta oikeasti hyvänä ratsastajana on ehkä huomaamattaan "häirinnyt" ponin sietokykyä liikaa. Joten kyllä, mielummin ratsastan rennosti ja laiskana ihmisenä jätän jok'ikisen mielestäni turhan avun pois, kuin ratsastan oikeaoppisesti ehkä jopa hevosta häiriten.
Tietenkään nyt kun poni on ollut hyvä, en ole saanut yhtään kuvia... Tässä kuitenkin lyhyet ohjat.
Ja todella epäedustava kuva, onneksi poni on nykyään huomattavasti parempi. Nämä ohjat alkavat kuitenkin lähennellä niitä normaaleita. Tietenkin siinä vaiheessa, kun pää laskeutuu, on ohjaakin annettava vielä vähän enemmän!
Poikkesinpa aiheesta aika reilusti... Ei anneta sen kuitenkaan häiritä, vaan jatketaan alkuperäistä juttua. Iivari on siis tosiaan ollut kohtuu kiva ratsastaa viimeaikoina. Tuuppailun lisäksi ollaan käyty käpsöttelemässä ympäri peltoa, ja Iivari on ollut ihan mahtava! Ajattelin, että sen talvinen järkevä käyttäytyminen pellolla johtui vain siitä, että lunta oli jälkien ulkopuolella niin paljon, ettei se voinut mennä kuin eteenpäin, muttei jaksanut edes pukitella kun urallakin on sen verran lunta, mutta ei! Kävellessä saattoi antaa mennä niin pitkällä ohjalla kuin halusi, eikä tarvinnut tehdä muuta kuin yrittää estää ponia syömästä. Uskalsin jopa ravata kerran, eikä ollut pienintäkään hallintaongelmaa! Ainoa vaan, että liian myöhään tajusin että poni juoksee pellon ainoan nokkospuskan läpi, ja miulla oli shortsit eikä mitään kenkiä, tai edes sukkia. Niimpä kiskaisin jalkani taakseni Iipun selkään ja sinnittelin reippaan heinikossa isolla askeleella kauhovan ponin selässä! :D
Nyt miä lopetan tähän, ettei tästä tule ihan tuhotonta romaania, kun se videopostauskin on teillä vielä katsottavana!
Miä muuten meinasin ihan totaalisesti unohtaa mainita, että kävin tänään kampaajalla, ja värjäytin hiukset! Väri tummeni oikeasti vain puolitoista astetta, mutta näyttää reilusti tummemmalta kuin ennen. Ainakin itse tykkään näistä, ja ne muutamat jotka nämä ovat nähneet, ovat kyllä sanoneet että näyttää kivalta, joten luotetaan nyt siihen :D Kuvaa saatte luultavasti seuraavassa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti