Iivarin ja Vareksen oudot tavat [erikoispostaus]

Tässä tämä nyt vihdoin tulee, erikoispostaus jonka aihetta saitte toivoa! Tätä kun pyydettiin kahteen kertaan, toteutan nyt ainakin tämän, mutta katsotaan jos joskus noita muitakin toteuttelisin.

Aluksi ajattelin, että tämä olisi tosi helppo aihe. Miusta kun tuntuu että etenkin Iivari nyt on niin omalaatuinen poni, ettei tämä tuottaisi mitään ongelmaa. Kun sitten aloin miettiä, en enää keksinytkään siitä mitään outoja piirteitä tai tapoja! Tai ehkä olen vain niin tottunut tuon ponin käytökseen, etten osaa pitää outona enää mitään sen tekemisiä. :'D Sain miä kuitenkin joitain enemmän tai vähemmän outoja tapoja kasaan, joten antaa palaa.

Aloitetaan nyt kuitenkin Vareksesta.
Imppaaminen: Ei nyt sinänsä outo tapa, mutta tuli ensimmäisenä mieleen. Vares tekee tätä lähinnä tylsyyttään ja välillä ihan kiusallaan. Tai ainakin siltä tuntuu, kun se ensin vilkaisee sinua ja sitten iskee hampaansa kiinni karsinan reunaan - ja ÖRH. Tai kun se tyytyväisenä seisoskelee karsinassaan imppaamatta, mutta heti kun otat imppauspannan käteen ja alat lähestyä ruunaa - ÖRH. Imppauspannalla on yritetty estää tätä, ettei kuluttaisi hampaitaan, ja kun ei tuo nyt muutenkaan kovin terveellistä pidemmän päälle ole.

Epätavallinen ravuri: Vares on tosi rauhallinen kaveri ravuriksi. Jopa ravipaikalla se käyttäytyy todella rauhallisesti. Se oikeasti melkein nukkuu aina katoksella ja herää vasta kun se käsketään siitä liikkeelle. Toisaalta se kuitenkin monesti nostelee toista takastaan siinä vaiheessa kun on saatu kärryt perään, joskus jopa potkaisee kärryjä. Oudon rauhallinen hevonen, jolle on outoa käytöstä tuo kärryjen potkiminen...?

Laukka: Ravuriksi Vareksella on miusta todella hyvä laukka. Ainakin sen on uskomattoman kolmitahtinen, ihan ratsuhevosillakin olen nähnyt nelitahtisempaa laukkaa. Toinen mikä liittyy laukkaan, on hassu tapa jonka Vares on oppinut. Kun mennään maastossa ja lähdetään ravaamaan, niin monesti jos kuski nappaa harjasta kiinni, Vares siirtyy laukalle. Nykyään se tekee sitä käsittääkseni vähän harvemmin, mutta varsinkin aiemmin se oli todella yleistä. Varsinaisia laukkapohkeitahan se ei ymmärrä, joten onpahan ainakin joku keino saada se laukkaamaan!


Ja sitten Iivari.
Nuoleminen: Iivari nuolee. Paljon. Kaikkea. Teidän kyllä muitakin hevosia jotka harrastavat nuolemista, mutta toiseen näin pahaan tapaukseen en ole vielä törmännyt! Menet sitten harjaamaan tai rapsuttelemaan ponia, niin jos tarjoat sille kämmenen, on hyvin todennäköistä, että poni kuolaa sen. Tai jos yrität putsata etukavioita.. Ei ole yksi eikä kaksi - ei edes kymmenen tai kaksikymmentä kertaa kun Iivari on silloin iskenyt kielensä selkään. Ja auta armias jos annat sille jonkun herkun! Ja vaikka Iivari syö aamu- ja iltaruokansa parissa minuutissa, se käyttää vähintään yhtä kauan tyhjän kupin ja etenkin karsinan reunan nuolemiseen. Se etenee tarkasti, järjestelmällisesti ja toistuvasti oikealta vasemmalle ilmeisesti ensin putsatessaan kielensä ja sitten nuollessaan kielestä irronneet muruset siitä reunalta. Iipu ei edes nuole samalla lailla kuin moni muu - kevyesti ja kuolaten paljon. Se tuntuu käyttävän voimaa, eikä valuta kuolaa ympäriinsä. Toki se silti kastelee paikat aika tehokkaasti.. Välillä poni tykkää nuolemisen lomassa/päätteeksi napata vaatteista kiinni, eikä tahdo päästää irti. Vaikka enpä sitä ole ikinä kieltänytkään. Joskus taas jonkun aikaa nuoltuaan poni aloittaa armottoman haukottelusarjan. Hupsu. Jotkut tuntuvat säikähtävän ja ällöksyvän Iivarin tapaa nuolla, mutta miusta se on aika söpöä. Ja kun olen jo niin tottunut siihen, annan ponin välillä myös nuolla naamaa - kyllä. Siinäkään ei ole miusta mitään hirveää, ennen kuin löytää ponin kielen korvastaan, suustaan tai silmästään. Kaiken tämän olen valitettavasti kokenut. :D Nuoleminen oli muuten yksi asioista joihin ihastuin Iivarissa kun käytiin sitä aikoinaan katsomassa.

Hirvikärpäskammo: Moni hevonen inhoaa hirvikärpäsiä siinä missä ihmisetkin. Iivari vie tämän kammon kuitenkin aika pitkälle siinä, että samalla hetkellä kun se tajuaa itsessään hirvikärpäsen, se alkaa huitoa hännällään kiukkuisesti. Jos asialle ei hetkeen tee mitään, poni saattaa pysähtyä siihen ja aloittaa pukittelun. Kuitenkin samantien kun joku alkaa sitä kärpästä ponista etsiä, se jää tyytyväisenä odottamaan. Jos kärpänen löytyy, kaikki on taas hyvin, mutta jos sitä ei löydy, poni alkaa taas kiukuta heti kun etsiminen lopetetaan. Iivari on kyllä muidenkin ötököiden suhteen aika kiukkuinen, vaikkei ole edes kesäihottumainen.

Metsien mies: Sitä tuo poni todellakin on (hirvikärpäskammostaan huolimatta). Aina maastossa laukatessa saa pelätä, millä hetkellä poni kääntyy tieltä metsään. Nimittäin heti kun poni keksii jonkun pienen polun tai minkä tahansa kohdan, joka näyttää sen mielestä riittävältä kulkureitiksi, se saattaa kääntyä. On muutaman kerran kääntynyt jopa ravissa tai siitäkin huolimatta, että sen on pitänyt hypätä pienen ojan yli. Kerran olen onnistunut tippumaankin, kun laukattiin vauhdikkaasti ilman satulaa ja poni päätti että hän haluaa nyt mehtään. :D Eli jos poni saisi päättää, ei muualla varmaan mentäisikään.

 Sinne se vei Maijan... :D

Jumittelu: Joskus Iivari päättää, ettei halua liikkua. Se on ihan sama miten paljon hakkaat sitä pohkeilla tai maiskutat, ilman raippaa se ei liiku. On se muutaman kerran seissyt hetken vielä senkin jälkeen, kun raippa on jo napsahtanut lautasille. Välillä pitää vaan näyttää olevansa poni, ainoana syynään se että juuri silloin nyt ei vain satu huvittamaan. Uusia ratsastajia saattaa testata tekemällä tätä aika paljonkin.

Kusetus: Sanan voi ymmärtää periaatteessa kahdella tapaa. Ja molemmat ovat oikein. Ollessaan ensimmäistä kesää meillä, Iivari tajusi, että kun kesken ratsastuksen pysähtyy kusemaan, on samalla oiva tilaisuus napata maasta vähän välipalaa. Pian poni oppikin jäämään muuten vain seisomaan takaset oikein pitkällä takana, esittäen aikovansa vessailla. Tottakai se saa silloin jäädä siihen, ja mitäs muuta siitä seuraakaan, kuin evästauko. Nykyään Iivari tekee tuota joskus silloinkin, vaikkei maassa heinä kasvaisikaan, jos se nyt vain haluaa pitää tauon. On muuten rasittavaa, kun ei tiedä milloin ponia kusettaa ja milloin se kusettaa kuskia!

 © Tiffani Jylhänniska

Ämpärien kaatelu: Tämäkin on toki aika yleinen tapa, mutta Iivarille se tuntuu olevan pakkomielle. Kaikki vesiastiat mihin se pääsee käsiksi, onkin aina köytettävä kunnolla kiinni, sillä poni nykii niitä siitäkin huolimatta. Jopa melassivedet se kaataa pitkin lattiaa kun ei jaksa juoda enempää, jos ämpäristä ei joku pidä tiukasti kiinni. Kerran kun olin juuri kantanut kahteen kertaan pari kastelukannullista vettä laitumelle, poni tuli ja edes maistamatta vettä kehtasi kaataa astian. Ei toki ärsyttänyt kantaa vielä toiset neljä kannullista! Toisaalta, ei Iipulle voinut siinäkään kuin nauraa.

Siinä se nyt oli. Kaikki nyt eivät tosiaan olleet mitään kovin erikoisia, ja ihan varmasti unohdin jotain, mutta toivottavasti kelpaa. Persoonallisia tapauksiahan nuo molemmat ovat huolimatta siitä, että nämä listat näinkin lyhyiksi jäivät!