Eilen Iivari ei ollutkaan yhtä ihana kuin tänä aamuna, sillä kun illalla, hämärässä lähdin taluttelemaan ponia tielle, se riehui vähän jo heti alussa. Mutta kun olimme kävelleet ehkä 150 metriä, poni otti ja lähti juoksemaan. Miulla ei tietysti liukkaalla tiellä ollut mitään mahiksia pysyä sen perässä, saati pysäyttää sitä, eihän sillä ollut edes suitsia, vaan pelkkä riimu. Iivari sitten juoksi pois, ja kääntyi yhdelle mökkitielle. Kävelin perässä. Kun Iivari oli todennut ettei tien päässä ollut muuta kuin mökki, se kääntyi ympäri ja pinkoi miun ohi ja lähti naapuriin. Ei se kuitenkaan pitkään jaksanut juosta, vaan pysähtyi sitten etsimään ohuen lumikerroksen alta evästä. Piehtarointiakin se näkyi suunnittelevan tienlaidassa. Pysähdyin muutaman metrin päähän katsomaan mitä tapahtuu, jolloin poni päättikin taas olla miun kaveri ja käveli iloisena miun luo. Lähdettiin sitten jatkamaan matkaa. Risteyksessä josta olisi päässyt kotiin, meinasi poni karata uudestaan, mutta tällä kertaa sain sen pidettyä hanskassa (joita miulla ei tosin ollut, joten sormet oli vähän jäässä, kun riimunnarukin oli luminen.. ). Käytiin vielä ihan pieni lenkki ennen kuin käännyttiin kotiin. Vielä pihassakin, kun vein Iivaria tarhaan, se yritti lähteä miulta käsistä ja juosta talliin, mutta tälläkin kertaa olin sitä nopeampi ja kiskaisin sen takaisin.
Siinä vaiheessa kun kävin hakemassa Iivarin sisälle, se oli jo rauhoittunut ja meni ihan nätisti. Oli kiltisti kun harjasin sen, ja väisti nätisti kun annoin sille ruuat ja heinät. Joskus se on vähän tyhmä ja idiootti ja vammanen, mutta hetken päästä se onkin taas maailman ihanin ♥ Tänään olisi vielä suunnitelmissa lyhyt ja rauhallinen ilman satulaa ratsastus kentällä, mikäli ei vettä sada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti