sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Lentävä kalakukko...

Nyt tulee aikalailla Varekseen painottuva postaus, mutta jos jotain ei kiinnosta niin jättäköön sitten lukematta. Miut on myös haastettu, joten lähipäivinä pitäisi tulla haastepostausta (kunhan keksisin itsestäni 11 asiaa...).

Eilen oli aika hyvä päivä - Jenni oli meillä ja katsottiin pari leffaa. Puolen päivän aikaan Susseli tuli hiittaamaan Vareksen, joten lähdettiin Jennin kanssa turvamiehiksi pysäyttämään autoja. Tauon jälkeen _ei_parhailla_mahdollisilla_ kärryillä Vares juoksi ihan kohtalaisen ajan, ja oli kuulemma varma ja puhdas juoksu. Hyvä Vampula! :) Seisoskelin jonkin matkan päässä "maalista" ja kuvasin. Miun kohdalle ne eivät siis tulleet enää mitenkään erityisen kovaa, mutta ihan reippaasti kuitenkin.







Huomatkaa perässä pinkova Iiris :D

Kun Susseli hölkkäili loppuverkat, pääsin ensimmäistä kertaa Vareksen kyytiin. Alkuun tuntui jo kävellessä siltä että tipun, ja olin järkkyttynyt kun Susseli pyysi hevoselta ravia. Onneksi kyyti on kärryiltä niin tasaista, ettei sieltä olisi voinut tippua, vaikka Vares välillä yrittikin tarjota ihan hiittivauhtiakin. Miä pääsin myös ajamaan Vareksen Puhintieltä meille, kun Susseli puhui puhelimessa. :)





Myöhemmin käytiin juoksuttamassa Iivaria. Kerrankin poni sentään pysyi koko ajan kentällä, eikä päässyt karkuun, minkä se yleensä onnistuu tekemään.. Nytkin sillä oli kuitenkin sen verran virtaa, että perä lensi ja muutaman pakoyrtiyksen se teki - yleensä se siis yhtäkkiä lähti juoksemaan poispäin miusta, ja kiskaisi miut muutaman kerran suorilta jaloilta mahalleen. Siinä sitten liu'uin joskus metrinkin sen perässä ennen kuin se tajusi pysähtyä! Miuta hirvitti sen suun puolesta, mutta kai se nyt olisi lopettanut sen pelleilyn jos siihen olisi sen takia sattunut. Ilmeisesti se siis puri niin tiukasti kiinni kuolaimeen, ettei tuntenut mitään. Koska käveleminen ympyrällä on Iivarille ylitsepääsemättömän vaikeaa, talutin loppukäynnit ja tehtiin samalla väistämis- peruutus ja pysähtymisharjoituksia. Lopulta miun ei tarvinnutkaan kuin pysähtyä ja sanoa "Jaa seeis", niin poni pysähtyi ilman liinan kiristystä. Välillä onneksi näinkin. :D

Joskus vähän ennen kuutta kävin ajamassa Jennin potkurilla tienlaitaan, ja odottelin siinä sitten Iidaa. Yksi kaveri lähtee ja toinen tulee paikalle. Iidan kanssa tehtiin iltatalli, muttei mitään sen kummempaa. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun istut koneella ja kello on vaille kolme yöllä (ja täytyisi olla ihan hiljaa..), sitä saattaa vaikka nähdä noita otsikon lentäviä kalakukkoja...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti