Paarmat - ei niin kivoja ötököitä

Anni oli meillä tänään. Alunperin oli tarkoitus lähteä kunnolla maastoon, mutta suunnitelmiin tuli muutos kun oltiin otettu Iivari navetanvälikköön harjattavaksi. Kun haettiin ponia laitumelta, se rymisteli normaalisti portille kun sitä hetki huudeltiin ja vein sen normaalisti sisälle. Annin aloitellessa ponin harjaamista aloin ihmetellä sen toista silmää - silmäluomi oli varsinkin alapuolelta ihan turvoksissa, eikä Iivari voinut pitää silmäänsä kunnolla auki. Tutkittiin sitä hetki ja huomattiin että silmä myös vuosi jonkin verran, eikä kumpikaan meistä oikein tiennyt mikä siinä oli. Heti ensimmäiseksi ajattelin paarman puremaa, mutten ollut ollenkaan varma, joten totesimme parhaaksi soittaa Sannin äidille - heillä kun on hevosia ja arvelimme että tämä osaisi kyllä auttaa. Sain käskyn yrittää tutkia onko silmänvalkuainen normaali (=valkoinen ja silmän osalta kaikki todennäköisesti hyvin) vai punainen (jolloin silmään olisi voinut vaikka pistää ampiainen tms, ja pitäisi soittaa eläinlääkärille). En kuitenkaan saanut silmäluomea "siirrettyä" niin paljoa, että olisin nähnyt valkuaisen kunnolla, mutta Anni sai ponin katsomaan taaksepäin niin, että näin sen verran että edestä/ylhäältä silmä näytti täysin normaalilta. Varalta käskin kuitenkin äitin etsiä päivystävän ell'än numeron, johon ei sitten kuitenkaan tarvinnut onneksi soittaa, sillä näytti että turvotus olisi aavistuksen laskenut ja Iivari käyttäytyi koko ajan ihan normaalisti.

 tässä silmä ei ole enää ihan pahimmillaan, ja oli tässä vaiheessa jo oikeastaan jopa parempi mitä kuva antaa olettaa :)

Päätettiin uskaltautua kentälle ilman satulaa, mutta otettiin silti suitsista turpis irti, jottei "ylempi" poskihihna pääse hankaamaan liian läheltä silmää. Ensin juoksutettiin Iivaria hetki ja pikku hiljaa silmäkin alkoi aueta melkein kokonaan. Anni halusi vähän hypyttää ponia, ja koska näkökykykin herralla oli aivan normaali, niin mikäpä siinä - ei kaksi hyppypäivää peräkkäin niin paha juttu voi olla, kun eilenkin poni pääsi suht helpolla. Laitettiin ensin ympyrälle vain vajaa 30cm pikkueste, mutta sen käydessä Iivarille vähän turhankin helpoksi, nostettiin se 40cm'iin ja hypättiin tätä molempiin suuntiin.

"Enpäs hyppää, lälläslää!" :'>

Jonkin aikaa ympyrällä Iivaria hypytettyämme tehtiin kuja ja siirrettiin este sille. Ainakaan meillä ei Iivaria ole ikinä irtohypytetty, mutta poni suoritti homman siihen malliin ettei tainnut olla sille ensimmäinen kerta. Nostettiin estettä jonkin verran - myöhemmin kävin mittaamassa sen n.65senttiseksi - ja vieläkin Iivari pomppasin yli reilulla ilmavaralla. Jo tässä vaiheessa Iivarin edellinen ennätys 63cm oli rikottu, mutta nostimme estettä vielä vähän. Vieläkin poni hyppäsi reilulla ilmavaralla, vaikka esteellä oli korkeutta jo 70cm, joka on miusta aika hyvin lihavalta pikkuponilta. Tokihan monet pienemmätkin ponit hyppäävät isompaa, mutta olen silti aika ylpeä ponistani ♥

 65cm

ihana ♥

70cm

Onhan se aika söpöä kun tuollainen pulla hyppää suurella sydämmellä (;

laskeutumiskuvat on söpöjä

 Hölmö juoksi melkein päin, mutta tästä näkyy vielä tuo silmien ero, vaikka tuo jo aika hyvä tässä onkin

Lopuksi Anni meni Iivarilla hetken ilman satulaa kentällä ja loppukäynnit mentiin tiellä. Ponin silmäkin oli tämän reissun jälkeen jo täysin normaali, joten todennäköisesti kyseessä siis oli paarman purema - ai että miä inhoan niitä ötököitä! Silmän alla oli vain pieni ryppy ja iskä naureskeli että se on vain naururyppy kun Iivari onnistui pariin otteeseen vedättämään miuta ja Annia esittämällä että lähtee kyllä hienosti juoksemaan kujaa pitkin, mutta kääntyykin sitten äkkiä pois sieltä :'D

Ja loppuun vielä vähän ilmeratsastusta