Noniin, täällä taas! Jospa unohdetaan kaikki mitä tuon pitkän tauon aikana ehti tapahtua (ei siis mitään ihmeellistä ainakaan ponin osalta, joulut ja uudetvuodet kun eivät sen elämään vaikuttaneet) ja katsotaan nyt ihan vain pari päivää taaksepäin..
Eilen käytiin maastossa. Tarkoitus oli tehdä ihan normilenkki ja ottaa jokunen ravi- ja laukkapätkä, mutta eheei, ei Iivari tietenkään voinut olla yhteistyökykyinen silloin kun olisi ollut valoisaa ja uskaltanut mennä ihan kunnolla. Se pelkäsi - osa oli varmasti vaan "pelkäämistä" ihan kaikkea, mikä ei liikkunut... Puukasat, risteykset, lumikasat, lumen alle hautautuneet kannot, penkassa ollut potkuri, hirvitorni, mutka jnejne. Hieman ehkä meinasi itellä siellä selässä mennä hermot kun poni ei uskaltanut edetä ja kerran otti muutaman loikan eteenpäin kun piti paeta jotain metsässä vaanivaa mörköä. Urpo :D En kuitenkaan tippunut tai mitään, mutten sitten kehdannut tehdä kuin reilu puolen tunnin lenkin.
Tänään Anni oli meillä ja käytiin maastossa, miä ilman satulaa Iivarilla ja Anni Vareksella. Tehtiin ihan vaan käyntilenkki kun Vares oli mukana ja oli pimeää. Muuten meni tosi hyvin, ilman että kumpikaan (tai Iivari, Vareshan nyt on yleensäkkin hirmu fiksu) pelleili mitään, mutta kun alettiin olla kääntöpaikalla, huomattiin jo kaukaa että tien vieressä on joku missä on valot. Kun päästiin lähemmäs, huomattiin että rekkahan se siinä tienvieressä nostelee kouralla puita kyytiin. Oltiin ihan vieressä kun se nosti puut ilmaan ja lähti siirtämään niitä kyytiin, eivätkä hevoset sanoneet mitään, mutta anti olla kun se laski puut kuorman päälle ja siitä kuului pieni kolaus - ensin poni loikkasi eteenpäin, sitten se tajusi että koti on takana ja kääntyi ympäri, syöksyi poikittain tiellä olevan Vareksen kaulan ali niin että miun pää otti kiinni Vareksen päähän ja jatkoi sitten laukkakoikkaloikilla eteenpäin Vares perässään. Anni huusi miule jotain tyyliin "PYSÄYTÄ!" ja melkein heti saatiinkin hevoset pysähtymään. Olin jo hyppäämässä turvallisuussyistä alas, kun poni otti vielä yhden kunnon loikan eteenpäin. Heti kun ponilla oli taas kaikki jalat maassa, hyppäsin kyydistä ja otin varalta Vareksen kiinni jotta Anni pääsi alas. Talutettiin pojat sitten pelottavan rekan ohi ja käännyttiin kotiinpäin. Talutettiin rekan ohi ja vielä jonkin aikaa ennen kuin noustiin selkään, ja loppumatka sujui mainiosti. :)
sillä on kengät;)
VastaaPoistaOikein ;)
PoistaLukijaksi :)
VastaaPoistakäy kurkkaa meiä blogi:
www.sinttiponi.blogspot.com