Risteily 21.-23.10

Juuh, nyt tulee tällainen _ei_heppa-aiheinen_ postaus. Iida tuli siis meille lauantaina, miä siinä pakkailin matkalaukkua, kuunneltiin musiikkia ja pelattiin scrabblea. Käytiin toki myös Iivarilla maastoilemassa, poni oli hieno ja meni kovaa vaikka välillä vähän järkystelikin. Ei luoja mikä sana.. .:D

Sunnuntaiaamuna vähän ennen yhtätoista Iidan äiti tuli hakemaan meidät (miut, äitin ja Iidan) ja heitti meidät matkakeskukselle. Matkalla haettiin vielä miun täti. Bussi lähti kohti Helsinkiä joskus kahdentoista maissa ja matka sujui kohtalaisen joutuisasti.

Satamassa vaihdettiin rahaa ja odoteltiin hetki ennen kuin päästiin laivaan.

Ensimmäisenä iltana laivalla syötiin hyvin, vaellettiin Iidan kanssa pitkin käytäviä ilman päämäärää, kuunneltiin musiikkia yms. Käytiin myös Tax Freessa ostamassa miulle uudet converset ♥

♥

Maanantaina käytiin Tukholmassa. En osannut ostaa sieltä kuin perus mustan pitkähihaisen vaaleilla raidoilla ja superihanan pehmeän lämpimän hupparin, millaista ihastelin joskus viime talvena Suomessa, mutten silloin löytänyt sopivaa kokoa. Illalla ostin laivasta vielä hajuveden. Suomen aikaa puolen kahdentoista maissa käytiin Maarianhaminassa ja mentiin Iidan kanssa kannelle katsomaan kun kiinnityttiin laituriin ja autoja alettiin ajaa laivaan. Siinä samalla ihan meidän viereen tuli toinen laiva ja vilkutettiin sen matkustajille. :D

♥

Tiistaiaamuna käytiin aamupalalla ja pakkailtiin. Helsingissä oltiin kymmenen jälkeen. Bussimatka sujui taas ihan mukavasti, kun ensimmäinen tunti nukuttiin.

Päivä 10 - Hevonen, jonka kanssa yhteistyö on kehittynyt eniten

Iivari. Ja tätä miun ei tosiaan tarvinnut edes miettiä. Iivarin kanssa jouduttiin ihan ensimmäisenä opettelemaan laukat, sillä poni ei vaan nostanut laukkaa vaikka miten yritin. Parissa viikossa nostot alkoivat sujua miun kanssa, vaikkei ne edelleenkään tahtoneet muilla nousta. Toki meillä on vieläkin aika hakusessa tuo laukan säilyttäminen aina välillä, mutta kehitystä on silti tapahtunut. Toinen missä on kehitytty, on esteet. Alkuun kiellettiin tai jyrättiin ravilla läpi, mutta nykyään hyppääminen sujuu jo kohtalaisen mallikkaasti ja Iivari menee kyllä yli jos kuski vain on rohkeasti mukana! :) Ylipäätäänkin meidän yhteispeli on alkanut sujua aika mukavasti ja voidaan luottaa toisiimme. ♥

 

Piti joku kuva tähän saada, mutten jaksanut etsiä kovalevyä missä miun kaikki kuvat on :'D

 

Päivä 1 Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin. 

Päivä 2 Ensimmäinen hevonen, jolta tipuin.

Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.

Päivä 4  Hevonen jota ikävöin eniten.

Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.

Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.

Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.

Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.

Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.

Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittynyt enite.

Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.

Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.

Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.

Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.

Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.

Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.

Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.

Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.

Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.

Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.

Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.

Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.

Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.

Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen.

Hei taas!

Tehän nyt olettekin jo varmaan tottuneet näihin taukoihin, vaikkette niistä välttämättä pidäkkään - ainakaan näistä melkein kolmen viikon tauoista... Mutta jos miä nyt pikaisesti kertoisin jotain viimeviikkojen tapahtumista..

En nyt muista päivämääriä tai mitään, mutta Essi ja Anni kävivät joku viikonloppu hyppäämässä Iivarilla ja poni oli vähän haastavalla päällä, johon vaikutti ehkä se, että heti kun poni alkoi tuntua epävarmalta ja räjähdysalttiilta, kuski keräsi automaattisesti ohjia tiukemmalle, jolloin poni aloitti loikkimisen. Miä olen todennut, että siinä vaiheessa vaan säilytetään normaali ohjastuntuma ja kevyillä pidätteillä ja ennenkaikkea pohkeilla ratsastetaan poni takaisin paikalleen. Toinen vaihtoehto, joka toimii joissain tilanteissa on, että heitetään ohjat löysäksi eikä välitetä herran hötkyilystä, jolloin se kyllästyy ja rauhoittuu. Sen ponin kanssa ei vain pidä ottaa mitään liian vakavasti.. :D Samalla kerralla myös Iida onnistui tippumaan kahteenkin kertaan, ja ensimmäisellä kerralla halkaisi miun kypärän.

Viime viikonloppuna miä olin Tammisaaressa kummipojan 1v synttäreillä, joten en ehtinyt liikuttaa Iivaria. Onneksi miun serkku kävi kuitenkin sunnuntaina Iivarilla maastossa, joten ponin ei tarvinnut seistä laitumella koko viikonloppua.

Tänään eläinlääkäri kävi rokottamassa ja raspaamassa Iivarin hampaat. Poni rauhoitettiin ja samalla kun hetki odoteltiin aineen vaikutusta, sovitettiin satulaa ja ELL totesi sen olevan ihan sopiva ilman romaaniakin (niin kuin sitä on nyt käytettykkin). Ponilla oli kuulemma kohtalaisen teräviä piikkejä suussa, joten ei ihmekkään että se on ollut viimeaikoina vähän haasteellinen ratsastaa - vaikkakaan miulla ei ole yrittänytkään mitään, vaan koittanut miellyttää miuta sen minkä pystyy. Sinänsä surullista, koska silloin olisin ehkä osannut jo aiemmin epäillä hammaspiikkejä. Myös sudenhampaat sen suusta löytyvät, mutta ovat kuulemma niin pienet ettei niitä tarvinnut ainakaan toistaiseksi alkaa irti repimään, vaan ratsastettavuuden ongelmat (liittyen suuhun) helpottavat todennäköisesti pelkällä raspauksella. :)