Metsäseikkailua ja pieniä haavereita

Iida on ollut meillä nyt eilisestä asti ja on vielä toisen yön. Eilen Iivarilla oli vapari, joten siitä ei sen enempää. Pystytettiin teltta (niinkuin itseasiassa Jenninkin kanssa maanantaina niillä) ja nukuttiin siellä. Tai nukuttiin ja nukuttiin, sillä joskus puolen yhden aikaan yöllä lähdettiin parin kilsan lenkille ja siitä uimaan. Oli aika mielenkiintoista :D Tultiin takaisin telttaan puolen kahden jälkeen ja syötiin itse tekemäämme marjapiirakkaa, nukkumaan käytiin puolen viiden aikoihin. Nukuttiinkin sitten vahingossa puoleen kymmeneen, vaikka Iivari olisi pitänyt viedä ulos jo kahdeksalta...

 "Valomato" sanoo Iida

Sori, Iida pakotti. Pöllönpoikanen :D

"Jeejee, kävin uimassa". Iida.

Maanantaina Jennillä katsottiin Painajainen Elm Streetillä 6 - Viimeinen painajainen - Freddyn kuolema. Oli ihan hauska :DD

Mutta asiaan. Tänään käytiin ilman satulaa maastossa, vaikka aluksi vähän "kehtuuttikin" lähteä, sillä takana oli vain viiden tunnin unet. Miun teki kovasti mieli lähteä seikkailemaan jonnekkin, joten käännyttiin pois tieltä vain heikosti näkyvälle polulle, jossa menee talvisin hiihtolatu. Ikinä ei miulle ollut tullut mieleenkään lähteä sinne päin. Käveltiin heinikossa hetki, kunnes törmättiin ihanaan pehmeäpohjaiseen hiekkatiehen. Seurailtiin tätä tietä ja bongailtiin samalla monia pieniä polkuja jotka lähtivät tieltä metsään. Oltiin kaikki kolme - miä, Iida ja Iivari - aivan täpinöissämme uusista reiteistä. Onnistuttiin pariin otteeseen päätymään jonkin mökin pihaan, mutta lopulta löydettiin hakkuuaukiolle jonka vieressä meni maantie. Tajuttiin että hetkinen, jos tuota isoa tietä menee pari sataa metriä, pääsee hiekkatielle jolla on pituutta monta monituista kilometriä. Ilman satulaa ei kuitenkaan haluttu lähteä ison tien reunassa taivaltamaan, joten tutkittiin vielä pari polkua ja pikkutietä.

Kun löydettiin takaisin hiihtolatupolulle ja sitä kautta pääsimme entisen koulun pihaan (tuttu paikka, täällä on käyty Iivarilla usein), päätettiin tutkia vielä hiihtoreitin "toinen puoli" joten seilattiin pienen pellon läpi metsään. Täällä päin polku olikin vähän märempi, joten Iivari upposi vähän ja siitähän se riemu vasta ratkesikin - poni pomppii eteenpäin ja miä yritän olla jäämättä alle sillä kävelin Iidan ja Iivarin edellä, joten kiipesin polun vieressä olevan puolimetrisen kiven päälle. Poniparka luuli voivansa seurata miuta mutta päättikin viimehetkellä mennä kiven ohi, iskien vasemman etusensa kiveen. Kun pääsimme turvallisesti kuivemmalle maalle, huomasin Iivarin polven alapuolella pienen naarmun josta oli karvat ja nahka lähteneet, mutta verta ei tullut nimeksikään eikä poni sitä yhtään aristanut, joten jatkettiin matkaa.

Matka ei ollut vielä kuitenkaan turvallisesti ohi... Myöhemmin Iida huomasi jonkin matkan päässä polun päälle kaatuneen puun, jonka ali saatettaisiin mahtua jos Iida litistyisi ihan matalaksi ponin kaulalle. Miä menin kuitenkin nostamaan puuta sen minkä sain, eli noin kymmenen senttiä. Viime hetkillä ennen puun alitusta Iida viskasi kypäränsä maahan sanoen ettei mahdu puun ali se päässä. Miuta vähän hirvitti kun näin miten reippaasti Iivari käveli puuta kohti, ja tajusin ettei Iida ehtinyt laskeutua tarpeeksi - niimpä puu jysähti Iidan takaraivoon ja yläselkään, jonka seurauksena hän alkoi valua selässä taakse ja sivulle päin iskien vielä vasemman polvensakkin puuhun. Seuraavassa hetkessä kaikki oli ohi; Iida istui mustikkamättäässä ja Iivari söi vieressä. Takaraivossa kuulemma jyskytti, mutta jatkettiin silti. Loppumatka menikin ihan turvallisesti, mitä nyt yksi alamäki piti taluttaa ja Iida meinasi tippua monttuun kun poni pysähtyi syömään. :D Valitettavasti miulla ei ollut tänään kameraa mukana, joten kuvia ei tältä retkeltä ole.

Maanantailta ©Saarakaisa

©Saarakaisa