Pahoittelen, etten ole postaillut muutamaan päivään, mutta en ole käynyt koneella, joten en ole päässyt kirjoittamaan. Joten tänään tuleekin vähän tavallista pidempi postaus.
KESKIVIIKKO 27.7.
En liikuttanut Iivaria. Kävin kuitenkin ratsastamassa Niemenpellolla. Meillä oli estetunti ja menin entisellä hoitsullani Rosella. Oli ihana, mutta laiska kuin mikä. Maneesissakin lämpötila oli taas kolmissakymmenissä, joten oli aika rauhallinen tunti. Omaa hyppyvuoroa odoteltiin osastossa, esteet olivat n.40cm, eikä niitä otettu peräkkäin kuin muutama kerrallaan. Miun serkku oli samalla tunnilla, ja meni Ofeigilla, joka puolestaan oli miun ratsun Rosen vastakohta - paineli täysillä menemään ja hyppäsi komeasti yli jokaisen esteen. Tunnin jälkeen olinkin taas ihan väsy.
TORSTAI 28.7.
Menin Iivarilla kevyen maastolenkin. Iskä lähti mukaan kävelemään, kun poni oli vähän häslä, eikä ketään muutakaan ollut paikalla mukaan lähtemään. Kun hän lähti vaihtamaan kenkiä, poni meinasi seurata alakerran ovesta perässä sisälle. Ja minä keikuin satulassa. Onneksi ei kuitenkaan sisälle asti mennyt. Reilu kilometrin lenkki mentiin pääasiassa kävellen, mutta pihatiellä otin vielä vähän ravia ja laukkaa. Iivari meni hienosti, oli reipas. Viimeisellä laukannostolla lähti kuin nato-ohjus, ja jarrut löytyivät juuri ja juuri ennen alamäen alkua. Muutenkin yritti pari kertaa ampaista matkaan ilman lupaa, mutta suuremmilta onhelmilta vältyttiin. Pitäisi tässä joskus lähteä vaikka pellolle oikein kunnolla revittelemään, varmasti ponikin tykkäisi.
PERJANTAI 29.7.
Mentiin koulua. Harjoiteltiin laukannostoja, ja olen aika tyytyväinen Iivariin, kun molempiin suuntiin nousi laukka aika nätisti ja jopa jatkettiin sitä pitemmänkin aikaa kuin vain yhden pitkän sivun verran. Yritettiin iskän avustuksella myös pohkeenväistöä, ja saatiin aikaiseksi pari hienoa askelta. Peruutukset menevät nykyään ihan kuin vettä vaan, toisin kuin silloin kun Iivari miulle tuli. Silloin ponia sai oikeasti melkein vetää suusta, kun ei mitenkään muuten peruuttanut. Nykyään onnistuu useamman askeleen peruutus pelkällä ohjan nypläyksellä, tietysti pohkeita unohtamatta.
LAUANTAI 30.7.
Tänään ei yhtään huvittanut ratsaille nousta, joten harjoiteltiin liinassa juoksemista tarhassa. Ennen Iivari on vain kävellyt luokse, vaikka miten olisi hyppinyt ja huitonut sitä pois. Tänään kuitenkin pysyi enimmäkseen ympyrällä, ja jos luokse tuli, sen sai kuitenkin kauemmas kävelemmällä sitä päin ja viimeistään työntämällä lavasta. Kuullostaa ehkä typerältä, mutta en siis mitään ihmeellistä oikeasti tehnyt, vaan periaatteessa pyysin vain ponia väistämään. Kun molempiin suuntiin oli hienosti löytyneet kaikki askellajit (myös pukkilaukka), otin liinan irti ja annoin ponin olla pikku hetken irti. Hain kameran ja pyysin iskän kuvaamaan. Sitten otin raipan käteen ja pyysin ponia juoksemaan. Heti tajusi mitä pitää tehdä, ja oikein innolla nelisti ympäri tarhaa, eikä miun tarvinnut kuin seisoa keskellä ja välillä maiskauttaa / rauhoittaa ponia. Molempiin suuntiin tässäkin juoksi nätisti, oikealle silti mielummin. Pukkia tuli, mutta välillä saa kyllä tullakkin! Välissä rauhoitin ruunan ja käveltiin ympäriinsä tarhassa. Iivari seurasi hirmu nätisti vaikkei ollut kiinni, ja heinää kasvoi jokapuolella. Venytettiin etujalkoja vähän eteenpäin ja jatkettiin vielä hetki juoksentelua. Pyysin siis ponilta vielä vähän laukkaa, ja hienosti meni, vaikkakin vähän tuntui jo väsyvän. Kerran tuli täydellä laukalla kohti, pysähtyi ja pukitti. Kun ojensin käden rauhassa sitä kohti, pyörähti takajalkojen kautta ympäri, pukitti päin, pysähtyi ja kääntyi takaisin miuhun päin. Rauhassa sitten juttelin herralle ja annoin sen tulla luokse, ja saikin sitten palkaksi pienen porkkanapalan, kun niin hienosti juoksi. Tästä kerrasta laitan tänne ehkä jonkin kuvankin. Koko ajan meidän touhuiluja seurasi Elli-kissa, joka istui tarhan ulkopuolella multapenkan päällä heinikossa.
Pari tuntia sitten kaksi koiraa ilmestyi kuin tyhjästä keskelle pihaa. Ensin ne lähtivät hätyyttämään lampaita, mutta ilmeisesti kyllästyivät sitten, kun eivät aidan takia lampaiden luo päässeet, eivätkä ne tollikat osanneet koiria pahemmin pelätäkkään. Otettiin sitten isompi koirista (ei mikään iso sekään, mutta aikuinen, ilmeisesti seropi) kiinni, kun kiltiltä vaikutti. Ajokoiran pentu juoksi sillä aikaa Iivarin kimppuun - hyppeli ja hääräsi ponin ympärillä niin että ruuna hermostui ja näytti vähän kaviota pikkukaverille. Ei kuitenkaan yrittänytkään osua, sen verran kiltti tuo miun ponitus on ♥ Vein sen kuitenkin sisälle (kello kun oli jo yhdeksän) ettei se sitten päättäisi oikeasti monottaa koiraparkaa. Iskä soitti parille tutulleen, mutta kumpikaan ei osannut varmasti sanoa kenen koiria olisivat. Laitettiin nuo sitten meidän vanhaan koiratarhaan, yritetään sitten huomenna selvittää omistajaa. Pannat molemmilla on, mutta mitään niissä ei lue. Omistaja saa kuitenkin olla onnellinen omistaessaan tuollaiset koirat (tai niinkuin nyt epäillään, on molemmilla eri omistajat, sillä mahdollisesti tiedetään kenen koiria ovat, mutta todellakaan ei ole varmaa), sillä mukavia tapauksia molemmat, pentukin kiltti kuin mikä, aika häslä vain, mutta niinhän nuo pennut yleensä.
Ohoh, tuli ihan mukavan mittainen postaus. Kuvia en enää jaksa ladata, mutta jos vaikka huomenna, tai viimeistään johonkin videoon niitä tulee (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti