Eilisestä kaatumisesta (vai pitäisikö sanoa frontside olliesta ;'D ) vielä sen verran, että venyteltiin poni vielä tänä aamuna, eikä vaikuttanut yön aikana mitenkään kipeytyneen, joten asian voi siinä mielessä jo varmasti unohtaa. Vaikka toki sen videon tulen katsomaan vielä monet, monet kerrat ja varmasti kertaan päässäni vielä monesti tuon tilanteen. Ja energiaahan tuolla eläimellä olisi vaikka muille jakaa, mutta liikutus ei näillä nollakeleillä oikein onnistu, hyvänä esimerkkinä vaikkapa tuo eilinen, sillä riehuminen johtui ehkä osittain tilsoista. Tuolla pellolla oli kuitenkin vähän parempi pohja ratsastusta ajatellen kuin kentällä tai tiellä...
Tänään meillä kävi kengittäjä. Tiedä sitten mistä johtui, mutta Iivaria ei olisi pätkän vertaa voinut huvittaa seistä pitkään paikallaan kolmella jalalla. Etukaviot sujuivat vielä ihan kohtalaisesti, vähän toki huitoi jalallaan välillä, mutta takaset.. Ei oltu Maijan kanssa enää siinä vaiheessa katsomassa, vaan lähdettiin sisälle pesemään varusteita ja jätettiin iskä ja kengittäjä taistelemaan kahdestaan Iivaria vastaan. Poni oli kuitenkin kuulemma heilunut minkä kerkesi, ja välissä Roope (kengittäjä) oli talutellut ponia hetken että se rauhoittuisi - ilmeisesti tuloksetta. Mutta kolmessa ja puolessa tunnissa oli kaikista jaloista irrotettu kengät, vuoltu kaviot ja naulattu kengät takaisin. :D
Kengityksen jälkeen Iivari pääsi takaisin tarhaan. Miä ja Maija hypittiin aidalta lumihankeen (ja oli hauskaa :') ) sillä aikaa kun poni mussutti heiniään. Jossain vaiheessa mentiin sitten Iivarin luo (se ei enää syönyt, ihme) ja miä aloin rapsutella sitä niskasta. Maija puolestaan letitteli herran harjaa. Pikkuhiljaa poni alkoi poni torkahtelemaan, ja miä sain ihan rauhassa makoilla sen edessä - ja jos olisi ollut kamera, oisin saanut hirmu suloisia ja hauskoja kuvia, sillä poni näytti ihan siltä kuin se virnuilisi. Ja ensimmäistä kertaa uskaltauduin jopa ryömimään sen mahan ali, eikä herra ollut moksiskaan. (; On se hieno elukka ♥
Äsken kun kävin viemässä Iivarin sisälle, sidoin sen kahdelta puolelta kiinni navetanvälikköön (samalla lailla kuin kengittäessä) ja putsasin siinä kavioista tilsat pois. Oli yllättävän hienosti, vaikka yleensä siinä ei tapahdu muuta kuin kengitys, josta poni ei tykkää, ja vaikkei tällä kertaa ollut edes heiniä edessä. Että jospa tuo poni pikkuhiljaa oppisi seisomaan pitempiä aikoja hoidettavana - jopa ilman ruokaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti