tiistai 10. kesäkuuta 2014

Jalkavaivoja ja Varestelua

Että semmoista. Ei tainnut olla ihan miun viikko tuo viime viikko. Ensin turposi melkein koko jalkapöytä yhdestä vaivaisesta keltiäisen puremasta. Sitten meni flunssan takia ääni muistaakseni perjantaina (enkä edelleenkään puhu täysin normaalilla äänellä) ja samoihin aikoihin alkoi yskiminen. Ja flunssahan tarkoittaa miulla myös nenäverenvuotoja...

Ihan niinkuin ei olisi riittänyt, että itse on kipeä, päätti Iivarikin hajottaa jalkansa. Perjantai-iltana huomattiin, ettei poni pysty kävelemään kunnolla, eikä se ensin halunnut laskea oikeaa takastaan ollenkaan maahan edes paikallaan seistessä. Niin sitten jouduttiin soittelemaan Levälään, ettei päästäkään seuraavana päivänä kisoihin. Jalasta ei kuitenkaan löytynyt mitään selkeää vikaa - se ei ollut turvoksissa, ei lämmin. Haavaa tms ei näkynyt, eikä kaviossakaan näyttänyt olevan vikaa. Ainoa epänormaali asia mitä siitä löytyi, oli pieni rutina vuohista taivuttaessa. Ei siis mikään naksahdus, mikä olisi vielä ihan normaalia.

Viime kesänähän poni onnistui myös kipeyttämään (itseasissa saman) jalkansa. Molemmilla kerroilla se on luultavasti vain liukastunut laitumella, sillä ainakin perjantaina satoi vettä ja maa oli sen takia liukas. Viime kerralla jalka parani parin päivän levolla, joten uskottiin kyseessä olevan tälläkin kertaa samanlainen pieni niksahdus. Otettiin Iivari ja Elmeri yöksi sisällä ja kylmäiltiin ponin jalkaa illalla jonkin aikaa. Aamulla jalka olikin jo parempi, vaikka pientä linkutusta olikin yhä havaittavissa. Kun pidettiin pojat vielä toinenkin yö sisällä ja päivät erillään, jottei aasi päässyt kiusaamaan ponia, liikkui poni sunnuntai-iltana hyvin jo ravissakin. Ajateltiin sitten jättää pojat yhdessä ulos yöksi, kuitenkin pieneen tarhaan, missä ei ole kovin paljon tilaa juoksennella. Melkein heti Elmeri halusi kuitenkin leikkiä, ja jo pienen nujuamisen jälkeen poni alkoi ontua sen verran, että pojille oli pakko pistää aita väliin.

Nyt Iipu ja Elkku ovat olleet koko ajan eri tarhassa ja käyneet laitumella yksi kerrallaan. Sateisina öinä otetaan ne sisälle, sillä Elmerille ei ole muuten minkäänlaista katosta. Enimmäkseen poni kävelee ihan hyvin, mutta joka kerta kun sen jalan nostaa, vuohisesta kuuluu se sama rutina. Mielessä onkin ehtinyt jalan suhteen käydä kaikki vaihtoehdot pienen niksahduksen ja hankosidevamman väliltä... Kunhan saadaan eläinlääkäri kiinni, täytyy kysäistä pitäisikö tuo tutkia, vai yrittää vielä parannella levolla.

Jotta saataisiin tähän jotain vähän positiivsempaakin, olen päässyt nyt parina päivänä peräkkäin ratsastamaan Vareksen. Sunnuntaina käytiin pieni lenkki maastossa Susselin ja Melissan kanssa, ja eilen taivuttelin ruunaa kentällä. Joka kerta kun menen Vareksella kentällä siinä meinaa mennä aluksi molemmilla hermot, kun se on niin vaikeaa! Vares ei siis taivu juuri ollenkaan oikealle, vaan ympyrälläkin kääntää päätään vasemmalle ja kääntyy kuin valtamerialus. Kun siltä lopulta pyytää vähän ravia, se tarjoaa jotain ravin ja laukan väliltä, ja saattaa yhtäkkiä jäädä jotakuinkin paikalleen loikkimaan. En osaa edes selittää mitä se tekee, se tavallaan laukkaa paikallaan ja tekee samalla pyörähdyksen sivulle. Ei se sitä ilkeyttään tee, ilmoittaa vaan että sitä ärsyttää kun ympyrällä meneminen on hankalaa. Pyrinkin kehumaan sitä tosi paljon koko ajan, ja aina onnistuneen ympyrän jälkeen olen sen antanut hetken vain olla. Eilen tuntui, että kaikista parhaiten onnistuttiin kuitenkin ravaamaan koko ympyrä, kun koko ajan silitin Varesta kaulalta ulkokädellä ja istunnalla ja johtavalla ohjalla näytin sille suuntaa.



Vares ei tykkää :D

Ja kun vähän kehuu, niin heti tulee pikkuisen parempi mieli ja voi jo mennä nätimmin.





Ei menty kentällä kauaa, vaan lähdettiin kotia kohti heti kun Vares vertyi sen verran, että molempiin suuntiin saatiin tehtyä joku ympyrän tapainen ravissa. Kävin vielä toisessa suunnassa ottamassa tiellä vähän ravia ja laukkaa, jotta Varekselle jäi hyvä mieli. Ravailtiin ensin toiseen suuntaan hetki, ja kun käännyttiin kotiinpäin, herra halusi välttämättä laukata, niin sittenhän me laukattiin :D


miä: "Kato Vares, sieltä tulee auto"..


Vielä pari aasikuvaa







Elmeri oli vielä nukkumassa kun menin aamulla talliin (ja sillä pitäisi olla ihan älytön määrä puruja, ettei se saisi niitä siivottua pois tuosta keskeltä.. Vaikka nyt sillä oli kyllä vähän turhan vähän.. Onneksi sillä on sentään paljon karvaa)


4 kommenttia:

  1. vooi vares on IHAN mammansa näköinen! ♥ ja vitsit että tuo aasi on söpö! :D

    VastaaPoista
  2. Voi tuota miun ruunaa <3 Pitää kyl ostaa se kunnollisella säkötilalla oleva huopa tuohon ratsastusvyöhön, jos kiukkuaminen johtuukin säkää painavasta vyöstä. Tosin se oikea kierto nyt vaan on hankala, mut kiitos kun jaksat sitä pehmitellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Ja eipä mitään, sillä on ihan mukava mennä kentälläki kunhan ottaa sen asenteen ettei hermostu kun ei suju ihan samalla lailla kun tavan ratsuilla :D

      Poista