sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Katse kavioihin

Eilen oli todella mielenkiintoinen päivä, kun päästiin iskän kanssa opettelemaan kengättömän hevosen kavioiden vuolua! Herätys oli jo viideltä aamulla ja puoli seitsemän aikaan hypättiin autoon ja suunnattiin nokka kohti Loppea, tarkemmin Läyliäistä ja Vainikan aittaa. Tilalla ei ole varsinaista asiakastoimintaa, mutta Satu ja Jiri Vainikka ovat järjestäneet yksipäiväisiä kavionhuoltokursseja hevosenomistajille nyt jo viiden vuoden ajan. Ykköspäivän tarkoituksena on opettaa kurssilaisille perusvuolu, jotta jokainen voi itse siistiä hevosensa kavioita varsinaisten kengittäjän käyntien välillä. Samalla tätä varsinaista vuoluväliä voidaan vähän pidentää, kun kaviosta osaa itse vuolla ja raspailla enimmät ylimääräisyydet pois. Myöhemmin voi osallistua vielä kakkospäivään, jolloin opetellaan vielä vähän perusteellisemmin miten erilaiset kaviot vuollaan - samanlaisia kavioita kun ei ole olemassa.


Pysähdyttiin matkalla kerran ostamaan eväät, ja perillä oltiin jo puoli kymmenen aikaan, puolisen tuntia ennen varsinaisen kurssin alkua. Odoteltiin loput kurssilaiset paikalle ja aloitettiin teorialla. Teoriaosuudella ei tullut mitään mikä olisi järisyttänyt miun maailmankuvaa, mutta oli mielenkiintoista kuulla mm siitä, miten ihan kaikki vaikuttaa kavioihin. Teoriaa kesti reilu puolitoista tuntia, jonka jälkeen syötiin ja lähdettiin ulos tutkimaan kavioita ihan konkreettisesti.

Aluksi Jiri halkaisi yhden kavion (käytettiin siis teuraskavioita, ei sentään eläviä hevosia) jotta nähtiin läpileikkaus kaviosta. Toisesta kaviosta irroteltiin kerros toisensa perään, jotta nähtiin miten rakenteet kiinnittyvät toisiinsa, sekä se, miten anturan muoto on suoraan verrattavissa kavioluun muotoon. Etukäteen ajattelin pilkotun kavion olevan jotenkin ällöttävä, mutta kun asiaa ei ajatellut siltä kantilta ja oli oikeasti kiinnostunut ymmärtämään kaviomekanismin toimintaa, siinä ei ollut mitään erityisen iljettävää. Kavion rakennekin on niin paljon opettavaisempi nähdä oikeasti, kuin lukea kirjan sivuilta.

Käytiin läpi vielä puukon ja raspin käyttö ja hoito, jonka jälkeen päästiin vihdoin itse asiaan - vuoluun! Aloitettiin kavioilla, jotka oli vuoltu jo aiempien kurssilaisten toimesta, mutta vuoltiin niistä sädettä todella liioitellusti. Siinä saatiin vähän tuntumaa puukon käyttöön, ennen kuin saatiin toiset kaviot vuoltavaksi alusta asti. Miulle osui kavio, jonka omistajalla ei luultavasti ole ollut kovin mukava loppuelämä, sillä säde oli kuoriutunut takaosasta sen verran paljon, että sisempi martosäde, jossa siis kulkee verisuonia, oli melkein näkyvissä. Säteelle en siis tehnyt oikeastaan muuta, kuin vähän siistin sitä. Sarveisseinämää sai lyhentää varpaalta aika reilusti, ja kannat olivat eri korkuiset. Miulla menikin hyvä tovi, ennen kuin sain kaviosta sen näköisen, että sillä olisi hevosen kelvannut kävellä.

Kun oltiin vuolut saatu kelvollisesti vuoltua, käytiin moikkaamassa hevosia pihatolla. Oli muuten aika ihana lauma, pari minishettistä ja ns normaalia hevosta, ja yksi jyllantilainen. Ponit ja muhku olivat ihan liian ihania! :D

Kuvia miulla on muutama, mutta en julkaise niitä täällä vetäjien pyynnöstä, sillä 1) joillain ei ehkä pää kestä kuvia pilkotuista kavioista, ja 2) kuvat voidaan tulkita väärin, tai niitä voi joku käyttää väärin.

Ostettiin paikan päältä vielä kotiinkin puukko ja raspi, jotka pääsivätkin jo tänään testiin - koekaniiniksi päätyi kukapa muukaan kuin Iivari!

Iivarillahan on ollut koko tämän kolme vuotta (ja ilmeisesti aiemminkin, kun se oli ollut usean vuoden paljain jaloin) hyväkuntoiset kaviot. Kunnon lohkeamia ei ole näkynyt kertaakaan, ja pieniäkin todella harvoin. Niimpä kavioille ei nytkään tehty paljoa, siistin vain säteistä repaleet, madalsin kulmatukia ja pyöristelin varvasosaa. Iivarilla on aina ollut vähän taipumusta kyllästyä jopa vuolun aikana, kengityksestä puhumattakaan. Nyt kun voidaan vuolla itse, yritetään samalla tehdä tilanteesta ponille mahdollisimman kiva, ja annetaan sen laskea jalkansa maahan suht usein. Jospa se ajastaan oppisi seisomaan vähän kauemminkin nykimättä jalkaansa.

Vej ennen vuolua

Vähän järeämmän puoleinen kynsiviila :D

Aikalailla valmis kavio

Olen pikku hiljaa vakuuttuneempi ja vakuuttuneempi siitä, että haluan pitää jatkossakin ponini ilman kenkiä. Ensimmäisen talven ja viime kesän Iivari oli kyllä kengässä, mutta ainakin talvikengitys on nyt ehdottomasti pannassa, niin paljon hankalampaa elämä oli valtavien tilsojen kuin siellä täällä olevan jäätikön kanssa. Kesälläkin kengitystä yritetään tietenkin välttää, sillä mitään oikeaa syytä sille ei ole. Nyt kun olen tutustunut kengättömyyteen tarkemmin ja ymmärrän miten kaviomekanismi pääsee toimimaan oikein vain kun rautakengät otetaan pois, en halua enää pilata hyviä kavioita jollain mikä ei niihin kuulu. Uskon, että huonokuntoisestakin kaviosta saadaan vahvempi, kun kengät otetaan pois ja kavioiden annetaan rauhassa tottua paljasjalkaisuuteen (olettaen, että ruokinta, elinympäristö ja liikutus on kunnossa). Kavion terve kasvu vaatii nimittäin sen, että säde saa maakosketuksen hevosen liikkuessa; kun säde osuu maahan, sisempänä oleva sädepatja painuu ja laajenee, ja samalla laskimon ja sen myötä kavion verenkierron toiminta tehostuu. Säde on myös suoraan yhteydessä ruununrajaan, joka kasvattaa uutta sarveisainesta, eli ns uutta kaviota. Kun säde toimii, ruununraja saa "ravintoa", ja terveen kavion kasvu mahdollistuu. Tietenkin ilman kenkiä hevonen voi liukastella talvella, tai arkoa sorateillä, mutta se ei tarkoita etteivätkö kaviot kestäisi kengättömyyttä. Sitä varten voi liikutukseen hankkia bootsit, jotka suojaavaat sädettä ja anturaa ja estävät liukastelun, mutta antavat kavion toimia. Bootseja meiltä ei löydy, mutta kieltämättä houkuttelisi hankkia sellaiset. Olen siis ehdottomasti sitä mieltä, että kengättömyys sopii ja on hyväksi lähes hevoselle kuin hevoselle, mutta en halua lähteä mukaan kengättömyyden ja kengityksen kannattajien kinasteluun - sen kun tietää, ettei tappelemalla saada kenenkään päätä käännettyä, ja jokainen hevosenomistaja saa itse päättää mitä hevosensa kavioille tekee.

Terveissä kavioissa ei pitäisi halkeilua näkyä. (Iivarin etujalat vuolun jälkeen, vasenta (kuvassa oik.) vielä aavistus pyöristettiin)

Onko teillä kokemusta kengättömyydestä? Mitä mieltä itse olette, kannatatteko kengitystä vai kengättömyyttä? Asiallista kommentointia kiitos, eihän tehdä tästä mitään tappelua, vaikka aihe onkin vahvasti mielipiteitä jakava! :)

3 kommenttia:

  1. Minulla saksanratsuponi ja shettiksen ja russin risteytys. Risteytyksellä ei ole ollut kenkiä 8 vuoteen, minkä ajan siis ollut meillä ;) Tietenkin talvella ollut vähän liukasta, mutta ei mitään ole sattunut ;) Saksalaisella on kengät ja on kyllä totta, että ne tilsat ovat riesana :| Mutta Se on vanha kisaponi 18v, ja sillä on aina ollut kengät. Olen molempien tapojen puolella ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu että aika usein pikkuponeja näkee ilman kenkiä, vaikka samalla omistajalla muut olisivatkin kengässä. Ja ainahan tuon ratsuponinkin voisi vaikka siinä vaiheessa jättää ilman kenkiä, kun eläkkeelle jää? :)

      Poista
    2. Totta, mutta meillä on vielä suomenhevonen ja sillä on pakko pitää kenkiä, koska muuten sen kaviot lohkeilee. Heikot kaviot siis :)

      Poista