Pomppuja

Tänään paistoi aurinko ja lämmintä oli melkein 20 astetta, mukavaa. Iivari ei ollut päässyt hyppäämään aikoihin, joten Iidan kävellessä alkukäyntejä rakensin kentälle muutaman pienen esteen; pitkälle sivulle tein kolmen esteen innarin (tosin aluksi jätin ne vain maapuomeiksi) ja kulmaan n.30cm pystyn.

Annoin Iidan ratsastaa ponin kokonaan ja tyydyin kuvaamaan, vaikka miä alunperin olinkin varautunut kiipeämään itsekkin selkään. Alkukäyntien ja -ravien jälkeen I&I alkoivat mennä puomeja ravissa ja laukassa, jotta pystyin samalla säätämään niiden etäisyydet sopiviksi. Iivari oli alusta asti reipas ja kuuliainen, vaikka välillä pysähtelikin potkimaan paarmoja.

 ravissa

ja laukassa

Kun puomit alkoivat sujumaan, laitoin Iivarille suojat, joita en viitsinyt laittaa periaatteessa turhaan heti kun alettiin ratsastaa, sillä suojan yläreuna osui juuri eilen tulleen haavan kohdalle. Naarmu oli kuitenkin kuivunut niin nätisti, että uskalsin suojat laittaa, onhan niissä pehmustettu sisäpuoli.

Nostin pikkuhiljaa esteitä ja lyhentelin välejä sopivammiksi, ja Iivari alkoi taas saada jutun juonesta kiinni. Ensimmäisellä hypyllä yksittäiselle pystylle tuli kielto, mutta seuraavalla yrityksellä Iivari hyppäsi nätisti, vaikkakin aika kaukaa. Iida on kuitenkin jo oppinut sen verran, että on varautunut siihen että hyppy voi lähteä joko tosi kaukaa, tai sitten aivan juuresta, joten kyllä se selässä kesti. Kun sain viimein sarjan välit sopiviksi, Iivari hyppäsi innolla ja vauhdilla, ei sählännyt koipiensa kanssa, eikä edes pudottanut. Olin Iidastakin ylpeä, kun kesti kyydissä jopa paremmin kuin miä silloin kun hyppäsin ensimmäistä kertaa innaria. Ei siis sillä, että väittäisin olevani joku huippuratsastaja, mutta meinasin sitä, kun tämä oli tietääkseni ensimmäinen kerta kun Iida hyppäsi tällaista jumppista ja kesti kyydissä, toisin kuin miä ensimmäisellä kerralla. Lopuksi otin sarjan keskimmäisen osan pois ja I&I tulivat tätä nyt yhdellä askeleella.

Jottei tämästäkään ratsastuskerrasta selvitty ilman pieniä sattumuksia, Iida löi kyynärpäänsä yhdessä hypyssä satulaan niin että siitä lähti nahat. Iivari myös kielsi sille yksittäiselle esteelle vielä toisen kerran, ja toisellakin yrityksellä olisi kieltänyt jollei Iida olisi ollut tarkkana, mutta tämän sähellyksen seurauksena Iivari astui laskeutumisessa puomin päälle niin että puomi päksähti poikki. Iidan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun se säikähti outoa laskeutumista ja tajusi että poni katkaisi puomin. :D

Huiiiiiiii!

hupsista :p

Käytiin loppukäynnit tiellä ja kentältä poistuessa piti ohittaa vene, jonka iskä oli tuonut pestäväksi. Iivari ei juuri sanonut veneestä mitään, mutta käskin Iidan silti viedä ponin sen luo jotta sain kuvia "veneilijäponista".

Tein vielä videoista tällaisen pienen koosteen:

Muistakaahan taas klikata "Luin" ;) Tahdon tietää kuinka moni näitä jaksaa oikeasti lueskella.